Auringon noustessa pilvet kultaantuivat aivan hurmaavalla tavalla. Oikean lipunnostoaikataulun mukaan tuossa salossa olisi toki pitänyt jo lipunkin liehua. Vaari oli lähtenyt työmatkalle jo varhain, joten vietin isänpäivää itsekseni. Eipä ole enää isää, jolle soittaa tai jonka luo mennä käymään. Samoja ajatuksia oli Martinpäivän aikaan.
Puhelin kuitenkin soi päivän mittaan, kun lapset muistivat isäänsä. Kuka Skypellä, lähin käymällä illansuussa perheineen. Paljon on puhetta ja kirjoituksia isyydestä nyt ollutkin esillä. On ihana katsoa, miten lastenlapset rakastavat isiään. Noora ja Oskari lauloivat yhden uudenkin laulun eilen illalla. Eli repertuaari kasvaa tulevia juhlia ajatellen.
Meillä on varmaankin noin 15 vuotta vanha mikroaaltouuni. Se sanoi työsopimuksensa irti toissapäivänä. Se ostettiin aikoinaan yhtäaikaa isän ja äidin mikron kanssa. He olivat meillä käymässä ja kauppiaina ajattelivat, että kannattaa ostaa kimpassa. Astianpesukoneenkin ostimme kimpassa pikkuveljeni perheen kanssa. Ja sekin vielä toimii. Vaari vei mikron huoltoon tutkittavaksi, kannattaako sitä enää korjata. Jäin samalla matkalla allasjumppaan. Menomatkalla tuli mieleen ensimmäinen pakastinkin, joka kesti 30 vuotta. Hävitimme sen ympäristönsuojelusyistä (freoni), ei sen vuoksi, etteikö se olisi enää toiminut. Sen Gramin vertaista uutta emme saaneet. Jotenkin on sellainen tuntuma, etteivät nykylaitteet kestä enää mitään noihin verrattuina. Puhelimiakin saa jatkuvasti olla uusimassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi sinäkin!