Tälle nauroin viimeksi

Uattouamuna herätään ja sitten myö syyvvään. Sitten juuvvaan kahvit ja sitten myö männään torille ja sitten myö syyvvään lihapiirakat.

Sitten ostetaa joulukuus ja syyvvään munkkipossut. (ee myö aenakaan nuita syyvä meellä kotona...) Tai kuusta ee missää nimessä osteta, vuan haetaan metästä. Mielellään nuapurin puolelta.

Sitten myö tuuvvaan kuus sissään ja juuvvaan päeväkahvit, koristellaan kuus ja sitten myö syyvvään.
Sitten Suomen Turku julistaa jooluraahan ja sitten myö syyvvään ja otetaan joululökit ja sen piälle vähän syyvvään.

Sitten naesväki lähtöö käämään haovvoilla ja myö miehet sillä aekoo syyvvään ja kun naesväki tulloo takasin niin myö haokataan väljpalloo. Sitten myö kylypee ropsaatettaan joolusaanassa ja syyvvän makkaroo, juuvvaan saanakahvit ja syyvvän pipaarit.

Sitten myö outellaan jooluaterijjoo ja syyvvään outellessa parj kinkkuvoeleipee, sitten syyvvään jooluateria ja juuvvaan piälle torttukahvit ja sitten myö leekitään joolukuusen ympärillä ja sitten myö syyvvään.

Sitten kyttäellään joolupukkia ja napostellaan pähkinöetä. Sitten tulloo pukki ja myö vähän syyvvään pukin kansa. Sitten avataan lahjat ja sitten pittee kaevaa evakkoleka puulaatikosta ja tarjota pukille paakut ja sitten pukki talutettaan taksiin ja sitten myö syyvvään.

Sitten katellaan telekkaria ja syyvvään, sitten tirraatettaan iltakahvit ja syyvvään suklaata. Sitte otetaan vähän suolasta kun hiukoo ja sitten myö männäännii jo muata.

Mukavaa uaton ototusta ja muistakkee kansa se joolun totellinen sanoma. (Savolainen joulu)

____

Jaa, että miksi se nauratti. Olin viikon sydänkurssilla täysihoidossa, jossa opettelimme tietenkin mm. terveellistä ravitsemusta, siis jo ruokakaupassa valitsemaan ne oikeat sydänmerkillä varustetut tuotteet. Suolaa ei saa olla liikaa, rasvan pitää olla oikeansorttista, kuitua pitää saada riittävästi. Kyllähän te kaikki tiedätte vanhan ruokaympyrän, ruokakolmiosuositukset ja lautasmallit. Kauppaan pitää vain muistaa ottaa mukaan suurennuslasi.

Yksi sydänkurssin vetäjistä luki tämän meille ääneen lähtökahveilla. Onneksi kenelläkään ei kuitenkaan mennyt kakkupalan muru väärään kurkkuun. Koko viikon olimme opiskelleet niukkaslinjaa.

Sattui kuitenkin tämä Suomen 95. itsenäisyyspäivä juhla-aterioineen samalle viikolle. Juhlakattauksen ruokarunsauden äärellä tuli sellainen the biggest loser -olo. Tarjolla oli vaikka mitä ja jälkiruuaksi täytekakkua ja suklaata.

En muuten muista, milloin viimeksi olisin itsenäisyyspäivänä päässyt niin vähällä Suomen suosituimman televisio-ohjelman katsomisessa. Viikon lehdetkin on lukematta. Nyt on tarkoitus siirtyä takaisin arkeen.

Juhlapöydässä ei viitsi kameran kanssa heilua, joten ne herkut joudutte kuvittelemaan. Tuossa yläkuvassa on arkeen sopiva välipalajuoma, joka on valmistettu tehosekoittimella piimästä, banaanista, puolukoista ja makeutettu  tilkalla hunajaa. Vieressä näkyvien kahvileipien  päällä oli levitteen lisäksi tuttua lehtisalaattia, tomaattia ja vähemmän tuttuja ruisleivän päällysteitä kuten banaania, luumuja, viinirypäleita. Siinä mitään juustoja tai lihaleikkeleitä tarvita.

Ruskan värit

Elämä on ikuinen seikkailu ja joka päivä on mahdollista oppia jotain uutta.

Kun olin nuorempi, painoin muutaman kilon vähemmän. Minun ei koskaan tarvinnut vetää vatsaani sisään, kun pidin päälläni tiukkaa mekkoa.

Mutta nyt kun olen vanhempi, kehoni on vapautunut. Vyötäröni kohdalla on elastista mukavuutta.

Italialaisten kenkien koko on oltava ainakin kaksi kokoa isommat, jotta jalat ylipäätänsäkään mahtuvat sisään ja sukkahousujen haaraosa jää usein polvien korkeudelle.

Mutta, olen myös oppinut, että ei ole mitään väliä mitä tapahtuu, miten mustalta kaikki tänään vaikuttaakin; elämä jatkaa kulkuaan ja huominen on jo parempi päivä.

Olen oppinut, että tapa, jolla henkilö käsittelee seuraavat kolme asiaa kertoo hänestä paljon: sateinen päivä, eksyneet matkatavarat ja sotkuun joutuneet joulukoristeet.

Olen oppinut, että oli suhteesi vanhempiisi mikä tahansa, tulet kaipaamaan heitä, kun heitä ei enää ole.

Olen oppinut, että se, että hankkii rahaa ja tavaroita, ei ole sama asia kun hankkia itselleen elämä.

Olen oppinut, että elämä joskus antaa minulle toisenkin mahdollisuuden.

Olen oppinut, ettei elämän läpi voi kävellä räpylä kummassakin kädessä, joskus on tilanteita, jolloin pallo on heitettävä takaisin.

Olen oppinut, että vaikka itselläni olisi surua ja tuskaa, minun ei tarvitse aiheuttaa sitä muille.

Olen oppinut, että joka päivä pitäisi ojentaa kätensä jollekin toiselle henkilölle.

Olen oppinut, että kaikki tarvitsevat lämpimän ajatuksen ja ystävällisen taputuksen olkapäälle.

Olen oppinut, että minulla on vielä paljon opittavaa.

Olen oppinut, että ihmiset tulevat unohtamaan sen, mitä en sanonut tai tehnyt, mutta he eivät tule ikinä unohtamaan sitä, mitä sain heidät tuntemaan.

Auringon lämpöä sydämeesi!

 Kuvassa Puijonsarvi ruskan väreissä. Kännykällä otettu kuva.

Rakastan, rakastan...

Mukailin sähköpostitse saamaani kiertistä. Muutin imperatiivit minä-muotoon. Poistin jotakin. Lisäsin muutaman sanan (kursiivilla).

1. Heitän mielestäni turhat numerot. Niihin kuuluvat ikä, pituus ja paino. Annan lääkärieni huolehtia niistä. Siitähän minä heille maksan.

2. Pidän vain iloluontoiset  kaikki ystävät. Hapannaamat saavat minutkin masentumaan. 
En halua masentaa muita.

3. Opettelen tietämään enemmän tietokoneista, käsitöistä, puutarhanhoidosta, mistä tahansa. Joutilas mieleni Mielen joutilaisuuus on paholaisen työkalu. Ja paholaisen nimi on Alzheimerin tauti.

4. Yritän nauttia pienistä asioista.

5. Haluaisin nauraa usein, pitkään, äänekkäästi. Nauraa kunnes joudun haukkomaan henkeäni.

6. Joskus kyyneleeni vaan tulevat. Kestän se, suren ja jatkan elämää. Ainoa ihminen, joka on kanssani elämäni loppuun saakka, katsoo minua peilistä.

7. Ympäröin itseni asioilla joita rakastan, olipa se perhettä, lemmikkieläimiä, muistoja, musiikkia, kasveja, harrastuksia, mitä tahansa. Kotini on turvapaikkani.

8. Pidän huolta terveydestäni:
Jos se on hyvä, säilytän se.
Jos se on häilyvä, parannan sitä.
Jos en voi itse sitä parantaa, hankin kaiken mahdollisen avun.

9. En tee matkoja syyllisyyteen, mikä on minulle luontaista.  Teen sen sijaan reissun postilaatikolle, naapuriin, ostoskeskukseen tai toiseen kaupunkiin tai jopa toiseen maahan. Mutta en mene sinne missä syyllisyys asuu.

10. Jokaisen tilaisuuden tullen haluan osoittaa rakkaimmilleni, että rakastan heitä. Ja muistan aina, että elämää ei mitata hengenvetojen määrällä, vaan niiden hetkien määrällä, jotka saavat henkemme salpautumaan (muusta kuin kivusta.)

En lähetä tätä vähintään kahdeksalle ihmiselle, mutta jaan tämän kuitenkin jonkun kanssa blogissani. Meidän kaikkien pitäisi elää täyttä elämää joka päivä, mitä se sitten itse kullekin merkitsee.

Edit.16.11.klo 8.30

Ei oo totta

Korttiostoksilla osuin mammuttipäiville läheisessä ostoskeskuksessa. Olisi sen pitänyt olla tiedossa, koska viikolla päivälehden täytteenä oli mammuttimaisen iso monisivuinen mainos. Pikakassa ei ollut edes käytössä. Arvelivat, että korkeintaan viiden tuotteen ostajat eivät tällaisina erikoishypersuperekstratarjouspäivinä olisi liikkeellä. Oli siellä niitäkin. Eräskin ystävällinen puhelias nuorimies kahden Juhla Mokka-pakettinsa kanssa.

Näin tasa-arvon päivänä pitäisi kaikkien asiakkaiden saada olla tasa-arvoisia. Miksi halvemmalla saadakseen on ostettava kolme tuotetta, kun tarvitsee vain yhden? Miten tuikkulyhty liittyy pyykinpesuaineeseen? Oli sen kylkiäisenä. Voisi ehkä ehdottaa ostospiirin perustamista naapureiden kanssa. Kierrätämme jo lehtiä. Ihmettelin myös, miten kallista on isoruutuinen konseptipaperi. 1,70 euroa /16 arkkia. Opin tänään myös, että Suomessa on 50 Kallis-nimistä miestä. Siis etunimenä.

Mieheni tutkiessa pilkkivälineistötarjontaa, minä katselin kotvan aikani kuluksi vastapäisen hyllyn tuotteita. Heti sattui silmiini pari erikoista tuotetta. Valkoisia muovipurkkeja, joiden tuoteniminä oli Litteä vatsa ja Kiinteät pakarat. Purkkikamaa siis. Purkkeja oli jäljellä vain muutama.

Sitten kiersin hiplaamassa lastenvaatteita. Olin edellispäivänä kuunnellut erään ensimmäisen lapsenlapsensa saaneen mummon jutustelua. Hän kertoi ostaneensa lomareissullaan kultanupulleen tusinan mekkoja. Minä tietenkin arkijärkisenä kysyin, oliko hän ostanut ( edes, ei sitä sanaa en sentään käyttänyt,) eri kokoja. Ei vaan samaa kokoa koko satsi.

Minä odotan kovasti, että lähelle avautuu uusi kirpputori. Niissä käyn mieluummin, jos ne ovat tarpeeksi pieniä. Tästä tulee pieni. Minulle riittää kun hetken saan fiilistellä rompemaniaa, hypistelyhinkua, halpishulluutta, kamakutkaa, säästösurffailua, krääsäkiihkoa tai hilavitkutinhepulia. Jollet ole sattunut lukemaan Kodin Kuvalehden 11/2009 numeroa, em. kursivoidut sanat olen poiminut sen artikkelista Se kumma tunne.

Huomenna on kevätpäiväntasaus, mutta vielä talvi pitää tiukasti otteessaan. Pakkaspäivä tänäänkin. Huomiseksi olisi luvassa yksi nuoskapäivä ja sitten taas uusi pakkasjakso. Miten paljon lie miinusasteita viikon päästä, jolloin siirrymme kesäaikaan? Sulaisi edes tuo lumi tuosta harakanpesästä.

Edit. Hetkeä myöhemmin tuli tällainen kiertis serkulta. Laitan sen jatkamaan matkaansa tässä.

Uskotatva on !

Cmabridgen yilopitson tuktimusken muakan, ei ole väilä msisä jäjretsyksessä sanan kijraimet ovat , ainoa täkreä aisa on, että esnimmäinen ja viimienen kijrain ovat oikelila piakiolla. Loput voiavt olla missä jäjretsyskessä tahasna ja imhinen voi silti lukea tesktin ongemlitta, koksa aiovt eiävt lue jokaitsa kijraitna eriskeen vaan sana kokoniasuuetna.

ÄLLITSYTÄTVÄÄ! VAI MTIÄ OELT MIETLÄ?

Lapset tietävät

LASTEN AJATUKSIA RAKKAUDESTA

Rakastuneena voi istuskella, juodakahvia ja katsoa vähän elokuvaa.
Ja sitten se toinen on siivonnut.
* Henrik 6 v.

Rakastuneena tuntee hurjaa oloa sisällään. Ja on ikävä kouluun.
* Louise 7 v.

Kun näkee tytön, johon on rakastunut, ruumis alkaa tykyttää nopeammin ja verisuonet nousevat pystyyn.
* Nick 8 v.

MISTÄ RAKKAUS LÖYTYY?

Voi kirjoittaa vaikka kirjeen, jossa lukee: "Alatko mun
kanssa?"
Sitten siinä lukee "en", "joo" tai "en tiedä". Siihen voi sitten ruksata.
* Rasmus 7 v.

Minä löysin poikakaverin, kun me tanssittiin päiväkodissa ratiritirallaa.
* Astrid 7 v.

Ihmiset lähtevät ulos ja löytävät poika- tai tyttökaverin. Kun he ovat olleet pari vuotta yhdessä ja saaneet lapsia, äiti menee töihin ja isä kaupungille etsimään vielä yhden tyttökaverin.
* Robin 8 v.

KUN SEURUSTELLAAN

Kun on saanut poikakaverin, lähdetään elokuviin ja saadaan lapsi.
* Sandra 7 v.

Kun on saanut poikakaverin, hänen kanssaan muutetaan äidin ja isän kellariin. Aina välillä sieltä noustaan sitten syömään.
* Maria 7 v.

VOIKO SEURUSTELLA MONEN KANSSA YHTÄ AIKAA?

Minulla on vain yksi tyttökaveri, mutta yritän löytää koko ajan niitä lisää.
* Kristian 7 v.

Ei kannata seurustella monen tytön kanssa, koska silloin heitä ei riitä kaikille.
* Brian 8 v.

Tietenkin voi seurustella monen kanssa yhtä aikaa. Äitikin seurustelee.
* Jon 7 v.

KUKA KOSII?

Yleensä mies romahtaa polvilleen ja kosii. Se on vähän sellaista konttaamista.
* Ann 7 v.

Kun isä ja äiti kosivat toisiaan, isä konttasi kukka kädessään äidin edessä.
* Andrea 7 v.

Silloin kun kositaan, mennään polvi-istuntaan ja kysellään, haluaisiko joku naimisiin.
* Rasmus 8 v.

KUN KYLLÄSTYTTÄÄ

Jos poikakaveri ei halua erota, pitää tapella kovasti. Kyllä se ero tulee.
* Jannie 8 v.

YHDESSÄ

Pitää miettiä tarkkaan ennen kun menee kihloihin. Jos ei saa sormusta irti sormesta, ei voi enää erota toista kertaa.
* Bettina 7 v.

KUINKA KAUAN RAKKAUS KESTÄÄ?

Rakkaus kestää suunnilleen nelikymppiseksi, sitten löytyy takuulla toinen.
* Kim 8 v.

Tietoa lehmästä

Olen lehmien ystävä. (Kuvassa on kyllä käsittääkseni sonnimullikoita siristelemässä silmiään syksyisessä ilta-auringossa.) Ystäväni tietävät sen. Siksi saan usein lehmäaiheisia postikortteja. Tänään sain lehmäaiheisen kiertiksen, jota en malta olla jakamatta. Viestin ohessa kerrottiin, että tämä olisi kymmenvuotiaan pohdiskelua aiheesta "Lehmä".

"Lehmä on kotieläin. Mutta on niitä talojen ulkopuolellakin. Ne asuvat usein maalla, mutta tulevat kaupunkiin kuolemaan, mutta siitä ne eivät päätä itse.

Lehmällä on seitsemän sivua, yläpuoli, alapuoli, ylempi puoli, alempi puoli, oikea puoli, vasen puoli ja sisin puoli. Ylemmällä puolella on pää, se on siksi, jotta sarvet voivat kiinnittyä siihen. Sarvet ovat sarvesta ja ne ovat vain koristuksena. Niitä ei voi liikuttaa, mutta korvia voi. Ne ovat sarvien sivuilla.

Lehmällä on kaksi reikää pään edessä, niitä kutsutaan lehmän silmiksi. Lehmän suuta kutsutaan turvaksi sen takia, jotta voivat sanoa muu... Alemmalla puolella on häntä, sitä käytetään kärpästen hätistämiseen, jotta ne eivät kulkeudu maitoon ja huku.

Yläpuolella, oikealla puolella ja vasemmalla puolella, on vain tukkaa. Sitä kutusutaan lehmän tukaksi, ja se on aina samanvärinen kuin lehmäkin. Lehmän väri on kirjava.

Alin puoli on tärkein, koska siellä heiluvat maidot. Kun meijeristi avaa kraanan, maito juoksee ulos. Kun maitoa heilutetaan, siitä tulee hapanta, mutta miten se tapahtuu, en ole vielä oppinut.

Lehmällä on neljä jalkaa, niitä kutsutaan sorkkaraudoiksi, ja niitä voi käyttää myös naulojen vetämiseen. Lehmä ei syö hyvin paljon, mutta kun se syö paljon, silloin se syö aina kaksi kertaa päivässä. Lihavat lehmät antavat maitoa, mutta kun lehmällä on vatsa kipeä, se antaa juustoa. Juustossa on reikiä, mutta miten ne tekevät juustoon reikiä, sitä minä en vielä ole oppinut.

Lehmällä on hyvä hajuaisti, voimme haistaa lehmät kaukaa. Lehmän lapsia kutsutaan vasikoiksi. Vasikoiden isä on sonni, kuten myös lehmän mies. Sonni ei anna maitoa, joten sentakia se ei ole nisäkäs.

Niitä jotka hakevat lehmät kun ne tulevat vanhoiksi, kutsutaan lehmänvangitsijoiksi. Ne istuvat usein auton edessä. Niin lehmät lahdataan, maito laitetaan tetroihin, ja me ostamme maidon kaupasta. Lehmän neljä jalkaa lähetetään puusepälle, sitä kutsutaan uusiokäytöksi. Kuten huomaatte, lehmä on erittäin hyödyllinen eläin, ja tämän vuoksi minä pidän lehmistä valtavasti."

ADHD vai ITTVH?

Kun viimeksi menin kamera taskussani kaupunkiin ja aioin nappasta yhden kuvan, kamera viestitti minulle: Ei muistikorttia. Menin personal trainerilleni eikä häntä näkynyt. Kysyin toiselta fysioterapeutilta, mahdanko olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan, koska minulla ei ole nyt muistikortti mukana. Tuossa tilanteessa muistin seuraavan kuukausia sitten saamani, mutta jo unohtuneen (sic) kiertiksen:

Jos olet ihmetellyt, miksi pyörin usein kuin väkkärä, vastaus tulee tässä: Vähän aikaa sitten havaittiin , että minua nuorena vaivannut ADHD on muuttunut ilmiöksi nimeltä ITTVH - Iän Tuoma Tarkkaavaisuuden Vajaus Häiriö.

Näin se ilmenee: Päätän pestä autoni. Lähtiessäni kohti autotallia huomaan postia eteisen pöydällä. Päätän selata postin läpi ennen kuin menen pesemään autoa. Tarkistan myös
puhelimen vieressä olevat postiin menevät kutsu-kortit. Laitan autonavaimet pöydälle ja rypistän roskapostin roskakoriin, joka on pöydän alla. Silloin huomaan roskakorin olevan täynnä. Niinpä päätän laittaa kutsut takaisin pöydälle ja käydä tyhjentämässä roskakorin.

Mutta sitten tajusinkin, että kun kerran olen viemässä roskia ulos ja roskalaatikko sattuu olemaan lähellä postilaatikkoa, voin aivan hyvin laittaa kutsuihin ensin postimerkit ja viedä ne samalla laatikkoon.Otan postimerkkikuoren esiin ja huomaan, että jäljellä on vain yksi postimerkki. Lisää postimerkkejä on pöytälaatikossa työhuoneessani, joten lähden kohti työpöytääni, jonka päällä huomaan kokistölkin, jota olin ollut juomassa.

Jotta en merkkejä etsiessäni kaataisi kokista pitkin pöytää, siirrän sitä hieman syrjään. uomaan, että kokis on alkanut hieman lämmetä ja päätän viedä sen jääkaappiin. Matkalla jääkaapille huomaan ikkunalla kukan, joka kaipaa pikaista kastelua. Lasken kokiksen ikkunalaudalle ja huomaan lukulasini, joita olen etsinyt koko aamun. Ajattelen, että on varminta viedä lasit työpöydälleni heti sen jälkeen kun olen kastellut kukan.

Lasken lasit takaisin ikkunalaudalle ja menen täyttämään kastelukannua kun siinä samassa huomaan TVn kaukosäätimen. Joku on jättänyt sen keittiön pöydälle. Tajuan, että illalla katsellessani telkkaria tarvitsen kaukosäädintä, mutta todennäköisesti en muista, että se on keittiön pöydällä, joten päätän viedä sen oikealle paikalleen kunhan vain ensin kastelen kukat. Kaadan vähän vettä kukalle, mutta suurin osa läiskyy lattialle. Joten, laitan kaukosäätimen takaisin keittiön pöydälle ja haen pyyhkeitä, joilla kuivaan läikyttämäni veden.
Matkalla liinavaatekaapille yritän muistaa mitä olin tekemässä.

Päivän lopuksi huomaan, että autoa ei ole pesty, kutsuja ei ole postitettu, roskista ei ole tyhjennetty, lämmin kokis on edelleen ikkunalaudalla, kukkia ei ole kasteltu, postimerkkejä on edelleen vain yksi, en löydä television kaukosäädintä saatikka lasejani, enkä muista minne olen laittanut autonavaimet.

Miettiessäni, miksi mitään hommaa ei ole hoidettu tänään, olen todella hämmentynyt, sillä olen ollut kiireinen koko päivän ja olen todella väsynyt. Ymmärrän, että tämä on vakava ongelma ja aion hankkia apua, mutta ensin tarkastan sähköpostini.....

Tee minulle palvelus, jookos? Lähetä tämä viesti eteenpäin kaikille tutuillesi, sillä minä en muista keille tämä on lähetetty. ÄLÄ NAURA! Jos et vielä tunnistanut tästä itseäsi niin voit olla varma, että sekin päivä tulee... ehkä nopeammin kuin arvaatkaan!

VANHENEMINEN ON PAKOLLISTA, AIKUISTUMINEN ON VAPAAEHTOISTA,
ITSELLEEN NAURAMINEN ON TERAPEUTTISTA!

Totuuren sanoja

Toista oli ennen, kyllä oli heleppua:

Ei ollu ressiä, ei raumaa, väärinymmärrettyjä kersoja eikä
nuarisorikollisuutta, ei saasteeta tai eres sivaria eikä
luannonsuojelijoota, rötösherroja, kasinopeluria, rattijuappoja, juppia, jumppia.
Oli vaan kunnon ihimisiä, hampparia, omenavarkahia ja pontikankeittäjiä.

Ei ollu lapsilisiä, kansaneläkkehiä, tukiaasia, asumislisiä, tukilisän
lisäosia.Oli vaan oma apu, naapurisopu, syytinki ja vaivaastaloo.

Ei ollu tulopolitiikkaa eikä jumiutunehia tulo-neuvotteluja. Palakan sai,
jos viittii teherä töitä ja jos soli isännän miälestä maksamisen arvoosta.
Ei ollu samppoota, hiustenhoitoaineeta, keeliä, silimänympärysvoiretta, ei
pikkuhousunsuojia eikä EMPUA.
Oli vaan sauna, mäntysoopa, pihahyysi, Ilakka ja Vaasa.

Ei ollu jääkaappia, pakastinta, sähkövatkaanta, yleiskonetta, mikrua,
rilliä, eikä leipäkonetta. Oli vaan nurkkakaappi, takka tai jopa puuhella,
varpuvispilä, puumäntä ja äireen jauhopeukalo.

Ei ollu TV:tä, tereoota, vireoota, internettiä ei eres ulaa.
Oli vaan kyläpelimannit, soittokunta, nuarisoseuran sekakuaro ja
näytelmäpiiri, koulunkirjasto ja jaappanin lähetysompeluseura.
Tiaronvälityksestä piti hualen Ilakka ja Vaasa, Maaseurun Tulevaasuus,
puskarario ja juaruämmät.

Ei ollu sukkahousuja, pikiniä, tankoja, tekokuituja, superloonipariaa,
eikä vesisänkyä. Oli vaan pässinpökkimät, pussihousut, laamapaita,
flanellipakka,päästäverettävä sänky ja olokiparia.

Ei ollu kuntasuunnittelua tai rakennuskaavaa,ei ympäristölautakuntaa,
johtoryhmää, ei maakuntaliittua.
Tehtihin vain niinkun hyvä on.

Eikä ollu peruskoulua, keskiasteen kouluutusta, opinto- ohojaajaa, ei
virikkeellistä päivähoiron ohojaajaa.
Oli vaan kunniootettu kansakoulunopettaja (kansankynttilä).
Rippikoulu ja jollakin hyväosaasella keskikoulu.

Ei ollu A-klinikkaa, miälenterveystoimistua, päihrehualtua, alakohoolin
väärinkäyttyä, huumekoiraa, tyärajootteesia.
Oli vaan juappoja, tuurijuappoja, kylähulluja, Törnävälle viätyjä ja
laiskoja sanottihin laiskooksi.
Ei ollu avoliittoja, homoja, lespoja.
Oli vaan rakkausavioliittoja, pakkonaimisia, susiparia, äpäräkersoja.
Poikkiavat pantihin sakilla järiestyksehen.

Kyllä ennen oli helappua. Ei ollu pyrokratiaa, reaalikorkua, heliporia,
optioota, osinkoja, roskapankkia, emua.
Oli vaan Härmänseurun kansanterveystyän kuntainliiton liittohallituksen
varapuheenjohtaja, kunnanlääkäri, vuareosaston apulaasosastonhoitaja ja
Etelä-Pohojanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän liitohallituksen
nimittämä johtajalääkärin virka.

Ei ollu verisuanitautia, tukielinsairauksia, sykosomaattista oireyhtymää,
rementtiaa eikä laktoosi-intoleranssia.
Oli vaan iholla ja savipuolta ja variksensaappahia. Piiri ja lääni,
terveyssisar ja Fossin Sanna.

Ei jääty kitumahan, kualtihin pois joko tapaturmaasesti, maha-, rinta-
päätauthin tai vanhuutehen. Ei ollu syntyvyyren säännöstelyä, pilleriä,
potenssilääkkehiä, kiarukoota, konroomia, sterilioontia, synnytyslaitosta
eikä miähiä synnyttämäs. Kersat oli vahinkoja, joita sanottihin Herran
lahajooksi. Niitä tuli yks joka vuasi, parahana kaks.

Ei ollu murkkuikää, omituusesti käyttäätyviä ja pukevia nuaria, jos ei
osattu käyttäätyäkunnolla, annethin selekähän niin kauan jotta osas.
Saunan taa..jne.

Ei ollu ATK:ta, EU:ta, NMT:tä, HIV:tä, MTV:tä, oli vaan YYA, AIV, UKK,
CCCP,
DDR, SKP, SKDL, DDT. Kaikki on loppunu omahan maharottomuutehensa.
Kun luki Raamatun, Juhani Ahon Rautatien ei tarvinnu uneksia
turhanpäivääsistä.
Oltihin rehellisiä, ahkeria, esivaltaa kunnioottavia, isänmaallisia,
sopeutuvaasia, sisukkahia ja nöyriä. Ennen kaikkia- OLTHIN ONNELLISIA !

Notta näin-----

Sain tämän kiertiksenä. Kiitos. Olen kuullut tästä osia, mutta en koskaan kokonaan enkä tiedä tekstin alkuperää. Jos tiedät, kommentoi toki.