Maa alkaa taas paljastua

Loskaksi tuo keli sitten kuitenkin meni. Liisan liukkaat ja Kaisan kaljamat ovat hetkeksi ohitse. Lääkäri määräsi äänen "kipsiin", paljon lämmintä juotavaa ja lepoa, tarvittaessa yskänlääkettä ja kipulääkettä. Ei siis vielä antibiootteja.

Olen yrittänyt noudattaa ohjeita. Ja hierontahoitokin on peruttava. Tänään otan kyllä keittiön pöydälle ison lehtiön ja kynän, ettei tarvitse yrittääkään tulla kuulluksi. Kas, kun en eilen vielä tuota keksinyt! Sanovat, että tämän syksyn flunssat ovat ärhäköitä ja pitkiä. Kunpa säästyisitte näiltä.

En ihan kokonaan malttanut olla tekemättä mitään eilenkään. Kuvan mallista Muumipappaa muotoilin toissapäivänä. Omasta mielestäni tuli aika näköinen, mutta en viitsi laittaa tänne julkiseen vertailuun kuvaa siitä lopputuloksesta.

Eilen illalla neulahuovutin yhden pienen puputaulun. Ehkä se on hiukan kesken vielä. Onneksi ei ole mitään pakollista ohjelmaa tälle viikolle. Ja ihanaa, että vaarikin on vapaaviikolla. Kaikille rakkaille, isoille ja pienille, "äänettömät" terveiset ja voimahalaukset!

Puut pumpulissa

Aamu valkeni pitkästä aikaa. Eilinen vähäinen lumi oli saanut paksuutta jan kaikki puiden oksat kantoivat uutta taakkaa. Hiljainen päivä eilisten leikkien jälkeen. Telkkari kyllä suoltaa urheilua. Itse olen pistellyt huovutusneulalla erilaisia kuvioita. Yksi neula jo katkesi, siis ostettava uusi. Alusta oli varmasti liian kova siihen tarkoitukseen. Olen kokeillut erilaisia muotoja, sydämiä, enkeleitä, pilviä, muumipappaa.
Yskän ja kurkkukivun kanssa pärjää, kun ei puhu. Onneksi voi kommunikoida edes tämän laitteen välityksellä. Selän ja varsinkin liikkumisen kanssa on hankalampaa. En ole käynyt ulkona kahteen päivään. Toivottavasti huomenna jo pääsisi. Olisi allaspäiväkin, mutta sinne ei kurkkukipuisena saa mennä. Toivottavasti viikonlopun vieraat pääsevät tänään turvallisesti kotiin. Keli on aivan toista kuin tänne päin tullessa.

Pikkuväkeä

Hiukan arkaillen Iida nousi portaita mummua kohti. Olihan siitä jo aikaa, kun viimeksi tavattiin. Onni tiesi tarkalleen, minne suuntasi. Pikkuautorasia ja muovieläinlaatikko löysivät heti tiensä totutulle paikalle. Gorilla oli tällä kertaa pelottava otus ja joku muukin, ne joutivat mennä mummun taskuun piiloon. Kitarakin kiinnosti ja soinnut olivat toistaiseksi vielä aika säyseitä. Huomenna jatkamme leikkejä aamupäivällä. Yritin välttää lähikontaktia ja pestä käsiä. Kurkku tuntuu nimittäin kipeältä. Varsinkin aamulla en juurikaan saanut ääntä aikaseksi. Kauniita unia. Taitaa tulla lunta tänä viikonloppuna.

Elämää odotettavissa

Sade vihmoi tänään kunnolla. Ja taas tilhet olivat lentoharjoituksissa, vaikka pihlajat ovat jo typötyhjät. Päiväunet sohvalla pelastivat päivän, kun yö meni taas osin valvomiseksi. Huomiseksi onkin sitten luvassa aktiviteettia, pienten jalkojen tepsutusta ja puheen pulputusta, ehkä lauluakin. Toivottavasti se piristää mieltä. Palikat odottavat ojennuksessa!

Toisaalta on hyvä, että ei ole liukasta, mutta kyllä tämä pimeys alkaa olla jo liikaa. Koko ajan on pidettävä valoja ja se taas puolestaan väsyttää silmiä. Ääni on hiukan painuksissa, toivottavasti ei tule enempää flunssaan viittaavia oireita. Viikko on mennyt nopeasti. Mihin aika haihtuukaan? Seuraavalle viikollekin on jo sovittu useampi meno. Minulle riittää yksi asia per päivä. Kun katselee nuorten perheiden täyttä elämää, voi vain muistella, että sellaistahan se oli eikä edes tuntunut ylivoimaiselta. Kauppareissut, siivoamiset, vaatehuolto ja oma työ kaiken lisäksi. Nyt ei enää onnistu. Kaikella on aikansa!

Maa on taas harmaa

Posti kantaa nykyään vain jouluesitteitä. Täytynee myöntää, että se on tulossa, vaikka en sitä väsyneenä jaksakaan noteerata. Tänään olin sairaalassa kontrollikäynnillä fysiatrian polilla. Koskaan en ole ollut niin uupuneen lääkärin vastaanotolla. Enpä usko, että mikään asia meni perille, ei ainakaan eteenpäin. Jatkuvat pettymykset syövät vähäisiä voimia. Huomenna vastaava käynti omalääkärille. Mahtaako hän olla kunnossa? Vanhuus ei todellakaan tule yksin (vaikka en vanha mielestäni olekaan), koko ajan tulee uusia oireita entisten lisäksi. Kaksi hyvää asiaa osaan sanoa tästä päivästä. 1)Ei ollut liukasta. 2)Nukuin tunnin sohvalla selälläni. Voimani ovat kai nyt tuolla juurissa talvehtivan puun tavoin.

Yllätys työpöydällä

Puolilta päivin hivuttauduin alakertaan hakemaan lisävaatteita postinhakureissua varten ja huomasin yllätyksekseni vaarin kannettavan täällä työpöydällä. Yleensä se on aina hänellä mukana. No, käytetään tilaisuutta hyväksi. Aamupäivällä pyörittelin hahtuvia lumipalloiksi jonkin aikaa. Siinä saa seistä ja luut saavat rasitusta. Käsille se tuntuu liian raskaalta. Tai sitten määrä oli liian suuri yhdeksi kertaa. Kirjoittamiskurssilla on yksi niin erikoinen teksti, etten osaa sitä kommentoida. Miksi? Ensiksikin, en tiedä onko se runoa vai proosaa. (Ehkä se on runoa, koska rivit ovat vajaita eikä se ole dialogia.) Toiseksi, siinä ei ole loogista tarinaa. Kolmanneksi, se on suomea, mutta en ymmärrä sitä! Kolme kertaa olen sen jo lukenut läpi. Toki sanat ymmärrän, mutta kontekstissaan ne jotenkin menettävät merkityksensä tai oletettavasti saavat uusia uljaita minulta salattuja merkityksiä. Mitähän siitä oikein osaisi sanoa? Laittaisiko vain jonkinlaisen hymiön ja pyytäisi anteeksi tyhmyyttään?

"Palautumista"

Oli todella paljon ohjelmaa, enemmän kuin ns. tavallisena viikonloppuna. Perjantaina varmistelimme, että kaikkea löytyy, mitä pieni ihminen saattaa tarvita. Eli tavallista arkiruokaa ja maitoa. Ja ruuat nopeasti valmistuvassa muodossa. Tällä kertaa maittoivat. Ei se ole niin sanottua. Usein olen kuullut kommentin: "Minä tykkään vain äidin tekemästä..." Sydänleivät säästettiin aamupuuron kaveriksi Nooralle. Oskarille piti olla muumileipä. Molemmat vaativat vain tavallisen piparkakkumuotin syntyäkseen, ei sen kummempaa. Muuten tavalliset lisukkeet. Kun kerran suostuu johonkin, sama toistuu seuraavalla kerralla. Hyvämuistisia ovat. Oli ilo kuunnella ja katsella Oskaria, kun puhe alkaa jo luistaa ja samanaikaisesti kädet säestävät ja painottavat sanottavaa. Toivottavasti nuhat ja yskät paranevat pian.
Noora sai kun saikin jutella kummitädin kanssa Skypellä. Se oli kivaa, kun samalla tuli kuviakin. Puhelin soi eilen tavanomaista tiuhempaan ja tuli tekstari joltakulta tuntemattomaltakin. Säästin sen ja täytynee tutkia sen alkuperä. Tänään tein sisukkaasti pienenpienen kävelylenkin kylmässä viimassa ja kasasin huovutetuista palloista nukentekeleen. Ihan vain, että aika jotenkin kuluisi ja jotenkin hallitsisin tuota jatkuvasti jäytävää kipua. Harmi, kun mummu ei muista, miten laulu "Liian suuret hampaat mä syntymässäin sain..." Onni kun ajatteli, että kyllä mummu muistaa ja soitti ja kysäisi. Harmin paikka!

Mörrimöykyn kolo

Autoon kävellessä tunsin ensimmäisen kerran liukkauden tänä syksynä. Vesisateen jälkeen ei kannattaisi pakastaa! Aamuvesikävely Kunttarilla tuli kuin tulikin tehdyksi. Eilinen oli sisäpäivä, vaari sai yksin tehdä kovavauhtisen lenkin pitkästä aikaa. Nyt on vielä jäljellä toinen ohjelmanumero tälle päivälle, pitää käydä terveyskeskuksessa. Autoakin kutsuttiin hoitoon ensi viikolla. Huomenna olisi Nooran ja Oskarin tulo tänne yöksi. Ja Onnilta oli tullut laulutervehdys! Olikohan siellä pesässä tällaista vihreää sammalta, jota viime syksynä Älänteen rannalla kuvasin? Tänään oli muuten sorsa tuossa pihakiveyksellä. Kun yritin hiljaa avata ovea, se tietenkin sattui olemaan lukossa ja karkuunhan se lintu lähti. Täällä näkee harvoin sorsia pihan puolella, rannan puolella ne kyllä taapertelevat silloin tällöin.

Äidiltä postia ja postimerkki!

Sainpa minäkin "kauan" odottamani erikoispostimerkin tämänpäiväisessä postissa. Kirjekuoressa oli ruusukortti. Soitin oitis äidille ja kiitin. Hän kertoi käyneensä lääkärissä ikenekipuongelman takia. Mutta ei sieltä mitään selvyyttä tullut. Oli äidin mukaan niin nuori lääkäri, ettei osannut yhdistää asiaa sepelvaltimotaudin oireisiin. Tiistain kotimainen elokuva oli alkamassa ja sen ajatteliminen kai virkisti sen verran, että hän jaksoi siirtyä olohuoneeseen sitä katsomaan "hyvine päivänjatkoineen".
Mikrouuni sai vielä tämän kerran palata vanhalle paikalleen. Toivottavasti se nyt toimii. Äiti muisti, että se on yhtä vanha kuin hänenkin mikronsa!
Marian kanssa on vaihdettu pikaisia kuulumisia pariinkiin otteeseen päivän mittaan. Iloisia asioita hammashoito-osastolta ja avainasioissa. Ensi yönä vanha asunto löytynee sieltä, mihin ne kaikki asunnot menneet on. Toivottavasti hyvin tuloksin.
Itselläni on ollut todella hankala kipupäivä ja mielessä milloin mitkäkin vaihtoehtohoidot lääkkeiden lisäksi. Parasta kuitenkin olisi, kun pystyisi suggeroimaan itsensä pois itsestään ja unohtamaan vaikeudet.

Isänpäivänä eilen

Auringon noustessa pilvet kultaantuivat aivan hurmaavalla tavalla. Oikean lipunnostoaikataulun mukaan tuossa salossa olisi toki pitänyt jo lipunkin liehua. Vaari oli lähtenyt työmatkalle jo varhain, joten vietin isänpäivää itsekseni. Eipä ole enää isää, jolle soittaa tai jonka luo mennä käymään. Samoja ajatuksia oli Martinpäivän aikaan.

Puhelin kuitenkin soi päivän mittaan, kun lapset muistivat isäänsä. Kuka Skypellä, lähin käymällä illansuussa perheineen. Paljon on puhetta ja kirjoituksia isyydestä nyt ollutkin esillä. On ihana katsoa, miten lastenlapset rakastavat isiään. Noora ja Oskari lauloivat yhden uudenkin laulun eilen illalla. Eli repertuaari kasvaa tulevia juhlia ajatellen.

Meillä on varmaankin noin 15 vuotta vanha mikroaaltouuni. Se sanoi työsopimuksensa irti toissapäivänä. Se ostettiin aikoinaan yhtäaikaa isän ja äidin mikron kanssa. He olivat meillä käymässä ja kauppiaina ajattelivat, että kannattaa ostaa kimpassa. Astianpesukoneenkin ostimme kimpassa pikkuveljeni perheen kanssa. Ja sekin vielä toimii. Vaari vei mikron huoltoon tutkittavaksi, kannattaako sitä enää korjata. Jäin samalla matkalla allasjumppaan. Menomatkalla tuli mieleen ensimmäinen pakastinkin, joka kesti 30 vuotta. Hävitimme sen ympäristönsuojelusyistä (freoni), ei sen vuoksi, etteikö se olisi enää toiminut. Sen Gramin vertaista uutta emme saaneet. Jotenkin on sellainen tuntuma, etteivät nykylaitteet kestä enää mitään noihin verrattuina. Puhelimiakin saa jatkuvasti olla uusimassa.

Vähän viileämpää

Eilen aamulla oli aikainen herätys, koska piti rientää kahdeksaksi toimintakykytestiin terveyskeskukseen. Siinä vierähti aikaa puolitoista tuntia. Se mahdollisti kauppareissun sovittamisen samaan reissuun. Huomista isänpäivää ajatellen tein vähän korvapuusteja. Kakkukin on jemmassa, on kuulemani mukaan iltapäivällä vaarin luo tulossa pieniä vieraita. Oikea olkapää alkaa olla sellaisessa kunnossa, että kaulimen pyörittämiset ja huovuttamiset saavat vähäksi aikaa jäädä.
Pitkien päiväunien jälkeen tutkin Terhin kirjoittamiskurssipalautteet ja sainpa jo Skype-yhteyden Mariaankin pitkästä aikaa. Tänä aamuna tein lyhyehkön kävelylenkin ja sen päätteeksi kävin vielä kokeilemassa, miten kylmää tuo järvivesi on. Kyllä se oli kylmennyt edellisestä kerrasta jonkin verran. Ainoa hankaluus on siinä, että rantaan on jyrkähkö rinne ja vesi on liian alhaalla. Kauempana laiturista olisi tietysti enemmän vettä, mutta en pysty olemaan siellä niin kauaa!
Sähköpostissa odotti hassu lehmäkortti! Kiitos! Etanapostissa tuli viikolla upeita taideteoksia.
Nyt on sireenikin jo riisunut lehtensä ja enää kukkivat vain kanervat amppeleissa. Tänä syksynä ei puiden tarvitse kantaa sekä lehtiä että lunta.

Huovuttaminen

Olen siis hiukan harrastanut alkukantaista huovuttamista, alkukantaista siinä mielessä, että aloitus pesemättömästä raakavillasta. Ajattelin olla fiksu ja värjätä osan villoista. Valitettavasti värjäys meni pieleen. Toimin kyllä ohjeiden mukaan, mutta askartelukaupan sijasta olisi pitänyt varmaankin kääntyä käsityöliikkeen neuvojen puoleen. Sitäpaitsi värjätty villa ei sitten enää huovukaan niin helposti l. kannattaa säilyttää alkuperäinen väri. Aloittelijan virheitä!

Edelleen on kahdeksan astetta lämmintä ja pimeää. Tilhit lentää töksäyttelevät ikkunoihin, luulevat pääsevänsä talon läpi. Ovat pökertyneinä hetken ja sitten jatkavat matkaa. Toki joku törmänneistä kuoleekin.

Tänään on onneksi ihan tyhjä päivä. Eilinen reuman polin reissu otti niin koville, että nukuin päivälläkin. Huomenna aamulla pitäisi mennä TK:een kuntotestattavaksi. Se testi on niitä allasryhmän peruja. Aina ennen ja jälkeen on käynti, jossa eri tavoilla mitataan hyötyä. Nyt vain on kulunut jo ainakin kuukausi jumpan loppumisesta. Näyttäneekö tulos enää mitään? Jos nyt yleensä kärsii jotakin tehdä. Noora ja Oskari ovat tilanneet yökylän viikon päästä viikonloppuun. Silloin on taas väreillä ja pensseleillä käyttöä ja muullakin rekvisiitalla. Onneksi on noita 70-luvin leluja aika paljon tallessa.

Narraava herätyskello

Eilinen aamu alkoi hilpeästi. Vaari nousi ylös ja vilkaisin kelloa. Puoli viisi. Hiukan ihmettelin. Hän ei mitenkään edes yrittänyt liikkua hiljaa kuten tavallisesti, vaan kolisteli minkä kerkesi ja lopulta tuli alas ja sanoi kellon olevan jo kahdeksan.

Kuinka niin? Olin yöllä katsonut kelloa ja asettanut sen väärälle kantille. Minulle ei siis sovi neliskulmainen vekkarimalli! Se olikin ollut jo puoli kahdeksan sitä vilkaistessani. Kaikkea sitä sattuu!

Ja olihan meillä suunniteltu lähtö edessä. Kävimme Jyväskylässä tyhjentämässä viimeisetkin tavarat Marian huushollista ja laittamassa sen myyntiin. Siinä tietysti vierähti kokonainen syyssateinen päivä.

Olin ajatellut pistäytyä ainoan tätini luona yllätysvisiitillä, koska hänellä oli syntymäpäivä. Mutta sankari ei ollutkaan kotona, joten saimme senkin ajan muiden asioiden järjestelyyn. Pimeäajo takaisin kotiin tuntui hiukan hankalalta. Koskaan ei tiedä, mitä siellä sumun ja sateen seassa pimeässä on edessä. Uskon varassa oli oltava liikkeellä. Näkyy tuo nytkin satavan. Mutta vettähän tässä on puuttunutkin, viereisen järven pinta on yli metrin normaalia alempana. Antaa siis sataa rauhassa!

Ensimmäinen sadepäivä aikoihin

Eilen satoi melkein koko päivän. Siis oli pimeää ja harmaata, läheisen metsän puiden latvat pilvien sisässä. Tilhet ovat jostakin syystä aktivoituneet jo nyt tyhjentämään pihlajat. Niiden ryhmälentoharjoituksia tuli seurattua kamerakin valmiina. Olen aina ajatellut, että tilhet tulevat pihapuihin vasta lumien ja pakkasten aikaan. Ehkä lumi odotuttaa itseään nyt liian pitkään. Brassailin Topsportin erinomaisuudella viimeksi. Mutta harmillinen takaisku tuli, kun tänä aamuna ensimmäistä kertaa puin uutta asua aamukävelyä varten ylleni, totesimme hihan teresauman olevan auki 10 sentin matkalta. Siis asu takaisin muovikassiin ja ensi viikolla vaihtamaan, jos mahdollista. On näet niin pienet saumanvarat ja vaikea paikka korjata itse. Ja yleensähän sitä on tarkoitus ostaa ehjiä vaatteita (kirpparit ovat asia erikseen). Rauhallista pyhäinpäivän seutua kaikille!

Kaupungilla

Parisen tuntia kului kaupungilla tänään. Etsimme uutta kevyttoppa-asua jo kauhtuneen ja kylmäksi käyneen hyvin palvelleen tilalle. Aluksi näytti hankalalta, Sokos ja Kesport pettivät tällä kertaa. Topsport oli tällä kertaa nimensä veroinen, siis huippu. Sain uuden asun ja vielä edullisesti. Muuten päivä kului tavanomaisesti. Iltapäivällä pitkähköt puhelut ja illalla hauska terveinen Onnilta. Oli laittanut kengänpohjalliset lattialle sellaisenaan ja sanonut lähtevänsä kävelemään. Lasten ajatusmaailma on aivan omalaatuinen, pääsisipä sinne sisälle. Saisin ideoita kirjoitelmiini ja lorutteluun. Yritin "rakentaa" nukkea niistä huopapalloista, mutta taitaa muotti olla tarpeen moiseen. Askartelutarvikekaupassa ohitin ylväästi valmiit muotit, koska ajattelin taitavani ilman niitä. Ei olekaan helppoa hommaa. Puuhun pitää kiivetä tyvestä, sen ainakin opin tänään ja palaan helpompiin "tuotteisiin". Ylpeys käy lankeemuksen edellä. Vieläköhän löytyisi sopivia sananlaskuja nöyrtymisestä? :)

Hämäränhyssyä

Eilen aamulla oli jo aamulla kahdeksan astetta lämmintä, päivällä 12. Pidin sisäpäivää ja jatkoin hiukan huovutusprojektia. Pienet paketit kengänpohjallisia lähtivät postissa testattavaksi. Sen lisäksi pyörittelin hahtuvia palloiksi. Mitä niistä tulee, paljastuu myöhemmin. Tänä aamuna huomasi pakkasherran vierailleen, koska maa oli hiukan kuurassa. Kävimme suhteellisen pitkän lenkin ja se teki taas tepposensa selälle. Kirjoittajakurssin uusi aihe "Virus" on luettavissa. Ovatpa kanssakurssilaiset keksineet moninaisia tapoja lähestyä aihetta. Mielenkiintoisia juttuja, oma aivan kalpenee joukossa. Tosin moni on jo luovuttanut. Kaksi ryhmää on yhdistetty yhdeksi ja tekstejä on 15. Mielestäni siinä on jo hiukan liikaakin kommentoitavaa. No, nyt kuitenkin luin ne läpi ja vain yksi jäi kommentoimatta, runo. Jääköön hautumaan, koska aikaa kyllä on. Eilen Miikael soitteli, samoin Antero. Joulukin alkaa jo lapsiperheillä olla mielessä. Tänään soitin Marialle. Asiat alkavat hiljalleen sujua uudessa ympäristössä. Kesän valoa kaamokseen, vaikka kuvin! Huomatkaa tuo kärpänen! Vai hankkisiko sen valohoitolampun?