____
Uattouamuna herätään ja sitten myö syyvvään. Sitten juuvvaan kahvit ja sitten myö männään torille ja sitten myö syyvvään lihapiirakat.
Sitten ostetaa joulukuus ja syyvvään munkkipossut. (ee myö aenakaan nuita syyvä meellä kotona...) Tai kuusta ee missää nimessä osteta, vuan haetaan metästä. Mielellään nuapurin puolelta.
Sitten myö tuuvvaan kuus sissään ja juuvvaan päeväkahvit, koristellaan kuus ja sitten myö syyvvään.
Sitten Suomen Turku julistaa jooluraahan ja sitten myö syyvvään ja otetaan joululökit ja sen piälle vähän syyvvään.
Sitten naesväki lähtöö käämään haovvoilla ja myö miehet sillä aekoo syyvvään ja kun naesväki tulloo takasin niin myö haokataan väljpalloo. Sitten myö kylypee ropsaatettaan joolusaanassa ja syyvvän makkaroo, juuvvaan saanakahvit ja syyvvän pipaarit.
Sitten myö outellaan jooluaterijjoo ja syyvvään outellessa parj kinkkuvoeleipee, sitten syyvvään jooluateria ja juuvvaan piälle torttukahvit ja sitten myö leekitään joolukuusen ympärillä ja sitten myö syyvvään.
Sitten kyttäellään joolupukkia ja napostellaan pähkinöetä. Sitten tulloo pukki ja myö vähän syyvvään pukin kansa. Sitten avataan lahjat ja sitten pittee kaevaa evakkoleka puulaatikosta ja tarjota pukille paakut ja sitten pukki talutettaan taksiin ja sitten myö syyvvään.
Sitten katellaan telekkaria ja syyvvään, sitten tirraatettaan iltakahvit ja syyvvään suklaata. Sitte otetaan vähän suolasta kun hiukoo ja sitten myö männäännii jo muata.
Mukavaa uaton ototusta ja muistakkee kansa se joolun totellinen sanoma. (Savolainen joulu)
Jaa, että miksi se nauratti. Olin viikon sydänkurssilla täysihoidossa, jossa opettelimme tietenkin mm. terveellistä ravitsemusta, siis jo ruokakaupassa valitsemaan ne oikeat sydänmerkillä varustetut tuotteet. Suolaa ei saa olla liikaa, rasvan pitää olla oikeansorttista, kuitua pitää saada riittävästi. Kyllähän te kaikki tiedätte vanhan ruokaympyrän, ruokakolmiosuositukset ja lautasmallit. Kauppaan pitää vain muistaa ottaa mukaan suurennuslasi.
Yksi sydänkurssin vetäjistä luki tämän meille ääneen lähtökahveilla. Onneksi kenelläkään ei kuitenkaan mennyt kakkupalan muru väärään kurkkuun. Koko viikon olimme opiskelleet niukkaslinjaa.
Sattui kuitenkin tämä Suomen 95. itsenäisyyspäivä juhla-aterioineen samalle viikolle. Juhlakattauksen ruokarunsauden äärellä tuli sellainen the biggest loser -olo. Tarjolla oli vaikka mitä ja jälkiruuaksi täytekakkua ja suklaata.
En muuten muista, milloin viimeksi olisin itsenäisyyspäivänä päässyt niin vähällä Suomen suosituimman televisio-ohjelman katsomisessa. Viikon lehdetkin on lukematta. Nyt on tarkoitus siirtyä takaisin arkeen.
Juhlapöydässä ei viitsi kameran kanssa heilua, joten ne herkut joudutte kuvittelemaan. Tuossa yläkuvassa on arkeen sopiva välipalajuoma, joka on valmistettu tehosekoittimella piimästä, banaanista, puolukoista ja makeutettu tilkalla hunajaa. Vieressä näkyvien kahvileipien päällä oli levitteen lisäksi tuttua lehtisalaattia, tomaattia ja vähemmän tuttuja ruisleivän päällysteitä kuten banaania, luumuja, viinirypäleita. Siinä mitään juustoja tai lihaleikkeleitä tarvita.
Näillä evästyksillä mennään täälläkin - eikä savolaesittain. Syömäjoulu ei edes naurata, kun on muutamankin sappikohtauksen läpi kärvistellyt. Vaikkei joulunakaan. Sydänmerkkipolku on kaupassa reittinä. Eipä tarvitse paljon vaihtoehtoja miettiä. Mutta jossakin välissä on herkun paikka jouluna, sitä ei meiltä kukaan kiellä.
VastaaPoistaEllinoora,
PoistaVastasin jo kerran, mutta Blogger heitti minut ulos kesken kaiken.
Ei todellakaan ole naurun asia tuo kuvattu syömäjoulu. Kohdallani (saatat arvata) oli kyse tilannekomiikasta melko tutussa ryhmässä ja mukana väsymyksen tuomaa hysterianpoikasta.
Itse on tehtävä valintansa. "Sydänmerkkipolku" ruokakaupoissa olisi hyvä idea. Moni tuottaja ei tosin kustannussyistä hanki tuota merkkiä, vaikka tuotteet mahtuisivat sen raameihin. Itse yllätyin siitä, että luomutuotteista ei saa seleeniä.
Levollista adventtiaikaa!
Kiitos kun postasit tuon savolaisen joulun, olen sen joskus kuullut mutta nyt sain sen kirjoitettuna! Siis savolainen kun olen. Nauroin sitä syömisen määrää ja kuitenkin se on pätkä ennenvanhaisesta savoilaisesta jouluaatosta.
VastaaPoistaMukavaa adventtiaikaa sinulle.
Kiitos Anja!
PoistaEnnen vanhaan joulu olikin todella vain kerran vuodessa. Nyt on melkein kaikista herkuista mennyt maku, koska kaikkea on saatavilla jatkuvasti. Ehkä lipeäkalaa ei saa jatkuvasti, mutta kinkusta ei ainakaan ole pulaa mihinkään aikaan vuodesta.
Kiva tuo savolainen "joulunviettotapa", millainenhan olisi pohjanmaalainen tapa yhtä hyvin kuvattuna?
VastaaPoistaAinakin Laihialta on sellainen sanonta/vitsi, että "Ota nyt toinekin silakka, kun on joulu!"
Muuten, et sinä paljoa menettänyt, vaikka et nähnytkään itsenäisyyspäivän viettoa tai lukenut siitä tehtyjä juttuja, ihan samoja olivat kuin aikaisempinakin vuosina.
Päätinkin, että osaltani on niitten kemujen katselut ohi!
Rosina,
PoistaLaihialaisesta joulusta saisi hyvän pakinan. Pohjalainen puheenparsi viehättää myös kovin. Koetapa vaikka sinä kirjoittaa vastaava kuvaus.
Aika tylsä "formaatti" tuo jokavuotinen kättely on. Jokin siinä kummasti vetoaa kansaan, koska sama tyyli jatkuu vuodesta toiseen. 2,4 miljoonaa katsojaa? Tuttujako sieltä bongataan?
Vanhanajan jouluhan menee vähän tuohon tarinan tyyliin. Yhtä syömistä ja juomista, siinä pitkät pyhäpäivät leppoisasti kuluvatkin.
VastaaPoistaKyllä nyt pitää katsoa mitä suuhunsa laittaa, kiusaukset ovat suuret.
Arleena,
PoistaTuolla jo Anjalle vastasin, että meillä on liian jouluiset oltavat Suomessa jatkuvasti. Toisaalta nyt, kun olen joutunut seuraamaan tarkemmin ruokaostoksia, olen havainnut, että tämän ajan myyntivaltteja ovat merkinnät siitä, mitä valmiissa tuotteissa ei ole. (lisäaineet, laktoosi, rasva, hiiva, lisätty sokeri jne.)
Onpa hauska juttu, tuo Savolaisten joulu. Nauroin makeaste lukiessani. Tänään kokeilin kuvassasi olevaa välipalajuomaa. Valmistin sen sauvasekoittimella ja siitä tuli tosi hyvä.
VastaaPoistaOlivia,
PoistaPiimä on hyvä pohja monelle juomalle. Laimennan sillä myös maustamatonta jugurttia. Siihen voi lisätä makua antamaan melkein mitä tahansa.
Onko piimävelli sinulle tuttu? Pelkkää piimää, talkkunaa ja sokeria. Lapsuuden kesäherkku.
En ole maistanut piimävelliä. Sukulaisten luona Pohjois-Hämeessä söin lapsena ja nuorena tyttönä viiliä, talkkunajauhoja ja puolukoita. Muistan vielä maun.
PoistaOlivia,
PoistaMaistuu se talvellakin ja nimenomaan hämäläisen talkkunan kera.
Syomista riitti! (Mutteivat savolaiset ole ainoat syopot tassa maailmassa...)
VastaaPoistaHélène,
PoistaMuistan vielä ajan, jolloin tukevia ihmisiä sanottiin riskeiksi ( frisk ). Se oli aikaa heti ruuan säännöstelyn jälkeen. Korttiannokset olivat pieniä. Ehkä silloin ei tuollaisiin jouluihin ollut tykötarpeita.
Siitä vain Puijolle kuusivarkaisiin.
VastaaPoistaKalevi,
PoistaEi kannata taattojen sinne mennä. Puijo on tarkassa syynissä koko ajan, kun täällä käydään parhaillaan taistoa golfin harrastajien ja luonnonsuojelijoiden välillä. Ja Konttilan puolesta.
Niinhän se oli ennen vanhaan jouluaattona, että jouluruoat saivat jäädä pöytään, ja yötä myöten varsinkin perheen miespuoliset joulunviettäjät tekivät retkiä keittiön puolelle. Siihen aikaan olivat mökit viileitä , joten ruoka ei pilaantunut. / Varhaisin joulumuistoni lienee se, kun patjoihin vaihdettiin jouluna uudet oljet.
VastaaPoistaLaila,
PoistaOlkipatjalla olen minäkin nukkunut, mutta jostakin syystä minun muistikuvissani oljet vaihdettiin kesällä samalla kun patjapussit pestiin. Ehkä en muista kaikkea. ;)
Sen muistan, että oljet olivat melko murusina vaihdettaessa.
Mikäs se Konttilan tilanne oikein on? Minä sen puolesta räyhäsin pro puutalon nimissä ja omasta puolestanikin monta vuotta ja lopulta tuli Helena Riekilta kutsu talon avajaisiin. Lastun porukka oli kunnostanut (ei entisöinyt) talon ja siinä yhteydessä oli löytynyt lattialankkua 1750-luvulta. Konttisen pappa, torpan viimeinen asukas, oli syntyjään Suonenjokisia. Hänen ideansa tilan kunnostamiseksi oli tukkia ojat, jotta iankaikkisen vetisille pelloille olisi syntynyt luonnonlähteestä vetensä saapa lintulampi. Lähde viemäröitiin, joten se siitä.
VastaaPoistaKalevi,
PoistaLaitan tuohon tulevan maanantain kokouksen esityslistalta poimimani pdf-tiedoston osoitteen:
http://kuopio02.hosting.documenta.fi/kokous/2012213420-3-1.PDF
Viikolla oli reilun kahdensadan hengen kynttiläkulkue Puijon puolesta. Paikallisradiossa käytiin/käydään vilkasta keskustelua golf-kentän laajentamista vastaan.
Viimeisessä kuulemassani keskustelijat olivatkin yllättävän yksimielisiä. Jotakin on tietenkin tehtävä. Onhan pusikoita raivattava, että metsässä yleensä pääsee liikkumaan.Tällä kertaa uudistusten yhdeksi esteeksi ovat nousseet viitasammakot. Siitä riitti ja riittää lukija- ja kuulijapalautteissa juttua.
Golf-kentälle on ehdotettu jo valmista Antikkalan aukkoa, Niuvan peltoja, Haminalahtea ainakin.
Enemmän minua on koskettanut tuo Pihlajaharjun 20 hehtaarin metsän häviäminen. Kävelin tänään Poukaman lenkin pitkästä aikaa. Ei ollut enää tuulen- eikä melunsuojaa.
Liisa
PoistaKiitos linkista. Sikäli kuin tunnen kunnallispolitiikkaa, koko suunnitelma on kökköä jargonia, mutta onpa taas rauhoitettu huolestuneita kaupunkilaisia. Puijo torneineen ei sinällään ole enää mnatkailullisesti vetovoimainen enkä usko, että golfkentän laajentaminen tuo montakaan pennosta lisää. Puijon luolaston valjastaminen matkailulle näyttäisi olevan menneen kesän heiniä. Maiseman avaamisesta kaupunki saa vähän kantorahaa. Antikkalan rinteen lisäparturointi on mahdoton asia. Tehkööt polkuja Puijon majan ja Konttilan välille. Minulla ei ole ollut mitään vaivaa laskeutua Puijon majalta purupolulle ja siitä Konttilaan vievälle tielle. Lyhin polku Konttilaan lähtee "ruutikellarin" takaa. Suurin ongelma tässä on se, että turistivirrat kulkevat enimmillän nelostietä. Esitinkin yhdessä yleisökirjoituksessani nelostien käärimistä rullalle ja pakollista kiertosuuntaa Puijon tornin ympäri. Pihlajaharjun metsän vandalisoimisesta ja koko täydennysrakentamissuunnitelmasta ei voi olla kuin yhtä mieltä, sanoivat grynderit ja heidän lakeijansa mitä hyvänsä. Poukaman leirikeskuksellekin se taitaa tietää menoa.
Kalevi,
PoistaTänään on tuo ratkaisun päivä. Vuosikausia vuohkataan samoja asioita eikä päästä eteenpäin. Totta, että hiljaista on mäellä ja Konttila uinuu. Turistit huristavat Kuopion ohi Tahkolle. Ohikulkutie on nimensä veroinen ja siltatyömaan valmistuttua vauhti vain kiihtyy. Matkus on vetovoimainen shoppailijoille, joita tuntuu riittävän käsittämättömän paljon.
Ruutikellari on tallella, mutta muuten maisemaa ei enää tunnista. Poukaman tie liittyy katuun melkein sillan kupeessa. Kai se Poukama aikansa säilyy, koska se on nyt päivärantalaisten "kirkko". Srk möi P:n kirkon kaupungille.
Meillä on leivän päällä voita ja kielimakkaraa alla. Mahtaisivatko nykyään lihatiskillä osata myydä mitään, jos pyytäisi 100 grammaa diplomaattia. Tehdäänköhän sitä edes...
VastaaPoistaEnpä osaa sanoa. Lapsuudesta muistan vain, että oli halpaa makkaraa, lenkkimakkaraa, tee-, berliinin-, sipuli-, lauantaimakkaraa ja meetvurstia. Ehkä jotakin muutakin, mutta tuollaisia muistan lihatiskistä myyneeni. Ja siivutuskoneella siivuttaneeni ilman, että sormenpäät olisivat menneet samalla.
PoistaLähetin tämän savolaisen joulun jälkikäteen tämän joulun kanssasyöjillemme. Vähän tuollaista se oli - melkein...
VastaaPoistamm,
PoistaLuulen että vain melkein. ;)
Liisa. Yksi kanssasyöjä vastasi näin:
VastaaPoista"Savolaistyyliin: Kaikki olennainen tiivistetty tuhanteen sanaan. :-)
Satakuntalaisittain tuo kai menisi näin: "Syätiin"."
Huvittaisiko tuo teksti lainkaan, ellei sitä olisi kirjoitettu murteella? Savolaiset ovatkin maailman parhaita tiivistäjiä ;) Ja se ymmärtämisen vastuu jää aina kuulijalle, olen oppinut.
Poista