Kuka, mitä ja miksi

Tämä blogi kuvaa aivan liian aikaisin tk-eläkkeelle joutuneen opettajan arkea. Fyysisen elämänpiirin kapeuduttua on tullut aika(a) muistella menneitä, tarkkailla luontoa, seurata säitä, tuulia ja ihmetellä maailmanmenoa ja tietotekniikan jatkuvaa kehitystä.

Kuvaan myös lähiympäristöä taskukameralla ja ihmettelen jatkuvaa muutosta... ja teen siitä muistiinpanoja. Mitä hitaammin kulkee, sitä tarkemmin näkee. Niitä näitä kirjoittaessani saan hetkiksi ehyemmät siivet selkääni ja aivoilleni tulee muuta työtä kuin syöttää toistuvia kipuviestejä.

****

"Selitä mitä selität, piirrä mitä piirrät. Ihmiskuvasi ja maailmankäsityksesi on kuitenkin aina ja vain se, mikä on sinun kuvasi ja käsityksesi itsestäsi. Sinun kuvasi ja käsityksesi itsestäsi paljastuu joka hetki siinä, miten kohtelet ihmistä jonka nimisenä elät maailmassa.", Helinä Siikala, Voiman ja ilon käsikirja

"Opettamisen sijaan minä kerroin tarinoita. Mitä tahansa, jotta he pysyisivät hiljaa pulpeteissaan. He luulivat, että minä opetin. Minäkin luulin opettavani. Mutta minä opin."
Frank McCourt, Liitupölyä, s. 27

**** 

Opittavaa riittää jokaiseksi päiväksi. Jokainen päivä on myös uusi mahdollisuus. En pidä yltiöpositivismista, koska elämänhallinta sanan varsinaisessa merkityksessä ei ole mahdollista. Asioita tapahtuu ja niiden kanssa on vain opittava elämään. Pienet asiat ovat tärkeitä. Tavallinen hidas arki on hyvää elämää, mutta mummoilu on jo juhlaa.