Puolilta päivin hivuttauduin alakertaan hakemaan lisävaatteita postinhakureissua varten ja huomasin yllätyksekseni vaarin kannettavan täällä työpöydällä. Yleensä se on aina hänellä mukana. No, käytetään tilaisuutta hyväksi. Aamupäivällä pyörittelin hahtuvia lumipalloiksi jonkin aikaa. Siinä saa seistä ja luut saavat rasitusta. Käsille se tuntuu liian raskaalta. Tai sitten määrä oli liian suuri yhdeksi kertaa. Kirjoittamiskurssilla on yksi niin erikoinen teksti, etten osaa sitä kommentoida. Miksi? Ensiksikin, en tiedä onko se runoa vai proosaa. (Ehkä se on runoa, koska rivit ovat vajaita eikä se ole dialogia.) Toiseksi, siinä ei ole loogista tarinaa. Kolmanneksi, se on suomea, mutta en ymmärrä sitä! Kolme kertaa olen sen jo lukenut läpi. Toki sanat ymmärrän, mutta kontekstissaan ne jotenkin menettävät merkityksensä tai oletettavasti saavat uusia uljaita minulta salattuja merkityksiä. Mitähän siitä oikein osaisi sanoa? Laittaisiko vain jonkinlaisen hymiön ja pyytäisi anteeksi tyhmyyttään?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi sinäkin!