Mustaa ja valkoista

 

Sain viime yönä sähköpostia f-securelta käsittääkseni ihan rapakon takaa. Vastasivat chattiini ihan meilitse aikaerosta johtuen. Tuli yllättävä ongelma nimenomaan tähän blogiin liittyen. En päässyt kännykällä edes lukemaan omaa blogiani, saatikka kirjoittamaan sinne mitään. En selaimen enkä googlenkaan kautta. Etusivu vain vilahti sekunnin sadasosan aikaa ja päälle lävähti ihan äidinkielinen teksti, mikä varoitti minua siirtymästä tähän osoitteeseen. Oletin että näin kävisi jokaisen lukijan kohdalla. Blogi on toki hiljainen, mutta sattumoisin sitä nettiä selatessa saattaa joutua vaikka Ihan pihalle. Miksi niin kaukaa kyselin, onhan Suomessakin vastaava palvelu. Meillä oli kuitenkin tietty työaika jolloin neuvoja voi kysellä. Toisaalla tarjottiin sama palvelu 24/7. 

Olin jostakin syystä joutunut mustalle listalle, koska F-securen viimeisen  meilin mukaan  blogini oli tarkistettu tai jotain vastaavaa (your blog was whitelisted). Itse asiassa olin kysynyt miksi näin tapahtuu ja mitä minun pitää muuttaa blogin asetuksissa. Helpompi tietenkin näin, että hoitivat asian kuntoon, vaikka ilman selityksiä ja vastauksia kysymyksiini. Varmaan tiesivät minusta ikäni ja paljon muuta. Itse en kyllä vetänyt mummokorttia esiin saadakseni nopean ja helpon ratkaisun ongelmaan. 

Onkohan kenellekään toiselle bloggaajalle käynyt näin?

Kuva ei liity aiheeseen muuten kuin siksi että siinäkin on jotakin epätavallista. Kuukauden verran kesästä on mennyt katsellessa tuota nyt tyhjää mustarastaan pesää linnunpöntön katolla. Se siirrettiin tuohon poikasten lähdettyä maailmalle. Pesintä tapahtui noin metrin päässä olohuoneen ikkunasta ja parin metrin päässä lasiterassista. Toki osin piippuköynnöksen alla katseilta suojassa. 

Ollako vai eikö olla

Siis jo joulukuu ja talvi. Kolme kertaa on tänne satanut hippusen lunta ja lammet ovat pari kertaa jäätyneet ja sulaneet, mutta taas on maa musta ja pimeyttä riittää. Marraskuussa kertovat auringon paistaneen Kuopiossa 12 minuuttia. Joulukuussa on aurinko paistanut jo monta kertaa enemmän kuin marraskuussa. Kuu oli myös eilen komea. 

Aikamoisia aikamatkoja tulee tehdyksi, kun plaraa vanhoja kuvatiedostoja. Olen niin sanotusti käsitellyt vanhoja kuvia, mikä on tarkoittanut sitä, että toistaiseksi jo pari tuhatta kuvaa on deletoitu. Kun aikoinaan sain digikameran, tulin kuvanneeksi melkein mitä ja missä vain. On kukkaa, hyönteistä, maisemaa, kuuraa, jäätä, ruskaa, esineitä, toria, lunta ja latuja. Kuvien järjestelmällinen karsiminen ja arkistointi on ollut retuperällä. En keksinyt nytkään sen nerokkaampaa systeemiä. Karsin turhia pois ja annoin kansioille sisällön mukaisia nimiä. Jokaisen kuvan nimeäminen ei tuntunut tarpeelliselta. Jos istuu liian pitkään kuvia tuijottamassa, ei enää tahdo jaksaa päättää, ottaako vai jättääkö.

Muutama kuva oli tuolla ulkoisella levyasemallakin vaurioitunut, mikä saa miettimään, pitäisikö ne tärkeimmät l. henkilökuvat varmuuskopioida vielä jonnekin muualle. Haaveilen kuvakirjojen koostamisesta, mutta ei sekään käy käden käänteessä, vaikka eri firmat  millaisin etukoodein ja alennusprosentein houkuttelisivat.

Olen "käsitellyt" kuvat vuosilta 2005-2008, joten työsarkaa vielä riittää. Samanlaisia lumettomia ja sateisia ja usvaisia syksyjä ja marras- ja joulukuita niiden kuvien perusteella on silloinkin ollut. Tämän postauksen kuvat ovat niitä vanhoja. Pihakoivua ei enää ole. Ei ole toisen kuvan siltaakaan eikä kolmmannessa kuvassa näkyvää kalahallia.

Poistin myös Flickr-tilini, koska en ollut pitkään aikaan käyttänyt sitä. Se tosin tarkoittaa sitä, että sekä tässä blogissa että tuolla kuvablogin puolella jonkun postauksen kuva ei näy. Kukapa niitä vanhoja postauksia katselisi.

Kuvia katsomattakin tiedän, että joka itsenäisyyspäivä siellä on kuvia pipareista. Taikina odottaa nytkin jääkaapissa, mutta enpä taida enää kuvia niistä ottaa.

Hauskaa Vappua!

Kirkkaiden mutta tuulisten huhtikuisten päivien aikana kevätkukat ovat kilvan nousseet kukkimaan. Hämmästyin todella, kun eilen havaitsin rantapuiston valkoisen valkovuokkomaton. Eihän nämä yleensä ole kukkineet edes äitienpäivänä. Eteläpihoihin siirretyt vuokot ovat ihan eri juttu. Sinivuokot ovat jo melkein ohikukkineet.

Nyt on scillojen ja kevätkaihonkukkien aika. Näsiä on täydessä kukassa.Krookuksista on osin tehnyt selvää rusakko, epäilen. Niitä on kovin harvassa siihen nähden. kuinka monta sipulia maahan tuli laitetuksi. Ilmeisesti myös nousevat tulppaanit ovat syötävän hyviä.

Tämä aamu on harmaa ja kolea, mutta kenties se siitä vielä kirkkaammaksi muuttuu. Tuulenpitävät vaatteet ovat vielä todella tarpeen, jos lähtee rantoja tutkimaan. Eilen löysin tyyntä vain lampien rannoilta. Bongasin siellä sinisorsa- ja haapanapariskunnan. Olisi kuvatkin kuten myös näsiästä, mutta Blogger/Firefox ei nyt suostu yhteistyöhön. Ei toimi.

Edit 5.5.

Tuossapa nyt ovat mainitsemani kuvat. Testailen ensimmäistä kertaa uutta konetta. Tuntuu todella oudolta ja täytyy sanoa, että yrittämisen ja erehtymisen kautta vihdoin löysin polun kuvien luokse.

Ja tämän kaiken pitäisi siis olla niin helppoa.

Linjauksia ja kysymyksiä

Näyttää siltä, että helteellä ja sateella ihmiset kuluttavat aikaansa täällä verkossa tavallista enemmän. Nuo laskurithan sen kertovat, koska osumia tulee tavallista enemmän. Ja Kuukkeli indeksoi minkä kerkeää.

Bloggaaminen ja varsinkin tuon sivupalkissa näkyvän valokuvaprojektini hallitseminen tuntuu karkaavan käsistäni. Minun olisi alusta alkaen pitänyt ymmärtää, että näissä ilmaispalveluissa ei mikään ole pysyvää. Google näkyy päättävän puolestani, mitkä kuvat ovat esim. kohokohtia (sic). Voihan se olla niinkin, että niitä kuvia on katsottu eniten, mutta minä poloinen en osaa itse hakea tuota tietoa. Että sen sortin webmaster täällä kirjoittaa. Osasin kuitenkin eilen illalla pitkän pähkäilyn päätteeksi kiepsauttaa uusimmat kuvat ensimmäisiksi. Sentään sen verran.

Jotenkin tuntuu, että netissä on menossa kilpailu kuvista. Sekä Googlen että Flickrin kuvasivut näyttävät samanlaisilta, ja tilaa tuntuu riittävän ja kuvien laadunkin luvataan paranevan. Ennen pystyin Picasan kautta seuraamaan tiettyjen henkilöiden kuvia. Nyt en enää löydä tätäkään mahdollisuutta. Pitäisikö ladata jokin Picasan vanhempi versio?

Laitan tähän myös muutaman roskapostina saamani "linjauksen" blogistani. Näitä on tullut roskapostisuodattimen läpi suoraan yhteen tiettyyn postaukseen. Toisen samalla tavalla pommitetun postauksen kohdalla suodatin on toiminut. Ne siis kumuloituvat tiettyihin postauksiin. Jäänpä miettimään, vaihdanko blogialustaa, lopetanko Google Plus-tilin (Häviävätkö blogin kuvat samalla sen siliän tien? Onko kenelläkään kokemuksia? ) vai jaksanko olla välittämättä. Neuvoja?

Incredible points. Sound arguments. Keep up the amazing effort.

I'm not sure exactly why but this blog is loading incredibly slow for me. Is anyone else having this issue or is it a problem on my end? I'll check back later and see if the problem still exists.

My prοgrammеr is trying to conνincе me to move to nеt from РHР. I have always disliked the idea becаuse of the exρenѕеs. Вut he's trying none the less. I've beеn using Mοvаble-type on a number of wеbѕitеѕ fοr аbout а year and аm nervous аbout swіtсhing to another platform. I haѵe heаrd fantastic things аbout blogengine net. Iѕ theге a way I сan іmport all my wordрress posts into it? Αny kind of help would bе rеally aрρrecіated!

Hі it's me, I am also visiting this website regularly, this site is genuinely fastidious and the visitors are in fact sharing good thoughts.

Hey There. I found your blog using msn. This is a very well written article. I will be sure to bookmark it and come back to read more of your useful information.

Thanks for the post. I'll certainly come back.

Monin konstein meitä houkutellaan klikkailemaan, kysymyksin, kehuin mm. Kuva on myös yhden sortin linjaus. Parhaillaan purkutyön alla oleva lähikoulu. Tuo pysähtynyt, mutta vielä seinällä oleva kello on kuin minä. Vielä siinä sinnittelee...

Helteet ovat vaihtuneet tavanomaiseen suomalaiseen kesäsäähän. Vuoroin sataa, vuoroin paistaa. Viileästä tuulisesta säästä on se etu, ettei ole niin paljon hyttysiä. Täällä on satanut hyvin vähän, joten luvattu sade ei haittaa lainkaan.
____

Edit seuraavana aamuna klo 7.30

"Palaa Picasa-albumeihin klikkaamalla tätä." -ilmoituksen mukaan toimien pääsin vanhaan kuvanäkymään, josta löytyivät myös kuvatekstit.  Tallessa olivat. Olkoon vielä ainakin jonkin aikaa.

Tutustuin julkiseen hammashoitoon

Viime heinäkuussa omat hammaslääkärini olivat lomalla ja olisin tarvinnut hoitoa. Jouduin menemään vieraisiin. Se maksoi mielestäni liikaa ja päätin siltä istumalta kokeilla, joko eläkeläisenä pääsisin julkisen hammashoidon  puolen vuoden jonoon.

Ensimmäinen kutsu tuli kirjeitse suuhygienistille, joka täytti tietokoneelle perustietoni, jotka olisivat olleet valmiina terveyskeskuksen puolella. Hän tutki kalliiksi käyneen hammaskalustoni, otti jostakin syystä kaksi röntgenkuvaa, varasi ajan hammaslääkärille ja uuden ajan suuhygienistille tarvittavaa hoitoa varten.

Hammaslääkäri tutki hampaistoni ja totesi, että ei siinä ole mitään hoidettavaa. Paitsi em. puhdistaminen. Tulosyyksi olin ilmoittanut purentaongelmat. Hammaslääkärin silmissä purentani oli ihan hyvä. Purentakiskokin kuulemma istui napakasti. Uskalsin olla eri mieltä. Kysyinkin, miksi minä sitten yleensä olin siellä. Sain kuulla, että resurssipulan vuoksi he pystyvät tarjoamaan vain hammaskiven poiston kerran kahdessa vuodessa. Ja tietenkin välittömän hoidon johonkin akuuttiin hammasongelmaan. Purentani kanssa saisin mennä takaisin sinne mistä olin tullutkin.

Kolmas reissu oli sitten suuhygienistille. Hän oli erittäin taitava ja ystävällinen. Tiesin, että ultraäänipuhdistuskaan ei olisi kivuton. Ehkä hän sen vuoksi ehdotti, että ko. toimenpide tehtäisiin kahdella eri kerralla. Pyysin, että vihdoinkin tehtäisiin jotakin eikä aina vain siirrettäisi asioita tuonnemmaksi. No, tekihän se kipeää, mutta kestin sen kuin nainen vain voi. Ihan hiukkasen tekivät kipeää myös kaikki laskut, jotka tästä tutustumiskierroksesta lankesivat maksettaviksi. Yhteissumma oli melkein 80 euroa. En enää ihmettele, miten sinne on niin vaikea päästä. Liian paljon päällekkäistä työtä. Ja ajan tuhraantumista toimimattomiin ohjelmistoihin. 

Ennen kuin asettauduin piinapenkkiin, hoitohuoneen ovella käytiin seuraava lyhyt keskustelu:

"Anteeksi, pelittääkö sulla?"
" Ei pelitä."
" Ehkä se myöhemmin pöivällä taas pelittää."

Suvi suloinen

Hetken jo luulin, ettei ketään lähipiiriin kuuluvaa juhlittaisi valmistumisen vuoksi tämän vuoden koulujen päätöspäivänä. Ei tarvinnut kuin eilen poiketa lähikaupassa, niin tapasin erään tutun kiireisen äidin, joka valmisteli kuopuksensa lakkiaisia. Ja sitten löytyi toinenkin. En vain ole ehtinyt lukea nimilistoja lehdistä.

Onnea näin tulppaanien kera jokaiselle koulutyönsä päättäneelle ja juhlamieltä huomenna, satoi tai paistoi. Kaikille isoille ja varsinkin pienille koululaisille. Olette juhlanne ja lomanne ansainneet, niin opettajat kuin oppilaat.

En muista enää, minä vuonna suvivirren laulaminen koulujen kevätjuhlissa kyseenalaistettiin. Kyllä maailmaan ääntä mahtuu. Kaikilla maailman kielillä ja laululavoilla.


Jo joutui armas aika ja suvi suloinen on paljon enemmän kuin vain virsi. Se on käsite ainakin oman ikäluokkani kollektiivisessa muistissa siitä hetkestä, jolloin alkoi palavasti odotettu kesäloma. Toi se kesä tulleessaan sitten mitä tahansa.

Hätä keksii keinonsa. Täällä eräs koulu siirsi kevätkirkkonsa ulkotiloihin, pesäpallostadionille. Tilaisuus oli kaikille avoin. Näin jokainen sai laulaa sydämensä kyllyydestä kaunista virttä tai jäädä joukosta pois. Kaikkia ei voi koskaan miellyttää. Sinne olisin halunnut mennä, jos se olisi ollut mahdollista.

Itselleni koulun kevätjuhlaa edelleen symboloi Tuuterin puku ja Kesäillan valssi erilaisina versioina unohtamatta Gaudeamus igiturta. Sitä paitsi kansallispuku vaikuttaa kutistuneen, vaikka en ole edes pessyt tai pesettänyt sitä.

Edit. 2.6.2012

Lisää suvivirsiasiaa täällä HS:n kolumnissa.

Edit 10.6.2012

Ja täällä kauempaa katsellen.

Samalla ilmoitan, että en ole poistanut lukijaraatia enkä muuttanut blogini osoitetta itse. Sama ilmiö näkyy monissa muissakin blogeissa. Jotakin merkillistä on menossa Bloggerin blogeissa. Minä en vain ymmärrä mitä. Onko tämä blogialusta muuttumassa maksulliseksi? Tuntuu vain ikävältä, että itse ei pääse vaihtamaan oman bloginsa asetuksia haluamikseen. Onko siis aika kiittää ja väistyä muualle? Ehdotuksia? Neuvoja?

Sähköllä vai ilman vai sekä että

Sähköjen katkeaminen hiljentää hetkessä huushollin. Ei humise ilmanvaihto, ei läppäri, ei hyrise pakastin eikä jääkaappi. Kaikki punaisina, sinisinä tai oranssisina kiiluvat valot sammuvat. On kuin aikakin seisahtuisi.  Otetaan kynttilät ja tulitikut esiin tai annetaan niidenkin olla. Kuunnellaan hiljaisuutta. Se on luksusta nykyään. Melunsietokipurajani tuntuu alenevan vuosi vuodelta.

Muutaman viikko sitten olin pulassa oman moottorisänkyni kanssa, vaikka sähköt toimivat. Insinööritaidoissani on vakavia puutteita. Jostakin syystä olen oppinut erityisen varovaiseksi kaikenlaisten sähkölaitteiden kanssa.

Valitsen televisiosta iltaisin ns. kuunneltavia ohjelmia. Kuuntelen puhetta. Olin siis kuunnellut telkkarista jotakin keskusteluohjelmaa ja nostanut sängyn pääpuolta hiukan koholle, jos vaikka välillä haluaisin vilkaista kuvaakin. Olin torkahtanut kesken ohjelman, mikä ei ollut ensimmäinen kerta. Havahduttuani hereille totesin, että kaukosäädin oli lakannut toimimasta.

Vaikka oli myöhä, oli pakko piristyä ja tehdä tähdellisiä valintoja. Tarkistin kaikki sähköjohdot, ei apua. Kokeilin toista säädintä, siinä vilkkui sentään valo, mutta se keskusteli vain väärän, minulle liian pehmeän sängyn kanssa. Vaihdoin patterit, mutta ei sekään auttanut. Kokeilin asettua sänkyjen päälle poikittain. Ei hyvä.Yritin myös kiskoa patjaa lattialle.Keskeytin sen, kun huoneeseen ei olisi jäänyt enää jalansijaa. Oli pakko nukkua liian pehmeällä alustalla.

Sähkö on hyvä renki, mutta huono isäntä.

Palvelu palaa

Muutama päivä sitten ihmettelin auton avaimen kummallista toimintoa. En ollut mielestäni vielä edes hipaissut avaa-näppäintä, kun auton kaikki ikkunat alkoivat avautua itsestään. (On tosin tunnustettava, että manuaali on vielä lukematta.) Onneksi sillä hetkellä ei satanut. Ehdin jopa ajatella, että tähänkö tämä lähtö nyt toppasi. Ahtauduttuani kuljettajan paikalle sain kaikki ikkunat kiinni. Jokaiselle ikkunalle on oma nappulansa, kun vain muistaa, painetaanko vai nostetaanko niitä.  Kummallisia ovat nämä nykyiset menopelit.

Lähihuoltoasemalle on onneksi palannut palvelu. Ei siellä tietenkään autoa enää muuten huolleta kuin tarkistamalla öljyt, vesi ja renkaiden ilmanpaineet. Pesulinja on myös happy hour:neen 21-22. Tosin ystävällinen palveluhenkilö antaa polttoaineen maksajalle pyöreän kiekon (vai onko se iso poletti), jolla voi arvioida tyytyväisyytensä saamastaan palvelusta maksamalla kassalla euron. En kehdannut olla maksamatta.

Rautakaupassa oli hiljaista. Minulta puuttui tehosteraitakaakelit. Kävelin suoraan palvelutiskille ja pyysin palvelua. Myyjä etsi minulle sopivat kaakelit, käveli kanssani kassalle ja kantoi kaakelilaatikon autoon saakka. Kun kiitin erinomaisesta palvelusta, hän sanoi palautteen olevan yleensä negatiivista. Kiitos on hyvä sana.

Se on täällä taas. Aika jolloin ennen liikkeelle lähtöä täytyy etsiä auto jäätyneen lumisohjon alta. Se on muuten aika työlästä, koska käsivoimat tuntuvat kummallisella tavalla huvenneen. Auton peite on jossakin teillä tietymättömillä tai sitten se on väliaikaisena suojapeitteenä jossakin.Auton peittäminen ei vuosia sitten ollut mikään hankala juttu, varsinkaan kaksin. Tosin tuulisella säällä liukas peite saattoi karata käsistä tai muuttua lentopurjeeksi. Ja joinakin tuulisten öitten jälkeisinä aamuina peite saattoi olla kiinni vain yhdessä renkaassa, jos siinäkään.

Yläkuva on eilinen. Syksyn viimeiset orvokit poimin maljakkoon toissapäivänä. Kelit ovat sellaiset, että saa olla varppeillaan koko ajan.

Apua, joku on vienyt kuvani

Kirjoitin jo aiemmin, miten minulta evättiin pääsy katsomaan omia kuviani. Silloin Google herjasi errorilla eikä ollut tietääkseenkään koko ongelmasta. Tänään tulin vilkaisseeksi jotakin vanhaa postausta ja silmille pomppasi aiemman kauniimman ilmoituksen sijasta tuo alla oleva musta kuva. Vaihdoin toiseen selaimeen. Sama juttu.

 

Ja olihan se tämäkin ikävä tapaus, jolloin tekstitkin katosivat. Ilmeisesti Googlelle alkaa riittää minun tuotokseni.

Katselin arkiston kautta, kuinka pitkältä ajalta kuvani ovat haihtuneet taivaan tuuliin (tai pikemminkin korvautuneet tuolla mustalla kieltomerkillä) ja totesin, että ainakin kahden vuoden postauksista (28.6. 2009 - 4.6. 2011). Kuvat saattavat puuttua aikaisemmistakin päreistä, sillä en jaksanut enää vierittää sen pidemmälle.

Ensin oletin, että uusi betablogger aiheuttaisi ongelman, mutta vaihdoin betabloggeriin takaisin vanhaan ja tilanne on aivan sama. Jos olen ollut pihalla näistä jutuista aiemmin, nyt olen vielä enemmän. Olisin kiitollinen, jos joku teistä lukijoista kokeilisi lukaista arkiston kautta jotakin postausta tuolta ajalta ja laittaisi kommentin, näkyikö kuva. Jonkinlaista viestiä jo kirjoitin ongelmasta betabloggerin palautelomakkeeseen, mutta en silloin tajunnut ongelman laajuutta. Nyt harmittaa sen verran, että taidan lopettaa koko homman tai siirtyä WP:n puolelle.

Toin toisen blogin ( Mappi) jossakin vaiheessa tähän blogiin ja sen tuohon ajanjaksoon osuvat päreet ovat saaneet pitää kuvansa. Olen tutkaillut Picasan kansioita ja minusta ainakin näyttää siltä, että siellä ne kuvat edelleen ovat, mutta linkit ovat kai ajan saatossa haprastuneet poikki. Tai sitten se Mountain View:stä kroolaava robotti käy täällä tekemässä tihutöitään.

Onko kenelläkään teistä samanlaista ilmiötä? Miten ne ikiomat näkymättömät kuvat saattavatkin muuttua kaivatuiksi rakkaiksi ja varmaan myös kauniiksi ja korvaamattomiksi kadottuaan? Tällä kertaa kuva ei ole kaunis eikä edes ottamani, vaan kaappasin yhdestä vanhasta postauksesta enkä edes kysynyt lupaa.
___

Edit 12.8. klo 9.00 ja ajankohtaisempi kuva katseltavaksi.

Kiitos kommenteistanne! Ilmeisesti en ollu ainoa, jolla oli sama ongelma, koska tämän postauksen käyntimäärä oli lähes kaksinkertainen normaaliin verrattuna. Marin kehotuksesta yritin löytää vastausta Blogger-ohjeista ja edes osoitetta, mihin voisin lähettää kysymykseni. Muutaman haun jälkeen löysin itse ratkaisun  täältä.

Blogin albumi piti muuttaa julkiseksi.

Virtuaalietsinnän aikana havaitsin, että ohjekeskukset näyttävät olevan pullollaan vastaamattomia kysymyksiä (sic).

Oliko tästä postauksesta hyötyä?  a) Kyllä   b) Ei

Kissanpäiviä

Kokeilen. Sain tämän kuvan ensin liitetyksi kopioi/liitä-komennoilla, mutta blogi ilmoittaa, että tallennuksessa tapahtui virhe. Julkaisen kuitenkin. Kokeilen siis uutta tapaa liittää kuvia Bloggeriin. Mielenkiintoista nähdä, siirtyykö kuva nytkin suoraan Picasa-kansioon.

Kuva on alkuperäisessä koossaan, joten sitä ei kannata klikata suuremmaksi. Pienennän kuvan myöhemmin, jos tämä uusi tapa yleensä onnistuu.

****

Ei onnistunut, vaan ilmoitti Bad request. Erroria pukkaa. Haenpa kissakuvan koneelta vanhalla tutulla tavalla. Luonnoksessa kuva kyllä näkyi ihan oikean kokeisenakin, mutta käsittämätöntä HTML-koodia löytyi sivukaupalla, tallennus ei onnistunut ja alkuperäinen kokeilupostaus piti poistaa. Tulipa kokeiltua.

Toinen silmiini näkyvä muutos sitten viime näkemän on tuolla yläpalkissa. Google-kääntäjä on koko ajan näytöllä valmiina. Enää ei tarvitse klikkailla sivupalkissa olevaa kääntäjää. Käännösteksti on kyllä aivan käsittämätöntä. Vaihtuiko konekääntäjä huonompaan versioon ilmestyessään tuohon yläpalkkiin, en osaa sanoa. Jotenkin vaikuttaa, että näin olisi käynyt.

Bloggerin oma laskuri sen sijaan näyttää palanneen normaaliin päiväjärjestykseen eikä enää ilmoita vähintään viisin- tai kuusinkertaisia lukemia  todellisiin käynteihin verrattuna.

Ihan ei nyt ole kuvan veroisia kissanpäiviä täällä. Taivas on pilvessä ja epävakainen sää jatkuu. Kaikesta huolimatta päivä on pisimmillään.
___

Edit yhtä aamua viisaampana:

Kysymys: Näkyvätkö vanhempien postausten kuvat teille lukijoille, koska minulle itselleni ne eivät näy. Jos klikkaan kuvan kohdalla näkyvän pikkuruisen ruudun kohdalla, saan G:lta seuraavanlaisen viestin:

403.
That’s an error.
Your client does not have permission to get URL /-rKOZOfhbUfQ/Tc_6wbbh4uI/AAAAAAAASFA/Ugk1KwBCEmA/s1600/IMG_7340.JPG from this server. (Client IP address: xxx.xxx.xxx)


Forbidden
That’s all we know.

Jos joku teistä osaa kertoa, missä on vika ja mitä pitäisi tehdä, olisin kiitollinen.  IP-osoite on muutettu, muuta ei. Miksi minusta on tullut oman blogni asiakas? Onko toisilla samantyyppisiä ongelmia?

Kytkyt

Luin juuri, että Google-kääntäjä muuttuu maksulliseksi palveluksi. Palvelu on ollut liian suosittu ja sitä on käytetty väärin. Olenkohan itsekin ollut sen väärinkäyttäjä, koska kääntäjä on ollut tuossa sivupalkissani? Ehkä minulta on jäänyt lukematta ja ymmärtämättä jokin ohje. Ensin koko API oli lopetettavien listalla, mutta ilmeisesti valtaisan palautteen vuoksi se säilytetään, mutta maksullisena.

Onko vastaavaa ilmaista palvelua enää saatavilla, en tiedä. Muuttuvatko Blogger ja Picasa seuraavaksi maksullisiksi? Entä Gmail? Ilmainen ei ole koskaan lopulta ilmaista.

Tässä on linkki siihen postaukseen, jonka kirjoitin lisättyäni kääntäjän sivupalkkiin. Onhan siitä ollut iloa. Ainakin itselleni. Onko kääntäjä poistettava välittömästi?

___

Edit. 12.6.:
Entäs sitten tämä  +1- asia?  Sen ilmaannuttua siirsin jakonappulat tuonne sivupalkkiin? Onkohan sillä jotakin tekemistä Bloggerin omien tilastojen ihmeellisten sekoamisen kanssa?

Ruusuja ja nokkosia

Ruusuja ja nokkosia annan tällä kertaa tälle blogialustalle. Aiemmista postauksista ja kommenteista lukija on voinut havaita lievästi sanottuna ärtymystä kirjoittajassa. Ellei koko Google-tili kaikkinensa katoa ja aiheuta turhaa työtä, niin sitten tietyt selaimet (mutu-tietoa ja tarkistamatonta sellaista), kuten Firefox, estää minua kirjautumasta omaan blogiini ja sitä myöten tietenkin koko Blogger-perheeseen tässä somemaailmassa. Eli en ole päässyt myöskään kommentoimaan yhteenkään Google-ketjussa olevaan blogiin. Onkohan kenelläkään muulla ollut ongelmaa ko. selaimen kanssa? Se ei toimi vieläkään. Kirjoitan tämän IE:llä, johon en ole tottunut.

Ne ruusut tulevat siitä, että onhan tämä toiminut jo monta vuotta. Jos olisin taikauskoinen, lopettaisin bloggaamisen. Ottaisin viimeaikaiset hankaluudet merkkinä siitä, että olen sanonut sanottavani. Olenkin tietysti. Mitä nyt muutaman kerran päivässä ja välillä aamuöisin valvoeassa juolahtaa mieleen jokin asia, jonka voisin kirjoittaa muistiin. Esim. eilen illalla Housen asemasta katsoin Teemalta dokumentin Homo interneticus ja vaikka välillä torkahtelin, tulin tietoiseksi, että Etelä-Korea on noin viisi vuotta Suomea edellä somettumisessa. Kansainvälisessä vertailussa se näkyy hyvänä koulumenestyksenä, mutta sillä on hintansa. Verkkoriippuvuus on uusi sairaus. Ohjelmassa mainittiin, että täällä lännessä vastaavat ongelmat tulevat näkyviin toden teolla vasta ehkä viiden vuoden kuluttua. Näinköhän?

Nokkoset ovat muuten kuivuneet ja ne on laitettu tiiviiseen lasipurkkiin odottamaan tulevaa käyttöä. Ehkä niitä kannattaa kuivata lisää.

Hyvää viikonloppua Krokotiili Genan myötä! Syystä.

***

Edit 28.5.klo 10.30

Ongelma on toistaiseksi ratkaistu. Se tapahtui seuraavalla tavalla.Ilmaisvirusohjelmalla AVG skannattiin koko helahoito ja sitten muka korjattiin havaitut noin 3500 ongelmaa. Mozilla Firefox käyttäytyi edelleen käsittämättömällä tavalla. Seuraavaksi koneeseen ladattiin ilmaisohjelma CCleaner, joka poisti mysteeriksi jääneen ongelman. Mozilla Firefox päästää nyt kirjautumaan sekä omiin Blogger-blogeihin että antaa myös kommentoida toisiin vastaaviin.

Joku tekee sen puolestasi

Olisi ollut helppo heittää pensselit santaan ja rukkaset naulaan viime viikolla. Kokemuksesta tiedän, että tämä Blogger osaa temppuilla milloin mitenkin, mutta ensimmäisen kerran näytti kadonneen kaikki, mitä olen vuosien mittaan tänne kirjoittanut ja kuvia ladannut. Wordpress ja Vuodatus toimivat, mutta kaikki Google-tuotteet ilmoittivat minun kadonneen.

Itse asiassa ihmettelin reaktiotani. Bloggaamisen äkkilopettaminen käväisi mielessäni. Luontaiselle uteliaisuudelleni en kuitenkaan mahtanut mitään. Halusin selvittää, mitä oli tapahtunut ja miksi. Lopulta löysin syyn tilini sulkemiseen Googlen toimesta. Gmailpostilaatikkooni oli murtauduttu Kiinasta ja lähetetty roskapostia nimissäni. Avattuani kyseisen postilaatikon, sen yläreunassa luki punaisella pohjalla, että ko. laatikossa oli havaittu epämääräistä toimintaa ja sen seurauksena tilini oli suljettu.

Ennen kuin pääsin edes näkemään tuon virkkeen, minun täytyi monien mutkien kautta kirjautua tililleni uudella salasanalla. Salasanan pääsin tosin muuttamaan vasta annettuani puhelinnumeroni, johon lähetettiin koodinumero. Arkailin puhelinnumeron antamista, koska siinä vaiheessa en tiennyt aivan varmasti, ettei sekin joutuisi vääriin käsiin. Rohkea rokan syö, ajattelin. Vaihdan sitten vaikka liittymän toiseen.

Prosessin aikana opin, että gmail-laatikon alareunassa on Tiedot-linkki, josta näkee, käyttääkö kyseistä tiliä joku muu samanaikaisesti. On se siellä ollut aina, mutta enpä ole tullut lukeneeksi kaikkia ohjeita. Opinko tästä mitään? Selvitin, mitä oli tapahtunut ja osasin palauttaa kadonneet tekstit ja kuvat. Miksi juuri minun tilini onnistuttiin murtamaan, en tiedä. Entistä vahvemmin tiedän, että isoveli seuraa tavallista tallaajaakin erittäin tarkasti ja salasanat kannattaa vaihtaa säännöllisesti.

Tämän postauksen jälkeen voisin kysyä monien ohjesivujen tavoin: Oliko tästä vastauksesta (= postauksesta) mielestäsi mitään hyötyä? Vastausvaihtoehdot: kyllä/ei.

Ihan pilalla

Yrittänyttä ei laiteta. Minne? Laitokseen? Tyhmyydestä sakotetaan. Kuinka paljon? Riippuu rikkeestä. Tekisi mieleni muuttaa blogini nimeksi Ihan pilalla. Melko pitkän harkinnan jälkeen ajattelin pysyä ajassa mukana ja vaihtaa blogipohjan uudeksi. Valitsin Simple. Yksinkertainen malli. Siihen luulin rahkeitteni riittävän. Vaan kuinkas kävi? Ensiyrittämällä sain ylätunnisteen kuvan liitetyksi sopivan kokoisena kohdalleen. Katselin sitä aikani. Päätin äsken vaihtaa kuvan tähän mielestäni kauniimpaan. Ei siitä mitään tullut. Noin kymmenennen yrityksen jälkeen ajattelin, että kelpaa tuo ilman kuvaakin.

Jouduin pari vuotta sitten pois mukavasta, hoitavasta ja kaikin tavoin virkistävästä allasjumpparyhmästä. Tässä välissä on selkääni kerran leikattu ja olen itsekseni vesivoimistellut lämpimissä vesissä kesällä tuossa rannassa ja kylmillä läheisessä kuntoutuslaitoksessa. Omaehtoinen yksinäinen puurtaminen alkoi tuntua tylsältä ja aloin kysellä kaupunkimme tarjoamia vesiliikuntaryhmiä. Monen puhelinsoiton jälkeen minut ohjattiin yhteen kevennettyyn allasjumpparyhmään. Pari kertaa voi käydä kokeilemassa ilmaiseksi.

Jo pukuhuoneessa alkoi ahdistaa. Ryhmässä piti olla vain kahdeksan osallistujaa, mutta pukukoppiin lappoi koko ajan lisää ja lisää väkeä. Kai sen puolituntisen kestää, ajattelin. Vedessä piti aina vain siirtyä syrjemmälle, syvemmälle ja nurkemmaksi, koska jokaisella entisellä oli ikäänkuin koululuokassa oma paikka. Seisoin lopulta leukaani myöten vedessä.

30 minuuttia on pitkä aika, kun yrittää itseään koko ajan kuunnellen pysyä liian kovassa vauhdissa ja loiskeessa ja aalloissa (lue: rytmissä) mukana. Ei siitä tietenkään mitään tullut. Lyijynraskaana nousin altaasta viimeisenä ja kysyin ohjaajalta, millaista nykyään mahtaa olla se tavallinen vesijumppa, jos kevennetty versio on tällaista. Jonkin verran lohdutti, kun sain kuulla, että tämä ei enää ollutkaan kevennettyä liikuntaa, koska osallistujat ovat niin hyväkuntoisia. Jäin miettimään, mihin me huonokuntoiset sitten voimme mennä.

Anteeksi, minulla on ongelma

Kun puuttuu tietotaito, ei pitäisi tuohikonttiaikaisen nettimummun mennä sähläämään lukijaraadin kuvien kanssa. Tulin klikanneeksi viimeisenä mukaan ilmoittautunutta lukijaa nimeltä Dave, koska näin hänen liittyneen samana päivänä muutamalle seuraamalleni sivulle. Jouduin mainossivuille ja ajattelin, että tässä saattaa olla uusi tapa saada klikkauksia omiin mainoksiinsa. Siis menin jollekin asetussivulle, jossa estin kuvat google.comista. Ja hups! Suurin osa lukijakuvista katosi bittitaivaalle. Se ei suinkaan ollut tarkoitus. En enää löydä kyseisiin asetuksiin. Apua!

Jos joku osaa neuvoa, miten saan ne kuvat takaisin, olisin kiitollinen avusta. Minua ihmetytti tuo englannikielinen lukija. Ei toimenpiteeni lukijoita minnekään poistanut, vaan ainoastaan nuo kuvat tuosta listasta. Eli olisi ehkä kannattanut kysyä jostakin ensin neuvoa. Nyt tämä koneenrakkine väittää, ettei minulla ole yhtään ystävää...

____

Edit. myöh.
Ongelma ratkaistu. Kyseessä oli selainongelma. Jotenkin onnistuin muuttamaan Firefoxin asetuksia mutkien kautta. Ja pienen pähkäilyn jälkeen osasin palauttaa asetukset ennalleen. Kuluu se aika näinkin...

Oppia ikä kaikki

Kyllä meni taas kauan ennen kuin onnistui tuo kuvan lähettäminen, vaikka jo kerran ennenkin olin sen tehnyt. Tänään on ollut sateinen ja pilvinen päivä. Fysioterapeutti tsemppasi taas jaksamaan päivästä toiseen.

Aloitin tänään uuden blogin englannin kielellä, ettei kielitaito aivan katoaisi toimettomuudessa. Ei tuota telkkariakaan jaksa aina katsoa. Huomenna menen kalevalaiselle jäsenkorjaajalle remonttiin. Kaikki keinot on kokeiltava. Heistä ollaan montaa mieltä. Jos saan helpotusta kipuun jonkun mielestä kyseenalaisin tavoin, en sano, että väärin hoidettu.

On mielenkiintoista nähdä, mitä tarkat kädet löytävät kehostani. Miikaelin porukan piti tulla illalla, mutta eivät tulleetkaan. Viikonlopuksi on luvassa pieniä yövieraita.

Nyt väsyy selkä ja sormet ja silmät. Hyvää yötä!