QWERTY

Otsikon sanalla l. tutulla  tiettyjen näppäinten asettelulla nimenomaan tähän järjestykseen on tarinansa, josta voi lukea myös täältä.  Olen oppinut käyttämään tätä näppäinjärjestelmää, mutta olisi se varmaankin voinut olla myös aivan toisenlainen. Työssäni jouduin usein vaihtamaan kyrillisiseen näppäimistöön. Siinä qwerty:n tuttuudesta oli vain haittaa.

Puijolle on tehty valmiita latupohjia ja kävelyreittejä. Niiden lisäksi vuosien mittaan näkyy ilmaantuvan aina uusia oikopolkuja. Uusilla asuinalueillakin kannattaisi ehkä odottaa jonkin aikaa ennen kuin lopulliset kävelyreitit määritetään. Luontaisesti syntyvät polut olisivat asukkaiden mielestä parhaat reitit. Katujen huoltotöiden suunnittelu vaikuttaa. Siksi työpöytien ääressä vedetyt viivat, reitit, kuitenkin yleensä voittavat.

Hyvin opittu ja hyväksi havaittu asia ei välttämättä vaadi uudistuksia.  Paperittomuuteen pyrkimisessä ei olla onnistuttu toivotullla tavalla.Tämä asia tuli mieleeni luettuani sähköisissä lääkemääräyksissä ilmenneistä ongelmista, joihin olen itsekin törmännyt. Paperittomuus ei ole suinkaan hävinnyt, koska potilaalle annetaan aanelonen muistuttamaan, mitä lääkkeitä hänelle on määrätty. Toki asialla on paljon hyviä puolia, mutta tietoverkkojen kaatuessa nykyisin kai apteekit siinä kuin kaupatkin joutuisivat sulkemaan ovensa.

Hinnoista vielä. Viime viikolla kävin ostamassa minulle määrättyjä silmätippoja. Jos olisin ostanut tuotteen e-reseptilläni, se olisi maksanut enemmän kuin suoraan hyllyltä ostettuna. Onneksi kohdalleni osui farmaseutti, joka kertoi tämän asian. Aika usein tuntuu siltä, että innovatiivisuushuumassaan maamme ryntää uusiin järjestelmiin liian nopeasti. Vanhat hyviksi koetut järjestelmät puretaan ja entiset niihin tottuneet ja niitä sujuvasti käyttävät työntekijät tuupataan koulutusputkeen. Uusi-sanasta on tullut hyvä-sanan komparatiivimuoto. Ainakin mainonnassa. Aika kuitenkin näyttää miten järjestelmät todellisuudessa toimivat.

Elämä ja kansantalouskin vaikuttavat olevan enemmän ja vähemmän sattuman kauppaa. Varsinkin ensiksi mainittu saattaa muuttua äkkinäisesti sellaiseen suuntaan, joista elämänhallinnan avainten kauppaajat ja asiantuntijat eivät juuri isoa ääntä pidä.

PS.

Kuten yleensäkin kuvani eivät liity juuri mitenkään aiheeseen. iGoogle-palvelu oli minulle yksi "qwerty". Uutisselaus on käynyt työläämmäksi kuin ennen. Ilman  Arnoya Arin blogia olisin ihan pihalla.

Pintapelastusta

Alkaa olla se aika, että valo voittaa ja titityyt kuuluvat korvalappujen lävitse, vaikka lumi vielä narskuu askelten alla. Pihabongauspäivänä oli niin harmaata, etten nähnyt ainuttakaan lintua. Nyt tutut harakat keikkuvat jo pihapuissa ja katoilla. Oravanpoikaset kiitävät keveinä helmikuisilla nietoksilla. Varikset miehittävät koivujen latvuksia ja tarkkailevat ympäristöä.

Läheisintä äänimaisemaa tosin hallitsee Kallansiltojen alle kaivettavan uuden laivaväylän junttaaminen. Yhtenä viimaisena päivänä kävelin uutta pyörätietä. Tarkoitus oli käydä vain ensimmäisellä sillalla, mutta uteliaisuus voitti, kun näin neljän ambulanssin, parin poliisiauton ja yhden paloauton kiitävän pohjoiseen. Jatkoin matkaa, koska aurinkokin päätti kurkistaa tummanpuhuvan pilviverhon lomasta.  Onneksi ei ollut kyse  mistään onnettomuudesta, vaan korkeimmalta sillalta harjoiteltiin pintapelastusta.

Toivottavasti naapurimaamme vähemmistökulttuurien pelastamisyrityksissä ei ole kyse vain pintapelastamisesta. Oma kieli on liima, joka pitää kulttuurin elävänä. Monin paikoin nuoret eivät enää osaa kantakieltä, esim. maria, mordvaa, ersää. Siis Volgan mutkan seuduilla asuvien sukulaiskansojemme kieliä.

Vielä ehdit mukaan seuraamaan Ville Haapasalon matkaa, jossa hän tutustuttaa meidät suomensukuisiin kansoihin. Ohjelmasarja on tehty viime toukokuussa. Olen seurannut sitä torstaisin keskiviikkoisin Yle Teemalta.  Esimerkiksi Marilaisiin varpajaisiin pääsee tutustumaan enää reilun vuorokauden ajan (edit. pe klo 9.00) muutaman tunnin ajan Areenasta.

Minua kiehtoo tässä sarjassa tietenkin venäjän kieli. Kaikkien venäläisten tuntema Ville Haapasalo on herkkä taitelija ja antautuu työhönsä koko sielullaan. Suomensukuisten katoamassa olevien kulttuurien esitteleminen ja mahdolliset suomalaisuutta avaavat vanhat uskomukset ja tavat ovat myös kiinnostavaa katseltavaa. Ainakin tuo mainittu varpajaisperinne on meillä muuttunut vallan muuksi.

Viimeisessä et:n numerossa Pirkko Arstila muuten kirjoittaa, että Venäjällä babushkat ovat pysyvä voima myllerrysten keskellä, ilman heitä Venäjä varmaan luhistuisi. Mummous, siis ikääntyminen on siellä arvokasta, kuten melkein kaikkialla muualla maailmassa paitsi meillä Suomessa.

Ludmila Zykina - Людмила Зыкина - Течет река Волга

Paperitonta puuhaa

Itellan netpostimainos seikkaili pitkään työpöydälläni, ennen kuin kirjauduin sinne vähän ennen vuodenvaihdetta. Esitteestä en itse asiassa päässyt perille, millaista postia sitä kautta olisi tulossa.

Samalla kun Nokiakin tunnustaa pääsevänsä käsiksi asiakkaidensa salattuun tietoon ja Java on melkein koko ajan haavoittuva, meitä kehotetaan ekologisuuden nimissä siirtymään paperittomiin palveluihin.

Ainakin syksystä alkaen terveystiedot on kirjattu Kansalliseen terveysarkistoon (KanTa). 
Viime poliklinikkakäynnillä minulta kysyttiin, onko eResepti jo tuttu. Jos seuraa uutisia edes vähän, eihän siitä voi olla tietämätön. Sen sijaan lääkäriltä jäi kertomatta, että epikriisi tulee asiakkaalle myös sähköisesti. Yllätys oli melkoinen, kun se tuli em. netpostiin. Miksi sinne? Terveystietoja ei lähetetä tavallisiin sähköpostiosoitteisiin, vaan ainoastaan tunnistuksen vaativiin taltioihin.

Tuosta saa oivan aasinsillan Taltioni-sivustoon. Tästä sai tiedon, jos seurasi Elämä pelissä-ohjelmaa.

Taltioni pähkinänkuoressa:

• Taltioni on tietokanta ja palvelualusta, johon jokaisella suomalaisella on mahdollisuus tallentaa, kerätä, tuottaa ja jakaa omaan terveyteen ja hyvinvointiin liittyvää sähköistä tietoa. Tietoa voidaan hyödyntää eri laitteilla ja käyttöliittymillä ajasta ja paikasta riippumatta.
• Tietoturva on Taltionin tärkein ominaisuus. Kansalainen omistaa omat tietonsa ja päättää, ketkä henkilöt ja mitkä sovellukset voivat hänen tietojaan käyttää.
• Yhteiskunnan kannalta keskeinen hyöty on kansalaisten terveyden ja hyvinvoinnin edistyminen. 

Eläketietojaankin pääsee katselemaan ja muuttamaan (sic) helposti ja turvallisesti maksutta verkkopalvelussa. Ehkä odotan turhaan tuttua tammikuista paperikirjettä, vaan sekin kirje kilahtaa yllätyksenä netpostiin. Mutta tuo jo tullut epikriisi on nyt haettu pdf-tiedostona netpostista, tallennettu muistitikulle odottamaan hetkeä, jolloin tulostan siitä paperiversion liitettäväksi vanhanaikaiseen pahvikoteloiseen mappiin. Miten ihmeessä voin muuten muistaa, missä kaikissa palveluissa tietojani on?

Kaikki em. palvelut ovat tietenkin ilmaisia ainakin aluksi, ellei nettiyhteydelle ja alati uusimista vaativille päätelaitteille lasketa hintaa.
____

Kuvissa harvennetaan Puijon metsää. Eilen.

Koulujen alkaessa

Mitä pidemmäksi ajaksi vierottuu bloggaamisesta, sitä korkemmaksi tuntuu nousevan kynnys aloittaa kirjoittaminen uudelleen. Raportoisinko salaojituksen etenemistä omalla takapihalla vai paljastaisinko olleeni toritansseissa Ilomantsin tämän kesän viimeisellä iltatorilla? Kuuluttaisinko lukijoille jääneeni lukkojen taakse aamulenkin jälkeen?

Ehkä näin koulujen alkamispäivänä sopii kertoa keskustelusta, jonka kävin Ilomantsin luterilaisen kirkon, sadan enkelin kirkon, kesäoppaan kanssa. Viime viikolla tämä tiekirkko oli vielä auki. Opas oli lukiolaistyttö ja erittäin tyytyväinen kesätyöpaikkaansa. Kirkossa oli kesän aikana vieraillut matkalaisia enimmillään viisikymmentä henkeä päivässä. Minä satuin paikalle yksin. Tai menin vartavasten.

Entisenä opettajana minua tietenkin kiinnosti, missä  ja mitä koulua hän kävi. Hän oli valinnut  isomman lukion Joensuusta, koska sen kurssitarjotin oli laajempi. Kaikille lukion aloittajille oli myös annettu iPadit käyttöön melkein ilmaiseksi. Koska olen itse vain muutaman kerran kokeillut kyseistä laitetta, halusin autenttista tietoa niiden käytöstä opiskelussa. Jotenkin jo kysymättä arvasin, että osa oppilaista ei malta pysyä poissa netin suurimmasta yhteisöpalvelusta oppitunneilla. Siitä tuntui olleen jatkuvaa vääntöä opettajien kanssa.

Lopulta jouduin itse tentattavaksi. Jonkinlainen opettajan työ kiinnosti häntä, ja uran valinta olisi parin vuoden päässä edessä. Hän halusi kuulla entisen ammattini hyvistä ja huonoista puolista. Molempia löytyi. Mielelläni muistelin menneitä. Samalla havaitsin, että aika on tehnyt tehtävänsä eikä minulla enää tuntunut olevan ikävä entiseen työpaikkaani.

Suvi suloinen

Hetken jo luulin, ettei ketään lähipiiriin kuuluvaa juhlittaisi valmistumisen vuoksi tämän vuoden koulujen päätöspäivänä. Ei tarvinnut kuin eilen poiketa lähikaupassa, niin tapasin erään tutun kiireisen äidin, joka valmisteli kuopuksensa lakkiaisia. Ja sitten löytyi toinenkin. En vain ole ehtinyt lukea nimilistoja lehdistä.

Onnea näin tulppaanien kera jokaiselle koulutyönsä päättäneelle ja juhlamieltä huomenna, satoi tai paistoi. Kaikille isoille ja varsinkin pienille koululaisille. Olette juhlanne ja lomanne ansainneet, niin opettajat kuin oppilaat.

En muista enää, minä vuonna suvivirren laulaminen koulujen kevätjuhlissa kyseenalaistettiin. Kyllä maailmaan ääntä mahtuu. Kaikilla maailman kielillä ja laululavoilla.


Jo joutui armas aika ja suvi suloinen on paljon enemmän kuin vain virsi. Se on käsite ainakin oman ikäluokkani kollektiivisessa muistissa siitä hetkestä, jolloin alkoi palavasti odotettu kesäloma. Toi se kesä tulleessaan sitten mitä tahansa.

Hätä keksii keinonsa. Täällä eräs koulu siirsi kevätkirkkonsa ulkotiloihin, pesäpallostadionille. Tilaisuus oli kaikille avoin. Näin jokainen sai laulaa sydämensä kyllyydestä kaunista virttä tai jäädä joukosta pois. Kaikkia ei voi koskaan miellyttää. Sinne olisin halunnut mennä, jos se olisi ollut mahdollista.

Itselleni koulun kevätjuhlaa edelleen symboloi Tuuterin puku ja Kesäillan valssi erilaisina versioina unohtamatta Gaudeamus igiturta. Sitä paitsi kansallispuku vaikuttaa kutistuneen, vaikka en ole edes pessyt tai pesettänyt sitä.

Edit. 2.6.2012

Lisää suvivirsiasiaa täällä HS:n kolumnissa.

Edit 10.6.2012

Ja täällä kauempaa katsellen.

Samalla ilmoitan, että en ole poistanut lukijaraatia enkä muuttanut blogini osoitetta itse. Sama ilmiö näkyy monissa muissakin blogeissa. Jotakin merkillistä on menossa Bloggerin blogeissa. Minä en vain ymmärrä mitä. Onko tämä blogialusta muuttumassa maksulliseksi? Tuntuu vain ikävältä, että itse ei pääse vaihtamaan oman bloginsa asetuksia haluamikseen. Onko siis aika kiittää ja väistyä muualle? Ehdotuksia? Neuvoja?

Puhelin tietää

Mitä  voi päätellä siitä, että käyttämästäni läppäristä A- ja S-näppäimissä on melko syvät kuopat? E-näppäin on kulunut F:ksi. N, R ja K ovat myös erittäin kuluneet. Luultavasti asia kertoo jotakin tiettyjen kirjainten taajemmasta esiintyvyydestä kirjoituksissani. Tai siittä että en kirjoita kymmensormijärjestelmällä. Tai että kone on jo vanha. Tai että en istu ergonomiseti oikein.

Avoimuutta ja läpinäkyvyyttä hehkuttavan somettuvan kansalaiskyhteiskunnan tunnetilat ja mielialat tullaan tulevaisuudessa ehkä päättelemään tällaisistakin vihjeistä. Tai tavasta, jolla hipaisunäyttöjä käsitellään. Itse kirjoitetut tilapäivitykset muuttuvat tarpeettomiksi. Miksi vaivautua, antaa tekniikan hoitaa.

"For example, it monitors certain inputs, such as the speed at which a user types, how often the "backspace" or "special symbol" buttons are pressed, and how much the device shakes. These measures let the phone postulate whether the user is happy, sad, surprised, fearful, angry, or disgusted, says Hosub Lee, a researcher with Samsung Electronics and the Samsung Advanced Institute of Technology's Intelligence Group, in South Korea. Lee led the work on the new system. He says that such inputs may seem to have little to do with emotions, but there are subtle correlations between these behaviors and one's mental state, which the software's machine-learning algorithms can detect with an accuracy of 67.5 percent."  (Lähde: technology review, published by MIT)

On toki turvallista tietää, että puhelimen avulla minut voidaan jäljittää, jos olen eksynyt. Jotenkin en silti pidä  ajatuksesta, että kantaisin mukanani jotakin piisirua (?),  joka piirtää kokoaikaista reittiä ja käyrää kulkemisistani, tekemisistäni, tunteistani ja mielialastani jonnekin kyberavaruuden tietokantoihin. Silti olen havainnut itsessäni jo pelon mahdollisesta nettimottiuhkasta.

Joko olen pudonnut kärryiltä? Ja haluaako yhteiskuntamme kaltaiseni ihmiset takaisin enää samoille rattaille lainkaan? Tällaisia asioita tuli mieleeni presidenttivaalikeskusteluja kuunnellessa, kun teeveeruudulla siirryttiin käden hipaisulla screenillä milloin facebookiin, milloin twitteriin. Ihanko totta sitä pitäisi joka paikassa olla yhtä aikaa?

Edit klo 17.30

Vaihdoin kielistudiokuvan toiseen, koska siihen liittyvä teksti oli kadonnut. Oikean käden alla on varmaan jokin mystinen näppäin, joka päättää puolestani ja sensuroi turhat jutut pois.  Rentouttavaa vaaliviikonloppua kaikille!

Sininen huivi (Souvarit)  ja sama alkukielellä Пoдари мне платок.