Luvatun hellepäivän aamukuu näyttäytyi kävellessäni rannasta ylös. Illalla näin telkkarista, että otsikon niminen elokuva on saatavana DVD:nä. Olin muutaman kerran kuunnellut jo tätä valmiiksi. Kuvan ruusut ovat jo kuivuuden takia menettäneet huumaavimman tuoksunsa.
Aamuajatukset saivat uuden käänteen, kun kuulin radiosta käytettävän imperfektiä puhuttaessa ikätoverista, runoilija Tommy Tabermannista. Joka kerran se riipaisee syvästi, vaikka sen tietää. Vuosien myötä olen tullut ymmärtämään, miten tämä maailma on oikeastaan yksi suuri lasaretti. Jaksaaksemme me tarvitsemme toisiamme ja siitä Tommy Tabermann jatkuvasti kirjoitti runoissaan ja myös muissa teksteissään ja puhui.
Pieni laulu ihmisestä
Ihminen tarvitsee ihmistä
ollakseen ihminen ihmiselle,
ollakseen itse ihminen.
Lämpimin peitto on toisen iho,
toisen ilo on parasta ruokaa.
Emme ole tähtiä, taivaan lintuja,
olemme ihmisiä, osa pitkää haavaa.
Ihminen tarvitsee ihmistä.
Ihminen ilman ihmistä,
on vähemmän ihminen ihmisille,
vähemmän kuin ihminen voi olla.
Ihminen tarvitsee ihmistä.- Tommy Tabermann -
(Maa, 1987)
