Elämää odotettavissa

Sade vihmoi tänään kunnolla. Ja taas tilhet olivat lentoharjoituksissa, vaikka pihlajat ovat jo typötyhjät. Päiväunet sohvalla pelastivat päivän, kun yö meni taas osin valvomiseksi. Huomiseksi onkin sitten luvassa aktiviteettia, pienten jalkojen tepsutusta ja puheen pulputusta, ehkä lauluakin. Toivottavasti se piristää mieltä. Palikat odottavat ojennuksessa!

Toisaalta on hyvä, että ei ole liukasta, mutta kyllä tämä pimeys alkaa olla jo liikaa. Koko ajan on pidettävä valoja ja se taas puolestaan väsyttää silmiä. Ääni on hiukan painuksissa, toivottavasti ei tule enempää flunssaan viittaavia oireita. Viikko on mennyt nopeasti. Mihin aika haihtuukaan? Seuraavalle viikollekin on jo sovittu useampi meno. Minulle riittää yksi asia per päivä. Kun katselee nuorten perheiden täyttä elämää, voi vain muistella, että sellaistahan se oli eikä edes tuntunut ylivoimaiselta. Kauppareissut, siivoamiset, vaatehuolto ja oma työ kaiken lisäksi. Nyt ei enää onnistu. Kaikella on aikansa!