Jo hyvin aikaisin keväällä, itse asiassa jäiden aikaan, joutsenet tapaavat palata kotipaikalleen. Jollakin merkillisellä tavalla tieto siirtyy vanhemmilta jälkeläisille. Tämänkin kylän lammelle samat joutsenet poikkeavat niin kevät- kuin syysmuuton aikaan. Näin kertovat pitkään täällä asuneet. Itse olen osunut lammelle joutsenten kanssa yhtä aikaa vain muutaman kerran.
Naapurikunnan puolella on toinen lampi, sivummalla. Löysin tämän toisen joutsenlammen etsiessäni villivadelmia. Kyseisen lammen rannalla olen joutunut väistämään ilmassa kiitäviä reviiriään puolustavia joutsenia. Tämä taisto oli erikoisin luonnon näytelmä, jonka olen saanut paikan päällä nähdä. Ilmataistelu oli todella pelottavan raju, mutta onneksi melko lyhyt ja sillä kertaa osallistujat säilyivät pahemmin loukkaantumatta.
Tänä vuonna sen sijaan olen tietoisesti seurannut yhden joutsenparin kesää. Vakituisia asukkaita näkyy olevan myös ainakin yksi harmaahaikara ja sorsalinnuista haapanapari. Joutsenten ja haapanan pesinnät ovat onnistuneet. Haikara vaikuttaa yksinäiseltä lammen vartijalta, koska se aina ensimmäisenä ehättää lentoon heti kun kuulee saapumisemme. Ensi lennollaanse piti kovaa ääntäkin, mutta nyt vain kiertää lammen ja sujuvasti istahtaa korkean kuusen yläoksille tarkkailuasemiin. Tai vastarannalle veden ääreen. Useimmiten se ei siitä sitten liikahdakaan ennen kuin poistumme. Kurkiparikin kävi keväällä tarkistamassa, olisiko heille tilaa tai muuten vain tervehtimässä.
Joutsenpari sai kaksi poikasta ja elämä näytti hymyilevän kilpaa auringon kanssa. Ei mennyt kuin pari viikkoa ja jotakin oli tapahtunut toiselle poikaselle. Saalistajia liikkuu luonnossa, olisiko kettu vienyt? Oli sydäntä särkevää seurata joutsenparin liikkeitä sinä aamuna kun toista poikasta ei enää ollut. Pitivät ainokaisensa välissään ja valppaina seurasivat ympäristöä. Keväällä maisema on avoin ja kaikille näkyvissä, mutta jo nyt ai tahdo löytyä enää sellaista aukkoa, josta voisi lintuja häiritsemättä kuvata lammen elämää.
