Eilen aikani kuluksi aloin selata Kauneimmat joululaulut-vihkosia vuosien varrelta. Tarkoitukseni oli etsiä lintuja niistä lauluista. Koska on joulukukkia, niin voisi olla myös joululintu. Joku pikkulintu se varmaankin olisi. Mikä voisi olla joululintu?Varpunen jouluaamuna tuli ensimmäiseksi mieleeni. No onkos tullut kesä nyt talven keskelle ja laitetaankos pesä myös pikkulinnuille? Kun maass´on hanki ja järvet jäässä ja silmä sammunut auringon. Kun pääsky pitkän on matkan päässä ja metsä autio, lauluton. Ja se Sylvian joululaulun häkissä oleva sirkuttaja, todennäköisesti kanarialintu. En löytänyt useampia. Hiljaisuutta kyllä.
Lopulta mielenkiintoni kääntyi aivan toiseen asiaan. Jo Aapisesta tuttu Joulukirkkoon löytyi melkein jokaisesta vihkosesta. Minua alkoi ihmetyttää, miksi eri vuosina laulusta oli otettu mukaan eri määrä säkeistöjä. Millainen mahtoi olla Immi Hellenin alkuperäinen Joulukirkkoon? Säkeistöjä oli viidestä kahteentoista.
Joillakin keskustelupalstoilla on pohdittu sitä, miten paljon kyseisessä laulussa on selitettävää nykylapselle. Google-haun kaikkia linkkejä en tietenkään jaksanut tutkia, mutta niissäkin säkeistöjen määrä vaihteli. Laitan tähän pisimmän löytämäni version. Se on vuoden 1988 Kauneimmat joululaulut-vihkosessa. Vieläköhän puuttuu säkeistöjä vai onko tähän laitettu lisäksi uusia? Sulkeissa olevaa säkeistö on tämänvuotisen vihkosen uutta(?) antia.
Kello löi jo viisi, lapset herätkää!
Juhani ja Liisi, muuten matka jää.
Tässä vesimalja, silmät huuhtokaa!
Lämmin karhuntalja reessä odottaa.
(Joutuin turkit niskaan, kintaat käsihin,
Sanna vielä viskaa villahuivinkin.)
Vasta ruunan reessä silmät aukeaa.
Siin on silmäin eessä synkkä metsämaa.
Aisakello helkkää, loistaa tähdet, kuu.
Riemua on pelkkää, hymyyn käypi suu.
Tuossa mökin Miina kulkee kirkolle.
Taavetti ja Tiina, nouskaa kannoille!
Mäenrinteen alla talo törröttää,
Joka ikkunalla kaksi kynttilää.
Ruuna, virsta vielä tepsuttele pois!
Tällä kirkkotiellä aina olla vois!
Riemuhuuto lähti lasten huulilta:
Juurkuin jouluntähti kirkko kummulla!
Sisälläpä vasta silmät huikenee,
tänne taivahasta Korkein katselee.
Saivat paikan oman pitkään penkkihin,
sytyttivät soman haarakynttelin.
Iäks muistiin jääneet - niin ei kaunista,
kuin on urkuin äänet jouluaamuna.
Soipi virret vielä kulkiessa pois.
Sillä kirkkotiellä aina olla sois.
(San. Immi Hellén Säv. R. Raala (Berndt Sarlin)
Oli tuossa laulussa ihmeteltävää aikoinaan itsellänikin.
VastaaPoistaMeiltä ei lähdetty joulukirkkoon (liian pitkä matka), ei ollut omaa hevosta, eikä kukaan naapureistakaan enää hevoskyydillä lähtenyt.
Sen sijaan minua viisitoista vuotta vanhempi ystäväni muistaa laulua lämmöllä. Nimetkin sopivat: Liisalla oli Juhani-niminen pikkuveli.
En minäkään ole hevospelillä joulukirkkoon mennyt, mutta kuusijuhliin kyllä. Siksi sanasto on tuttua.
VastaaPoistaMeillä oli niin sävyisiä hevosia (yksi kerrallaan), että me lapsetkin valjastimme niitä ja kesällä ratsastimme pitkin peltoja ilman suitsia ja satulaa. Nyt hirvittää ajatuskin. :)
Olimme juuri äsken lasten kauneimmat joululaulut -tilaisuudessa. Perusstadilaisena (jo neljännessä polvessa) ruunat eivät tässä yhteydessä kolahda.
VastaaPoistaIlmaston lämmetessä eivät kyllä hanget korkeat nietoksetkaan ole kuin muistoissa... Itse ilahdun vähemmän nostalgisista joululauluista.
Kirsi,
VastaaPoistaEi tuo Joulukirkkoon lempijoululauluni olekaan. Ihmettelen vain sitä, että joululauluistakin valitaan säkeistöjä kuten virsistä. Mä sydämeeni joulun teen taitaa olla suosikkini.
Hevosajeluni liittyi abivuoteen: reellä viiletimme pitkin Kallavettä maalaistaloon penkinpainajaisiltana. Tuisku tuntui naamassa, mutta ei sisuksissa;)
VastaaPoistaRekiajelulle pääsin tapanina muutaman kerran. Muisto on jäänyt mieleen: antaa mukavasti lisäpontta kun laulan Juhanista ja Liisistä (pidän tästäkin joululaulusta).
Paju,
VastaaPoistaMaalla rekikyyti oli talvella ainoa. Kouluun kyllä piti tarpoa jalan tai hiihtää. Onneksi matka ei ollut kovin pitkä.
Kun pääsky pitkän on matkan päässä, joutuu kissa tyytymään varpuseen jouluaamuna.
VastaaPoistaAikamoista roskaa runon viisi viimeistä säkeistöä.
VastaaPoistaA-KH,
VastaaPoistaOlet siis sitä mieltä, että ne eivät olisi Immi Hellénin kynästä?
Minulle laulu on tuttu lyhyempänä versiona, sellaisena olen siitä aina pitänyt. Minua kiehtoi lapsena kovin ajatus rekiajelusta aamuvarhaisella. Saavuttamaton haave. Mummi herätteli tuolla laululla, se muisto lämmittää edelleen.
VastaaPoistaTunnelmallisia joulunaluspäiviä!
Joululintu? hm. Taidan kallistua valkoisen kyyhkysen puoleen ("Tuo armon valkokyyhky..) - siitäkin huolimatta, että se laulussa joskus villeimpinä vuosina vääntyi väliin valkonyyhkyksi..
VastaaPoistaNissepolkkaakin muuten tanssivat varpusrouvat (ne 'tyytyväiset', jotka oksilla ääntelee..) ja tulkut ja tiaiset löytyvät Yrjö Aallon vähän tunnetusta Joulutonttu -laulusta. Pääskyt vilahtavat poissaolevina myöskin Viktor Rydbergin ja Lyyli Wartiovaara-Kallioniemen iki-ihanassa Tonttu -laulussa. Niin, että joululintutarjokkaita on, mistä valita.
Haavetar,
VastaaPoistaIlmeisesti siihen on riimitelty lisäsäkeistöjä myöhemmin.
Rekikyyti oli kyllä tunnelmallista tähtitaivaan ja vällyjen alla. Hevonen osasi aina itse kotiin, toki ohjakset piti olla. Pakkasilla vain koirankarvarukkaset pitivät ohjastajan kädet lämpiminä.
Vanhat joululaulut kantavat muistoja. Uudet yllättävät joskus iloisesti.
Leppoisaa saarijoulua!
Ellinoora,
VastaaPoistaTunnet joululaulut paremmin. Muistelin vain tutuimpia. Olin unohtanut tuon valkokyyhkyn vallan.
Kiitos kun muistutit! Hyvä valinta.