Eilinen aamu alkoi hilpeästi. Vaari nousi ylös ja vilkaisin kelloa. Puoli viisi. Hiukan ihmettelin. Hän ei mitenkään edes yrittänyt liikkua hiljaa kuten tavallisesti, vaan kolisteli minkä kerkesi ja lopulta tuli alas ja sanoi kellon olevan jo kahdeksan.
Kuinka niin? Olin yöllä katsonut kelloa ja asettanut sen väärälle kantille. Minulle ei siis sovi neliskulmainen vekkarimalli! Se olikin ollut jo puoli kahdeksan sitä vilkaistessani. Kaikkea sitä sattuu!
Ja olihan meillä suunniteltu lähtö edessä. Kävimme Jyväskylässä tyhjentämässä viimeisetkin tavarat Marian huushollista ja laittamassa sen myyntiin. Siinä tietysti vierähti kokonainen syyssateinen päivä.
Olin ajatellut pistäytyä ainoan tätini luona yllätysvisiitillä, koska hänellä oli syntymäpäivä. Mutta sankari ei ollutkaan kotona, joten saimme senkin ajan muiden asioiden järjestelyyn. Pimeäajo takaisin kotiin tuntui hiukan hankalalta. Koskaan ei tiedä, mitä siellä sumun ja sateen seassa pimeässä on edessä. Uskon varassa oli oltava liikkeellä. Näkyy tuo nytkin satavan. Mutta vettähän tässä on puuttunutkin, viereisen järven pinta on yli metrin normaalia alempana. Antaa siis sataa rauhassa!
Aivan huippu tuo herätys kello juttu :oD
VastaaPoistaVoi hyvin!