Jäniksenkäpälä vai linnunsiipi

Sen verran on satanut lunta tännekin, etä eilen havaitsin jäniksen loikkineen etupihan poikki. Eläinten jälkien tunnistaminen on ammattilaiselle helppoa, kuten eilinen elokuva Hukkamies (YleAreena) osoitti.  Susien kielenkin opetellut hukkamies Seppo Ronkainen vain mittasi lumihangesta suden tassunjäljen mitat ja osasi oitis yhdistää jäljet pannoittamiinsa ja nimeämiinsä susiin. Dokumenttia katsellessa omat tunteet ailahtelivat eri suuntiin. Kaikkea sitä metsistämme löytyy.

Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole kuitenkaan olla kannanotto susikeskusteluun, vaan ajatus näkyy hyppäävän asiasta suoraan kolmanteen. Jäniksen jäljistä tuli mieleeni jäniksenkäpälä. Sanovat jäniksenkäpälää, kuivattua tietenkin, käytetyn ennenvanhaan leivonta-alustan tai -pöydän tai leipälautojen puhdistamiseen jauhoista. En minä ainakaan sellaista muista. Äitini bruukasi käyttää 50-luvulla linnunsiipeä siihen tarkoitukseen. Kanansiipeä kai, koska se oli valkoinen.

Tänään on ensimmäinen ns. kunnon pakkasaamu. Mittarimme näytti aamuvarhaisella peräti kymmenen miinusastetta. Ennusteiden mukaan sää kylmenisi vasta loppuviikolla. Kuinkahan minun jääennusteeni kanssa käy? Toissa-aamuna oli tyyntä ja tämäkin ranta oli hetken riitteessä. Itse en ehtinyt sitä ihmettä edes nähdä, koska nousi tuuli ja tummat raskaat laineet puskevat koko ajan selältä kohti rantaa. Vesi on noussut huomattavasti eikä routaa vielä ole. Eino-myrskyn tuulenkaatojen korjuujäljet Puijolla eivät maisemaa kaunista. Kone on uponnut paikoin syvälle.

Oravat ovat harmaantuneet. Jänistä en ole päässyt vielä näkemään paitsi pihassa vieläkin säästyneet jälkensä.

PS.
Mitä enemmän katselee toisten ottamia kuvia, sitä vähemmän tekee mieli enää julkaista omiaan.

Linjauksia ja kysymyksiä

Näyttää siltä, että helteellä ja sateella ihmiset kuluttavat aikaansa täällä verkossa tavallista enemmän. Nuo laskurithan sen kertovat, koska osumia tulee tavallista enemmän. Ja Kuukkeli indeksoi minkä kerkeää.

Bloggaaminen ja varsinkin tuon sivupalkissa näkyvän valokuvaprojektini hallitseminen tuntuu karkaavan käsistäni. Minun olisi alusta alkaen pitänyt ymmärtää, että näissä ilmaispalveluissa ei mikään ole pysyvää. Google näkyy päättävän puolestani, mitkä kuvat ovat esim. kohokohtia (sic). Voihan se olla niinkin, että niitä kuvia on katsottu eniten, mutta minä poloinen en osaa itse hakea tuota tietoa. Että sen sortin webmaster täällä kirjoittaa. Osasin kuitenkin eilen illalla pitkän pähkäilyn päätteeksi kiepsauttaa uusimmat kuvat ensimmäisiksi. Sentään sen verran.

Jotenkin tuntuu, että netissä on menossa kilpailu kuvista. Sekä Googlen että Flickrin kuvasivut näyttävät samanlaisilta, ja tilaa tuntuu riittävän ja kuvien laadunkin luvataan paranevan. Ennen pystyin Picasan kautta seuraamaan tiettyjen henkilöiden kuvia. Nyt en enää löydä tätäkään mahdollisuutta. Pitäisikö ladata jokin Picasan vanhempi versio?

Laitan tähän myös muutaman roskapostina saamani "linjauksen" blogistani. Näitä on tullut roskapostisuodattimen läpi suoraan yhteen tiettyyn postaukseen. Toisen samalla tavalla pommitetun postauksen kohdalla suodatin on toiminut. Ne siis kumuloituvat tiettyihin postauksiin. Jäänpä miettimään, vaihdanko blogialustaa, lopetanko Google Plus-tilin (Häviävätkö blogin kuvat samalla sen siliän tien? Onko kenelläkään kokemuksia? ) vai jaksanko olla välittämättä. Neuvoja?

Incredible points. Sound arguments. Keep up the amazing effort.

I'm not sure exactly why but this blog is loading incredibly slow for me. Is anyone else having this issue or is it a problem on my end? I'll check back later and see if the problem still exists.

My prοgrammеr is trying to conνincе me to move to nеt from РHР. I have always disliked the idea becаuse of the exρenѕеs. Вut he's trying none the less. I've beеn using Mοvаble-type on a number of wеbѕitеѕ fοr аbout а year and аm nervous аbout swіtсhing to another platform. I haѵe heаrd fantastic things аbout blogengine net. Iѕ theге a way I сan іmport all my wordрress posts into it? Αny kind of help would bе rеally aрρrecіated!

Hі it's me, I am also visiting this website regularly, this site is genuinely fastidious and the visitors are in fact sharing good thoughts.

Hey There. I found your blog using msn. This is a very well written article. I will be sure to bookmark it and come back to read more of your useful information.

Thanks for the post. I'll certainly come back.

Monin konstein meitä houkutellaan klikkailemaan, kysymyksin, kehuin mm. Kuva on myös yhden sortin linjaus. Parhaillaan purkutyön alla oleva lähikoulu. Tuo pysähtynyt, mutta vielä seinällä oleva kello on kuin minä. Vielä siinä sinnittelee...

Helteet ovat vaihtuneet tavanomaiseen suomalaiseen kesäsäähän. Vuoroin sataa, vuoroin paistaa. Viileästä tuulisesta säästä on se etu, ettei ole niin paljon hyttysiä. Täällä on satanut hyvin vähän, joten luvattu sade ei haittaa lainkaan.
____

Edit seuraavana aamuna klo 7.30

"Palaa Picasa-albumeihin klikkaamalla tätä." -ilmoituksen mukaan toimien pääsin vanhaan kuvanäkymään, josta löytyivät myös kuvatekstit.  Tallessa olivat. Olkoon vielä ainakin jonkin aikaa.

Suvi suloinen

Hetken jo luulin, ettei ketään lähipiiriin kuuluvaa juhlittaisi valmistumisen vuoksi tämän vuoden koulujen päätöspäivänä. Ei tarvinnut kuin eilen poiketa lähikaupassa, niin tapasin erään tutun kiireisen äidin, joka valmisteli kuopuksensa lakkiaisia. Ja sitten löytyi toinenkin. En vain ole ehtinyt lukea nimilistoja lehdistä.

Onnea näin tulppaanien kera jokaiselle koulutyönsä päättäneelle ja juhlamieltä huomenna, satoi tai paistoi. Kaikille isoille ja varsinkin pienille koululaisille. Olette juhlanne ja lomanne ansainneet, niin opettajat kuin oppilaat.

En muista enää, minä vuonna suvivirren laulaminen koulujen kevätjuhlissa kyseenalaistettiin. Kyllä maailmaan ääntä mahtuu. Kaikilla maailman kielillä ja laululavoilla.


Jo joutui armas aika ja suvi suloinen on paljon enemmän kuin vain virsi. Se on käsite ainakin oman ikäluokkani kollektiivisessa muistissa siitä hetkestä, jolloin alkoi palavasti odotettu kesäloma. Toi se kesä tulleessaan sitten mitä tahansa.

Hätä keksii keinonsa. Täällä eräs koulu siirsi kevätkirkkonsa ulkotiloihin, pesäpallostadionille. Tilaisuus oli kaikille avoin. Näin jokainen sai laulaa sydämensä kyllyydestä kaunista virttä tai jäädä joukosta pois. Kaikkia ei voi koskaan miellyttää. Sinne olisin halunnut mennä, jos se olisi ollut mahdollista.

Itselleni koulun kevätjuhlaa edelleen symboloi Tuuterin puku ja Kesäillan valssi erilaisina versioina unohtamatta Gaudeamus igiturta. Sitä paitsi kansallispuku vaikuttaa kutistuneen, vaikka en ole edes pessyt tai pesettänyt sitä.

Edit. 2.6.2012

Lisää suvivirsiasiaa täällä HS:n kolumnissa.

Edit 10.6.2012

Ja täällä kauempaa katsellen.

Samalla ilmoitan, että en ole poistanut lukijaraatia enkä muuttanut blogini osoitetta itse. Sama ilmiö näkyy monissa muissakin blogeissa. Jotakin merkillistä on menossa Bloggerin blogeissa. Minä en vain ymmärrä mitä. Onko tämä blogialusta muuttumassa maksulliseksi? Tuntuu vain ikävältä, että itse ei pääse vaihtamaan oman bloginsa asetuksia haluamikseen. Onko siis aika kiittää ja väistyä muualle? Ehdotuksia? Neuvoja?

Joku on syönut krookukseni

Keväiset aamut ovat kovin erilaisia. Jos yö on ollut lämmin eikä sada, auringon noustessa puisto raikaa. Yhtenä aurinkoisena aamuna käpytikka hakkasi muurahaispesän vieressä olevaa kantoa niin kauan, että luulen sen saaneen jonkinlaisen krampin niskalihaksiinsa. Se jäi nimittäin useiksi minuuteiksi  paikoilleen mitättömän kokoiseen pihlajanoksaan. Seurailen lintuja ikkunasta. Osasin odottaa nakuttajaa, koska edellisenä  aamuna niitä oli liikkeellä kaksi.

Rastaatkin ovat saapuneet takapihan sammaloituneelle nurmelle tuijottamaan ikkunaani. Vahtivat, ettei vain säleverho välähdä, kun etsivät naposteltavaa myyrän töiden jäljiltä. Samoilla apajilla pyrähtelevät peipot ja tiaiset.

Vanha harakanpesä näyttää tyhjältä. Tänään kävin kuuntelemassa miten puro syöttää vettä laiturin viereen kohisten ja sulattaa hiljalleen paksua, tosin jo tummentunutta jäätä.  Rantapolun varrella oli yksi varis, joka melko kömpelösti liikuskeli vanhan puun oksistossa. Samalla kun seurailin sen tasapainoilua, jäältä lehahti jokin lintupari lentoon ja laskeutui sillan alle sulaan. Sillan toisella puolella olen nähnyt valtavan määrän lokkeja, muutaman laulujoutsenen, uikkuja, telkkiä ja paljon sinisorsia. Ja erään homo sapiensin, joka kieltomerkeistä piittaamatta ylitti rautatien nostosillan.

Mutta rusakkoa en ole nähnyt. Jo toisena keväänä peräkkäin se on käynyt ahmimassa kuvan keltaiset krookukset. Nyt niistä on jäljellä ehkä neljäsosa. En ollut koskaan edes tullut ajatelleeksi, että krookuksetkin pitäisi suojata jollakin verkolla. Jälkiviisaus ei auta. Ehkä ne ovat rusakon lempiruokaa. Rusakon liikkumapaikoilla on näkynyt purjeveneen raakile, jota pienet koulupojat ovat käyneet katsomassa useana aamuna. Kaikki olisi kai valmista, kunhan jäät lähtisivät

Kevät teetättää kaikenlaista. Muuttolintujen vaellus tuntuu vuosi vuodelta ihmeellisemmiltä. Tahtoisin lentoon itsekin.  Näkisipä vielä kottaraisiakin joskus. Tämä video ei sanoja kaipaa. Hyvää viikonloppua ja vappua kaikille lukijoille.

***
Kuvien lataaminen tänne Blogeriin on käynyt niin hitaaksi ja hankalaksi, että tekisi mieli lopettaa koko touhu. Nytkin kuukkeli nappasi kyllä kaikki kolme heti. Jätin keskimmäisen suosiolla pois ja linkitin alemman kuvan Picasasta. Onkohan toisilla bloggaajilla ollut vastaavia vaikeuksia?

Apua, joku on vienyt kuvani

Kirjoitin jo aiemmin, miten minulta evättiin pääsy katsomaan omia kuviani. Silloin Google herjasi errorilla eikä ollut tietääkseenkään koko ongelmasta. Tänään tulin vilkaisseeksi jotakin vanhaa postausta ja silmille pomppasi aiemman kauniimman ilmoituksen sijasta tuo alla oleva musta kuva. Vaihdoin toiseen selaimeen. Sama juttu.

 

Ja olihan se tämäkin ikävä tapaus, jolloin tekstitkin katosivat. Ilmeisesti Googlelle alkaa riittää minun tuotokseni.

Katselin arkiston kautta, kuinka pitkältä ajalta kuvani ovat haihtuneet taivaan tuuliin (tai pikemminkin korvautuneet tuolla mustalla kieltomerkillä) ja totesin, että ainakin kahden vuoden postauksista (28.6. 2009 - 4.6. 2011). Kuvat saattavat puuttua aikaisemmistakin päreistä, sillä en jaksanut enää vierittää sen pidemmälle.

Ensin oletin, että uusi betablogger aiheuttaisi ongelman, mutta vaihdoin betabloggeriin takaisin vanhaan ja tilanne on aivan sama. Jos olen ollut pihalla näistä jutuista aiemmin, nyt olen vielä enemmän. Olisin kiitollinen, jos joku teistä lukijoista kokeilisi lukaista arkiston kautta jotakin postausta tuolta ajalta ja laittaisi kommentin, näkyikö kuva. Jonkinlaista viestiä jo kirjoitin ongelmasta betabloggerin palautelomakkeeseen, mutta en silloin tajunnut ongelman laajuutta. Nyt harmittaa sen verran, että taidan lopettaa koko homman tai siirtyä WP:n puolelle.

Toin toisen blogin ( Mappi) jossakin vaiheessa tähän blogiin ja sen tuohon ajanjaksoon osuvat päreet ovat saaneet pitää kuvansa. Olen tutkaillut Picasan kansioita ja minusta ainakin näyttää siltä, että siellä ne kuvat edelleen ovat, mutta linkit ovat kai ajan saatossa haprastuneet poikki. Tai sitten se Mountain View:stä kroolaava robotti käy täällä tekemässä tihutöitään.

Onko kenelläkään teistä samanlaista ilmiötä? Miten ne ikiomat näkymättömät kuvat saattavatkin muuttua kaivatuiksi rakkaiksi ja varmaan myös kauniiksi ja korvaamattomiksi kadottuaan? Tällä kertaa kuva ei ole kaunis eikä edes ottamani, vaan kaappasin yhdestä vanhasta postauksesta enkä edes kysynyt lupaa.
___

Edit 12.8. klo 9.00 ja ajankohtaisempi kuva katseltavaksi.

Kiitos kommenteistanne! Ilmeisesti en ollu ainoa, jolla oli sama ongelma, koska tämän postauksen käyntimäärä oli lähes kaksinkertainen normaaliin verrattuna. Marin kehotuksesta yritin löytää vastausta Blogger-ohjeista ja edes osoitetta, mihin voisin lähettää kysymykseni. Muutaman haun jälkeen löysin itse ratkaisun  täältä.

Blogin albumi piti muuttaa julkiseksi.

Virtuaalietsinnän aikana havaitsin, että ohjekeskukset näyttävät olevan pullollaan vastaamattomia kysymyksiä (sic).

Oliko tästä postauksesta hyötyä?  a) Kyllä   b) Ei

Näinkin voi käydä

Sitä menee lammen rantaan, kun tietää että olisi aika bongata se telkän pesue uimasillaan. Mitään ei vain näy. Kiertävät pöntön luo ja kurkistavat varovasti sisään, ettei telkkä syöksy pesästä suoraan silmille. Onpa pöntössä kumman valoisaa. Pöntöstö puuttuu katto. Tarkemmin tarkasteltuna siitä puuttuu myös pohja. Vasta sitten tajuaa katsoa maahan. Maassa olevan vaneripalasen alta löytyvät telkän munat. Ovat isoja, kananmunan kokoisia, vielä ehjiä.

Haluan käydä katsomassa paikan ennen katiskaa. Totta puhuivat. Vasta kotona huomaan kuvasta ison sittisontiaisen munien keskellä. Minkään hyöteisen tekosia tämä sattumus ei voi olla.

Alkaa arvuuttelu ja spekulointi, mitä ihmettä tässä on tapahtunut. Onko viimeinen munittu muna ollut liikaa ja keikauttanut pesän huonosti kiinni olleen vaneripohjan irti? Miten kaikki munat sitten ovat ehjiä ja hyvässä järjestyksessä? Ja miksi kattokin oli pudonnut munien päälle. Olivat siis piilossa. Kettu tuskin oli ollut asialla. Se olisi kai syönyt munat.

Olisiko tässä hyvä kysymys Luontoiltaan?

Valosaastetta

Olkoon päivä tai yö, valoisaa tai pimeää, mainostajien uudet valotaulut hyökkäävät silmille muutamassa paikassa kaupungissamme. Ainakin ennen kuin autoilijat tottuvat niihin, ts. oppivat väistämään katseellaan ne samalla tavalla kuin lukemattomat liikennemerkit, ne häiritsevät liikennettä. Valot ovat neonräikeitä ja tekstit liikkuvat kuin videoleikkeissä ikään.

Kaupalliset tiedotteet vaihtuvat niin nopeasti, että tuskin ehtii lukea edellisen, kun uutta kuvaa jo tungetaan ohikulkijan tajuntaan. Ainakin ensikertalainen kuvan risteykseen ajava vilkuilee varmasti valotaulun suuntaan uteliaana. Ehkä tarkemmin kuin liikennevaloihin. En ole tosin vielä kuullut yhdestäkään näiden aiheuttamasta onnettomuudesta. Ihminenhän on utelias olento.

Viime viikolla ensilumi satoi märkänä ja tarttui katukilpiin ja liikennemerkkeihin. Kyseiset uudet valotaulut pysyivät lumettomina ja loistivat entistä räikeämpänä valosaasteena pehmeässä lumimaisemassa. Pienessä mielessäni heräsi ajatus, että ne varmaankin luovuttavat lämpöenergiaa. Turhuuksien turhuus. Sekin vielä.

On tosin korkea aika viritellä valoja pimeille pihoille jo lehdenjakajiakin ajatellen. Pienet lempeän sävyiset tuikut riittävät ainakin minun mielestäni. Tai sitten silmäni eivät kerkeä enää nykymainosten vauhtiin. Muutenkin hehkulamppujen ja energialamppujen ja led-valojen maailma on mennyt niin mutkikkaaksi, että pitäisi käydä jokin kurssi osatakseen valita sopivat. Meillä ainakin valitsemamme energiansäästölamput ovat varsinaisia säästäjiä. Niiden valossa ei näe. Piti ostaa otsalamppu lisäksi. Kai vanhat hehkulamput saa käyttää loppuun vai onko se luvatonta? Kuuluvat jo hamstraavan niitäkin.

PS. Bloggerin kuviin näkyy palanneen kaksoisklikkaustoiminto. Vasta toisen klikkauksen jälkeen kuva aukeaa täyteen kokoonsa. Tänään vasta hoksasin.

Nöyräksi tekee

Pyydän anteeksi, jos jokainen edellisen entryn korjaus- ja muu muotoiluyritys on putkahtanut lukijoihinne uutena päivityksenä. Minä kun en pääse ymmärrykseen tuohon Links to this post-juttuun. Itse asiassa siellä näkyy lukevan Linkit tähän tekstiin. Sen sain kyllä näkyviin. Pihalla mitä pihalla.

Olisin halunnut päästä helpolla ilmoittamaan sen teeruusun nupun puhjenneen kukoitukseen viime yönä. Siis laittanut vain linkin tuonne kuvablogin puolelle, jonne sen innoissani heti aamusta laitoin. En osannut. Kyllä minä nämä tekstinsisäiset linkit, ihan permalinkkeineen, hallitsen, mutta en noita alle lisättäviä.

Jos joku lukija osaisi selkokielellä selittää, miten niitä sinne saa itse. Vai onko tarkoituskaan niitä itse sinne lisätä? Tämä Blogger on muuttunut vuosien myötä aika paljon. Mielestäni kirjoittajaystävällisemmäksi, mutta joissakin asioissa tulee tenkkapoo.