"Palautumista"

Oli todella paljon ohjelmaa, enemmän kuin ns. tavallisena viikonloppuna. Perjantaina varmistelimme, että kaikkea löytyy, mitä pieni ihminen saattaa tarvita. Eli tavallista arkiruokaa ja maitoa. Ja ruuat nopeasti valmistuvassa muodossa. Tällä kertaa maittoivat. Ei se ole niin sanottua. Usein olen kuullut kommentin: "Minä tykkään vain äidin tekemästä..." Sydänleivät säästettiin aamupuuron kaveriksi Nooralle. Oskarille piti olla muumileipä. Molemmat vaativat vain tavallisen piparkakkumuotin syntyäkseen, ei sen kummempaa. Muuten tavalliset lisukkeet. Kun kerran suostuu johonkin, sama toistuu seuraavalla kerralla. Hyvämuistisia ovat. Oli ilo kuunnella ja katsella Oskaria, kun puhe alkaa jo luistaa ja samanaikaisesti kädet säestävät ja painottavat sanottavaa. Toivottavasti nuhat ja yskät paranevat pian.
Noora sai kun saikin jutella kummitädin kanssa Skypellä. Se oli kivaa, kun samalla tuli kuviakin. Puhelin soi eilen tavanomaista tiuhempaan ja tuli tekstari joltakulta tuntemattomaltakin. Säästin sen ja täytynee tutkia sen alkuperä. Tänään tein sisukkaasti pienenpienen kävelylenkin kylmässä viimassa ja kasasin huovutetuista palloista nukentekeleen. Ihan vain, että aika jotenkin kuluisi ja jotenkin hallitsisin tuota jatkuvasti jäytävää kipua. Harmi, kun mummu ei muista, miten laulu "Liian suuret hampaat mä syntymässäin sain..." Onni kun ajatteli, että kyllä mummu muistaa ja soitti ja kysäisi. Harmin paikka!