19. helmikuuta 2011

Yhdeksäs aalto


Wikileaks on tarttunut uutisvirrassa korvaani useammin kuin kuin kerran viime päivinä. Pyysin äsken Googlelta kuvan minuun aikoinaan valtavan vaikutuksen tehneestä maalauksesta. Jouduin oikeaan wikiverkkoon klikkaillessani sivulta toiselle. Asioihin vihkiytyneille Wikimedia Commons on tietenkin tuttu juttu, mutta minä tunsin oikeastaan vain tuon Wikipedian, jolla tuntuu olevan vastaus melkein kaikkeen mahdolliseen kuten Veikolla Savon Sanomissa.

On meta-wiki, wikisanakirja, wikikirjasto, wikiarkisto, wikisitaatit, wikiuutiset, wikispecies ja wikiversity. Onkohan tämä kaikki valtava bittipaljous sitä somea? Vieläköhän keksisin tähän jonkin käsittämättömämmän sanan. Joka kotiin jaettavissa ruokaohjelehtisissäkin on joskus tavantalliaiselle häkellyttävää hilpeyttä aiheuttavaa teksti-iloittelua, varsinkin viineistä puhuttaessa. Eräskin argentiinalainen viini, jonka jätän nimettömäksi tarkoituksella, vaatii medium-pihvin ja täytetäisen kantarellimuhennoksen taltuttamaan mukavasti rodukkaan tanniinisuutensa. Taidatkos sen selvemmin sanoa?

Jos jaksoit lukea tänne saakka, saatan päästä itse asiaan. Kuvan maalauksestahan minun piti kirjoittaa joitakin muistumia. Sen on muuten tuo em. Wikimedia Commons valinnut viime vuoden elokuun 18. päivän kuvaksi. Ivan Aivazovski, kuuluisa venäläinen marinisti, maalasi taulun vuonna 1850. Minun on täytynyt tutustua Venäläisen taiteen museoon ensivisiitilläni silloiseen Leningradiin, koska kyseinen maalaus on ikäänkuin etsautunut silmieni verkkokalvoille. Opettaja Tamara Nikolaevna osasi kuljettaa meitä toinen toistaan koskettavamman maalauksen äärelle eikä kyseisen museon oppaita voi muuta kuin kiittää kiinnostavista esittelyistä. Minä olin heti myyty enkä usko olleeni ainoa.

Kiistakapulakin tästä maalauksesta on tullut. Monesko aalto se onkaan voimakkain? Yhdeksäs? Seitsemäs? Olkoon kumpi hyvänsä, mutta tätä maalausta ei maakrapukaan pystynyt ohittamaan olankohautuksella. Melkoinen rahasampo se taitaa olla edelleeen, koska sen sanotaan olevan eniten kopioitu venäläinen maalaus. Eihän siinä mitään, jos vain rahkeet riittävät. Ei kai vai kukaan nykydigiwikiaikana ole kuvannut sitä paikan päällä. 70-luvulla ainakin kamerat piti museoissa jättää kamera hranenijaan.

Lisätietoa tämän mestarimarinistin elämästä ja tämän taulun historiasta löytyy esimerkiksi täältä.

Yhdeksäs aalto on minun lempitauluni edelleen. Elämä on ollut kovinkin myrskyävää välillä. Jopa siinä määrin, etten pysty kirjoittamaan useissa blogeissa kiertävää retrospektiivistä blogipostausta, sillä toivoisin pystyväni sanomaan aidosti En päivääkään vaihtaisi pois.

On harvoja lempi-lysymyksiä, joihin pystyn vastaamaan oikopäätä. Lempitaulu-kysymykseen  pystyn. Onko sinulla lempitaulua?
Kirjoitti

14 kommenttia:

  1. Sirokko2/19/2011 5:32 ip.

    Onneksi ei ollut tuota meemiä, että mitkä päivät vaihtaisit pois, niistä ei niin vaan kirjottaisikaan blogiin, jotain yksityisyyden rajaa sentään.
    Tuon lempitaulusi kuvan olen nähnyt usein jossain vaikka tekijästä en ole tiennytkään, upea se vaan onkin. Eipä tule minulle mieleen mitään lempitaulua niin kuin ei oikein muutakaan lempijuttua, näen, tykkään tai en tykkää, siinä se.

    VastaaPoista
  2. Terttumarja2/19/2011 6:22 ip.

    Kyllä minulla on lempitaulu, mutta niitä on niin monta, ettei voi vain yhtä sellaiseksi mainita. :)
    Yksi kerrallaan.
    Myrskyävä meri on yksi lempiaiheistani.
    Elämä kun on ollut välillä yhtä myrskyä.

    VastaaPoista
  3. olivia2/19/2011 7:19 ip.

    Ivan Aivazovskin nimi on tuttu, mutta taulua en muista nähneeni. Se on upea ja mielenkiintoinen teos.

    Taidenäyttelyssä ihastun johonkin tauluun, kunnes löydän toisen lempitaulun seuraavassa näyttelyssä. Yksi muistiin jäänyt taulu on Vincent van Goghin 1889 maalaama asetelma, jossa on 15 osittain nuutunutta auringonkukkaa maljakossa. Näin taulun Amsterdamisa kauan sitten. Myöhemmin saimme sukulaiselta A4-kokoisen postikortin samasta taulusta. Kortti on keittiössä, jossa se ilahduttaa minua joka päivä. Kortin kukat ovat ruskean sävyiset, taulussa keltainen väri oli muistaakseni kirkkaampi. Jostakin luin, että m.m. tämän taulun keltainen muuttuu ruskehtavaksi, sillä van Goghin käyttämä väri ja lakka reagoivat keskenään.

    VastaaPoista
  4. arleena2/19/2011 9:30 ip.

    Minäkin lumouiduin tuon maalauksen nähdessäni eli juuri tässä postauksessasi näin sen ensimmäisen kerran. Värit sen tekevät.

    VastaaPoista
  5. marjamatilda2/19/2011 10:32 ip.

    Vaikuttava teos ! Herkistyin aivan mielimusiikistasi, se kolahti näin syntymäpäiväni iltana, kiitos!

    VastaaPoista
  6. Liisa2/20/2011 10:45 ap.

    Sirokko,
    Sama juttu yleensä minulla. En edes viitsi perystella tai ottaa selvää, miksi jokin miellyttää ja toinen asia taas ei. Otin tämän aalto-asian uudelleen esille, koska suosituin tähän blogiin osunut google haku näkyi olleen tuo "yhdeksäs aalto".

    "selitä Aristoteleen kantapää" olisi ollut hankalampi.

    Rosina,
    Meri on kai alati muuttuva aihe - tauluissakin. Tyvenenäkin kaunis.
    Myrsky-symboliikka kuvaa hyvin elämää. Mitä mysrkyn jälkeen?

    Olivia,
    Muistan tuon lempitaulusi, mutta etsin sen katsottavakseni. Onpa iso postikortti. Sellaisessa taulu pääsee jo jollakin tavoin oikeuksiinsa. Kyllä pienetkin kortit tietenkin palauttavat mieleen mukavan muiston.

    Arleena,
    Nuo värit eivät todellakaan tulisi ensimmäisenä mieleen, kun kuulee sanat "yhdeksäs aalto". Paitsi sille, joka on nähnyt tämän maalauksen. :)


    Marjamatilda,
    Syntymäpäiväonnittelut sinulle. Lauluissa on taikaa. Koskaan ei voi tietää, mitä koskettaa. Olen itsekin monta kertaa ylättynyt ja kuullut jonkin vanhan tuttuakin tutumman laulun ikään kuin ensimmäisen kerran. Jotakin on silloin muuttunut minussa.


    Aurinkoista sunnuntaita kaikille!

    VastaaPoista
  7. Laila2/20/2011 11:25 ap.

    Värit hehkuvat! Suomessa kiersi vuosia sitten Aivazovskin meriaiheisten taulujen näyttely. Tätä taulua en muista nähneeni. Venäläisen taiteen museossa on upeita tauluja. Mielestäni museon anti voittaa Eremitaasin. Vaikea kysymys tuo lempitaulun nimeäminen. Helpompi on nimetä vaikuttavin. Ensimmäinen, mikä tuli mieleen, oli Ilja Repinin maalaus Odottamaton kotiinpaluu. Siinä kuolleeksi luultu isä saapuu kotiin vankileiriltä. Kiitos Sinulle taas mielenkiintoisesta postauksesta ja musiikista.

    VastaaPoista
  8. Simpukka2/20/2011 11:27 ap.

    Ihastuin Retretin näyttelyssä olleisiin Aivazovskin merimaisemiin ja tunnelmiin. Istuin ja huokailin näyttelysalin penkillä enkä saanut silmiäni irti tauluista, jokin niissä lumosi minut.
    Lempitauluni vaihtuu mielialojen ja tunnelmien myötä.

    VastaaPoista
  9. Liisa2/20/2011 2:52 ip.

    Laila,
    Taisin käydä samassa näyttelyssä ja etsin tätä taulua. Ei ollut, mutta monta muuta kaunista.

    Museokäynneillä jotenkin turtuu ja väsyy taulujen paljouteen. Kun kiersimme tekstissä mainitsemani kierroksen museossa, tauluja ei ollut vlittu liikaa. Ehkä siksi ne jäivät myös mieleen. Kuten sanoinkin, valokuvaaminen oli kielletty.


    Aiheen koskettavuus on hyvä peruste lempitaulun nimeämiselle. Vertaaminen ja johonkin järjestykseen asettaminen on ihan sivuseikka. Mukava lukea toisille merkittävistä maalauksista.

    Simpukka,
    Niin se tapahtuu. Mielialan mukaan viehätymme myös erilaisista valokuvista. Meri ja avarat maisemat niissäkin miellyttävät silmää. Utu, sumu, pehmeys tulevat mieleeni muistikuvana sinunkin maisemistasi.

    Tuolla osoitteessa
    http://smallbay.ru/ayvasovski.html
    on muutama hänen tauluistaan. Kieli on kyllä venäjää, mutta taulut puhuvat puolestaan.

    VastaaPoista
  10. hpy2/21/2011 11:57 ap.

    Minulla oli muttei ole enaa. Sammon taonta aikoinaan vetosi minuun kovasti. Mutta muistissa on monta muutakin samassa paikassa nahtya maaulausta. On Halosta, Scherfbeckia, Gallen-Kallelaa, Edelfeltia, Munsterhjelmia. Ne kuuluvat lapsuuteeni, mutta ovat vielakn silmakalvollani. 1800-luvun suomalainen taide oli ensimmainen johon tutustuin vaikka oli ihan pentu vaan, en tietenkaan 1800-luvulla,mutta vahan myohemmin.

    VastaaPoista
  11. a-kh2/21/2011 2:55 ip.

    Tässä on värit paikallaan, tosin taitelijan näkemyksenä. Kuvassa on Ivan Aivazovskin Yhdeksäs aalto, öljy kankalle, 221x332 cm, löydetty 1850. Proletariaatin edustaja olen tietenkin mieltynyt Ilja Repinin Volgan lauttureihin, öljy kankaalle, 131x281 cm, 1873.

    VastaaPoista
  12. Liisa2/24/2011 10:26 ap.

    HPY,
    Näin ensimmäiset maalaukset vasta opiskeluaikana Helsigissä. Minulla on se Lehmisavu myös. Ihan seinälläni reprona. Vastasin sillä siihen valokuvahaasteeseesi. Pidän myös noista mainitsemistasi.

    a-kh,
    Ehkä tuon Aivazovskin värikäs meri vetosikin minuun siksi, koska olen lähtöisin harmaasta periferiasta. Lapsena en osannut arvostaa luontoakaan. Jäi linnutkin opettelematta koulussa. Se harmittaa, koska enää en opi samalla tavalla.

    VastaaPoista
  13. Marjattah3/04/2011 9:42 ap.

    Aivazovskin merimaalaukset ovat veretseisauttavia, varsinkin livenä nähtynä. Mutta kyllä digikuva palauttaa elämyksen mieleen, ja antaa hyvän käsityksen sille, joka ei ole vielä nähnyt. Aivan mahtavaa, miten Wikit ja Googlet tuovat tiedon ja taiteen nenän eteen. Tuohon aiheeseen tekeekin mieli tarttua.

    Lempitauluni, perintötaulu, on kotini seinälllä, ehkä joskus kirjoitan siitä, kiitos vinkistä :)

    VastaaPoista
  14. Liisa3/04/2011 2:22 ip.

    Marjattah,
    Mielelläni lukisin lempitaulustasi. Onhan tämä virtuaalimaailmakin jotakin, mutta niin paljon mieluummin sitä kulkisi itse paikan päällä.

    Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista

Kommentoi sinäkin!

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)