Harrastus

Valokuvatorstaissa muistellaan menneitä. 250. haaste on valita jo julkaisemistaan kuvista itselleen jollakin tavalla merkittävä. Saa perustella tai olla perustelematta. Kuvat puhukoon puolestaan.

Muistan miten torstaiblogien  perustajat kutsuivat mukaan bloggaajia. Innokkaana noviisina lähdin mukaan molempiin. Sittemmin Runotorstai on jäänyt. Alkuinnostuksessa perustin erillisen valokuvablogin (linkki sivupalkissa). Sanastokin oli hukassa. Muistaakseni minun piti kysyä moderaattoreilta, mikä on permalink.

Muutkin haasteblogit, joiden linkit näkyvät kuvablogini sivupalkissa, ovat antaneet virikkeitä tähän harrastukseen. Toisten kuvabloggaajien kuvista olen oppinut paljon. Omasta mielestäni.

Ensinnäkin olen alkanut nähdä enemmän. Kamera pitää olla melkein aina mukana. Tänä aamuna jätin sen kuitenkin tarkoituksella kotiin. Kävelin silloille päin ja kuulin miten liikenteen melu vaimeni. Sillat nousivat ja puulotja lipui melkein äänettömästi ohitseni. Kaivoin kännykän taskustani ja otin sillä pari kuvaa. Tuo siltahan on tämän kesän jälkeen historiaa.

Toiseksi olen oppinut, että kuvia voi käsitellä. Aloitin luomukuvaajana eli julkaisin otokset sellaisenaan.
Kuvankäsittelystä en ollut kai edes kuullut. Mielestäni onnistunut otos oli vain sellainen kuva, jolle ei tarvinnut jälkikäteen tehdä yhtään mitään. Mielsin kuvankäsittelyn kuvamanipulaatioksi, jota vastustin.

Kolmanneksi olen oppinut, että (valokuvankin) kauneus on katsojan silmässä. Ja nähdäkseen paremmin, on mentävä niin lähelle kuin pääsee. Ystävälliset ja kannustavat kommentit ovat innostaneet jatkamaan kuvaamisharrastusta. Vanhin vunukoista oli piirtänyt äitienpäiväkorttiini kameran ja kirjoitti, että mummu tykkää kuvata maisemia ja kukkia. Hän taitaa olla oikeassa. Hän se muistaakseni myös kerran sanoi, miksi mummun kuvissa kaikki aina menee. Minä kun en tahdo pysyä toisten kävelyvauhdissa.

Mennyt talvi oli poikkeus. Kuvasin eniten remonttia, jonka loppusuoralla olemme. Tänään tuli taas rekalla pari pientä pakettia keittiön puuttuvia osia. Jospa niiden asentaja ilmaantuisi kohtapuoleen. Keittiön oli määrä olla valmis viikolla 19. Tänään tein sinne sentään jo verhon.
 
Neljänneksi olen oppinut, että on tilanteita, joista kameran pitääkin pysyä loitolla. Ja onnistuneita otoksia saan arviolta yhden tuhannesta... Hyvää viikonloppua!

Onko luvassa lunta

Nukahdin eilen jo kahdeksalta. Uniakin näin pitkästä aikaa. Olin jossakin suuressa katujuhlassa ja tehtävänäni oli kerätä rahaa. Kolehtihaaviksi minulle annettiin ohut servietti, jota järkevänä olin vaihtamassa johonkin kippoon, kun heräsin. Ihmeellisesti unet kuljettavat viikon tai päivän tapahtumat uusiin tilanteisiin.

"On tuvassa lunta ja tavaratalossa taivasten valtakunta" kuului tänä aamuna ensimmäisenä radiosta. En ollut kuullut tätä Juice Leskisen kappaletta koskaan aikaisemmin. Jäin kuuntelemaan sen sanoja.  Olipa erilainen joululaulu, joka jäi korvamadoksi pakollisen kauppareissun ajaksi.

Olen leikkietsinyt vesi- ja räntäsateessa hiipivää tonttua Valokuvatorstaihin, koska omat kotitontut ovat hyvässä tallessa odottamassa alakerran valmistumista.  Asioinut apteekissa ja jonottanut turhauttavan pitkään operaattorimme palvelupisteessä. Siinä sivussa on tullut vilkuiltua täpötäysiä ostoskärryjä ja autojen paljoutta.

Pari postausta sitten kaipailin kännykkäsilmälaseja tai silmälasikännykkää. Eikös vain eilisessä lehdessä löytynyt 37% alennuksella ostettavaksi esineiden paikantaja (Remote Finder). Kyseinen isohkoja korvakoruja muistuttava killutin vain silmälasien sankaan kiinni, niin tilapäisesti 25 metrin säteellä kadoksissa tai siellä "hyvässä tallessa" olevat lasit tai avainnippu löytyvät. Minusta ratkaisu ei ole vedenpitävä, koska se hälyttimen kauko-ohjain on vähintään yhtä suuressa vaarassa hävitä kuin ne lasit.

Oikeastaan tunsin itseni tontuksi siellä operaattoripisteessä, koska keväällä hankittu langaton kotimokkula oli myyjän mielestä jo vanha. Vanhahan se on, kun liikkeestä poistuville asiakkaille sanotaan, että juuri ostetulla tuotteella on kahden viikon tyytyväisyystakuu. Miten tähän on tultu?

 Vanhus lähti kuitenkin huoltohoitoon, koska sillä on takuu. Sain huollon ajaksi Mobile Partnerin, että saan edes laskut maksetuksi.

Sanoja

ei sipuleita tällä kertaa enää
siksi että olisit itkettänyt minua

vaan siksi kun sen yhden kerran
syksyllä yhdessä
kiersimme sipuleita

minun ja sinun sipulit
ne kaksi sipulia kopsahti yhteen

sinä sanoit että se tarkoittaa
että myös tulevana vuotena
teemme yhdessä samaa

niin sanoit


ja kahdeksan tuntia
ennen viimeistä sydämenlyöntiäsi
sanoit että aika käy pitkäksi


on sanoja jotka eivät unohdu koskaan

_____


Valokuvatorstain ja runotorstain 184. haaste.

Edit. 16.11.

Tämä kuva käynee myös Mustavalkomaanantain haasteeseen # 48: Muisto isästä.