Siihen aikaan kun markka euroksi muuttui

Vuoden vaihtuessa katsotaan taakse päin ja jotkut saattavat ennustaa tulevaa. Jälkimmäinen on tietenkin vaikeampaa. Muisti kyllä huononee tätä menoa. Kaikki ns. triviaalitieto, joka ennen oli muistin varassa, löytyy verkosta. Vastaukset ao. kysymyksiinkin. Enää ei olekaan televisisossa Haluatko miljonääriksi -ohjelmaa.

Radiossa kyselevät parhaillaan, muistaako kukaan kuinka kauan ns. jarrutuskeskustelu kesti eduskunnassa. En muista. Entä mitä muistoja tuo mieleen EU:niin liittyminen? Ei kovin tarkkoja, mutta euroon siirtyminen on jäänyt elävästi mieleen. Oli se kuuden kertotaulun sääntö. Pyöristäen.

Muistan miten pankista sai matkalle mukaansa valuutanvaihtotaulukot. Kun en ollut vielä ehtinyt sisäistää markkahintoja euroiksi ja siihen sotkettiin kolmas valuutta, peseta, niin aika vaikeaksi kävi hintavertailu. Ei ollut silloin vielä digikameraa enkä ollut kuullut blogi - sanaakaan. Internetin ajokortin olin kyllä ajanut, mutta ei siitä ollut apua. Lyijykynä ja paperia ja päässälaskua. Niitä tarvittiin. Kolmella valuutalla pelattiin.Kun maksoi yhdellä, saattoi saada vaihtorahana kahta muuta. Tänään on liettualaisten vuoro kerrata kertolaskua.

Toisaalta se olisi nykyisin helpompaa, kun on nämä älyttömän älykkäät kännykät, joita ei sitten kuitenkaan uskalla ulkomailla tyhmempi ihminen käyttää valtaisten tiedonsiirtolaskujen pelossa. Viime reissulla kävin etukäteen henkilökohtaisesti DNA:n toimipisteessä kysymässä ohjeet. Lopputulema oli se, että perillä vasta toisena tai kolmantena päivänä huomasin, että puhelimella ei voinut edes soittaa. Onneksi en ollut yksin matkalla. Tuli tenkkapoo. Sitten keksin että onhan minulla toinen älylaite mukana ja siellä se feisbuukki. Sen kautta sain puhelimeen perustoiminnot. Siis tavallaan tärkeät oppaiden tekstiviestit.

Tuolta ensimmäiseltä Teneriffan matkalta on matkamuistona edelleen toimiva sykemittari. Patterit vain puuttuvat. Laite kuuluu sarjaan digitaalisia härpäkkeitä, joille olisi järkevää käyttöä, kun vain joskus joku muistaisi pukea sen päälleen. Ei ole hintaansa tienannut se. Helposti puettavissa, ei kiristävissä älyvaatteissa taitaa sittenkin olla ideaa.

Tuolloin otettiin vielä oikeita valokuvia. Muistan miten kehitytimme siellä pari rullaa ja saimme toisessa kuvakuoressa väärät kuvat. Onneksi matkaa ei ollut monta kilometriä eikä ko. kuvien omistaja ollut yrittänyt lunastaa omiaan, niin ehdimme löytää omamme.

Oikein suotuisaa uutta vuotta itse kullekin! Terveyttä ja pitkää ikää!

Matkalla jossakin Suomessa

Pääkaupunkiseudun liikennevirrassa en enää tohdi rattiin tarttua, mutta pitkillä taipaleilla ajamiseen keskittyminen on helpompaa kuin kartanluku. Olen aina ollut huono suunnistamaan.

Ohituskaistat ovat hyvä keksintö, vaikka aiheuttavatkin autoletkoissa heiluriliikettä. Jos pitää suositeltavan turvavälin, siihen kiilaa heti joku kiireisempi. Täältä keskeltä Suomea on pitkä matka joka paikkaan. Varsinkin joka paikasta tänne.

Hyvin harvoilla levähdyspaikoilla on enää ennen vakiovarusteisiin kuuluneita penkki&pöytä-yhdistelmiä. Roskiksetkin puuttuvat. Matkustavaiset melkein pakotetaan liikeenneasemille monenlaisten houkutusten äärelle. Jo siksikin, että ainoa tienvarren ulkotiloista löytämämme helpotuslaitos vaati euron kolikon.

Tyhjentyneitä kyläkauppoja on pilvin pimein. Osa näkyy muutetun asunnoiksi. Lähin kauppa löytyy kymmenien kilometrien päästä. Tietöitä ei voi näköjään välttää millään reitillä. Valitettavasti voi osua myös kolaripaikalle.

Kun poikkeaa jossakin, pitää ehdottomasti varoa unohtamasta kännykkää, kameraa tai hellehattua johonkin pöydänkulmalle. Kovin monen kymmenen kilometrin päästä ei jaksa kääntyä hakemaan unohtuneita kamppeita. Henkilöautoturisti tulee ottaneeksi mukaansa aivan turhan paljon tavaraa. Kaiken varalta.

Polttoaineen hinta vaihteli lähes 20 senttiä. Viimeinen tankkaus lupasi 700 ajokilometriä. Hämmästyneenä seurasin, miten ajettuani lähes sata kilometriä, luvattu kilometrimäärä oli noussut 800 kilometriin. Oliko kyse polttoaineen lämpölaajenemisesta vain polttoainetta säästävästä ennakoivasta ajotavasta?

Liftareita ei juuri näkynyt. Ulkolaiduntavia karjoja näkyi vain viisi. Viljat näyttivät jo tuleentuneilta. Sopivaa uimarantaa ei löytynyt paluumatkalla. Verlan kahvilasta sai ostaa kotikaljaa lasillisen 20 sentillä. En ollut uskoa korviani. Huvipuistossa kuulin teinipojan pyytävän mummoltaan oikeaa vettä. Ei mitään kaupungin vettä. Tämä mummu kävi täyttämässä jatkuvasti tyhjentyneet vesipullot kraanasta.

Kotiin palatessa taivas oli täyspilvessä, mutta lämpötila oli iltayhdeksältä vielä 28 astetta sekä ulkona että sisällä. Tämänpäiväiset lukemat näyttävät kymmenen astetta vähemmän. Siinä uusi päivän puheenaihe.