Syksyn viimeinen päivä

Eilen ihmettelin palopäällikön autoa (?) tuossa urheilukentällä. Se viipyi siinä jonkin aikaa ja ihmiset saivat käydä tutustumassa siihen. Varmaan opastustakin oli tarjolla. Päivä oli huomattavasti parempi kuin lauantai. Tosin se tuntui pitkältä kellojen siirron vuoksi. Miten yksi lisätunti voikin vaikuttaa niin tuntuvasti, ainakin minuun. Sää ei lupaa talvea vielä tällekään viikolle. Lämmintä viisi astetta ja lounatuulta. Pimeys vain paljastaa oikean vuodenajan. Valoja on pidettävä pitkin päivää, että näkisi jotakin, edes omat ajatuksensa. Päivän kunto-ohjelma on kuitenkin suoritettu heti aamusta. Muuten se yleensä jää tekemättä. Kävelylenkin maisema muuttaa koko ajan muotoaan vuodenaikojen vaihtuessa. En ennen kiinnittänyt siihen seikkaan lainkaan niin paljon huomiota kuin nyt, kun olen opetellut tuota kuvaamista. Tulee katsotuksi sillä silmällä!

Slideshow liikenteestä

Päivä onkin ollut aurinkoinen, vaikka sadetta luvattiin. Minulla on tänään toistaiseksi ollut lepopäivä, liikkuminen on tehnyt sen verran kipeää. Rannassa on talkoot ja vaari on siivonnut sisällä ja ulkona. Kesken päiväunien tuli iloinen yllätysvideo mieltä piristämään. Nyt se on PP:lla diaesitykseksi muokattuna vain yhden hiirenklikkauksen takana. Eli voin katsella ja kuunnella Markus-sedän aikaisen laulun Onnin esittämänä milloin haluan. Hauskaa!
Vaikka lumesta ei ole tietoakaan, niin tuuli on riepottanut puut miltei lehdettömiksi. Pihakoivun yksi oksa sinnittelee ja haraa vastaan vihreine (!) lehtineen jostakin syystä. Periksi senkin on annettava jossakin vaiheessa.

Käynti vastarannalla

Etelän lomakohteet ovat olleet vaarin seurannassa jo pitkään. Itse en jaksa oikein kivun kourissa innostua. Jospa en jaksakaan niitä pitkiä matkoja. Pelkkä lentoaikahan ei kerro vielä mitään. Odotukset lentokentillä, siirtymiset hotelliin jne. lisäävät helposti kuuden tunnin lentoajan kaksinkertaiseksikin. Turhauttavaa. Siis lähilämpöön. Pakkasimme pyyhkeet ja muut tykötarpeet ja suuntasimme 5 km pohjoiseen kylpylän lämpöisiin vesiin. Siellä vesi oli todella lämmintä, huomattavasti lämpimämpää kuin kaupungin ns. terapia-altaissa. Onkohan matkailu- ja businesspuolella vaatimukset koko ajan kasvaneet? Eilen illalla käväisimme osteoporoosiluennolla, oli onneksi niinkin varhain kuin klo 17-18.30. Paljon oli väkeä l. en ole ainoa tämänkään diagnoosin saanut. Nyt on kuitenkin päikkäreiden aika, koska heräsimme aamulla jo ennen viittä. Saa nähdä, tuleeko uni silmään. Täällä ei ole lunta vieläkään ja keli on kuiva. Kuvassa aurinkoa syyspäivään. Ensi viikolla on jo talvi.

Alkaako muisti pätkiä?

Etelässä ja lännessä on uutisten mukaan myrsky. Täälläkin kyllä tuulee, mutta ei ole ollut minkäänlaista sadetta. Hiukan pakkasen puolella ollaan. En ole enää lauantain jälkeen uskaltautunut kylmäkylpyyn. Silloin oli tyyntä, kävi helposti. Nyt on tuuli ollut haravoijien apuna, mutta osa lehdistä on vielä puussakin.

Tuosta muistista: Maanantaina ajellessani allasjumppaan, ajoin vahingossa väärään paikkaan. Ja tänään kävin kampaajalla puolilta päivin. Silloin olisi pitänytkin olla fysioterapiassa. Jääkaapin ovessa oli lappu 26/7 klo 14. Siis varsin vanha ja olin vain vilkaissut päivän, joka siis on 26. Kyllä hiukan alkoi jo nolottaa seikkailut. Sain seuraavan ajan A4:lla kissankokoisin kirjaimin paksulla tussilla kirjoitettuna! Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Sainkin peruutusajan 14.30 l. asia hoitui sittenkin. Ja sainpa odottaessani vuoroani vihdoin käydyksi Askastelukulmassa ostamassa värejä villoja varten. Ne on nyt muuten kaikki pesty ja kuivumassa. Yllättävän kauan kestää villan kuivatus, koska se ei saa olla kosketuksissa lämmönlähteeseen.

Vuoristorataa mennään

Onnittelut päivänsankarille! Ja halit toisillekin tarvitseville, itsellekin. Kävelylenkki tuli taas tehtyä. Ja totta on, ettei tarvitse korkeallekaan nousta tästä rannasta, kun lumivaippa ohuelti peittää maata. Onneksi ei ole velä liukasta. Päivät ovat erilaisia. Joku hetki kaikki on OK ja kohdallaan, sitten mennään taas hiljempaa. Huomenna on taas parikin kaupunkikeikkaa, niin ei tarvitse koko päivää keskittyä lampaanvillan saloihin. Eilinen influenssapiikki tuntuu vielä tuossa olkavarressa.

Jääkö lumi?

Annoin aamulla vääränlaisen lumitiedotteen katsottuani ulos rantaan päin. Allasjumppaan ajellessa kävi selväksi, että vuoren vastakkaisella puolella olikin maa valkoisena ja pakkasta miinus kaksi astetta. Paluumatkalla poikkesin neuvolaan hakemaan influenssarokotetta. Käännyin oitis ovelta kotiin, koska jono oli uuvuttavan pitkä. Äsken käydessäni jouduin jonottamaan tunnin verran. Nyt se onnistui, kun vatsa oli täysi ja kahvit juotu.

Ruokailun jälkeen aloin metsästää tästä kaupungista karstamyllyä. Löysin yhden viidennen puhelinsoiton jälkeen. Useimmissa paikoissa eivät tienneet, mikä vempain se olisi. Nyt on vain pestävä nuo villat hissunkissun ja sitten saanen lainata tai mennä paikan päälle pyörittämään ko. konetta. Käsikarstaus ei minulta suju kunnolla, pitäisi olla terve olkapää. Itse huovuttaminen ei vaadi paljon voimia. Sen verran olen jo kokeillut.

Äiti soitteli ja kysyin, pesikö hän koskaan villoja. Ei ollut pessyt, vaan ne oli lähetetty kehräämöön. Minä taidan tehdä tätä hommaa aataminaikuisella tavalla. Mutta ei yhtä muovikassillista viitsi mihinkään lähettääkään. Ehkä paikkoja olisi, jos kyselisi. Mukavan kikkaraista ja ihvistä tuo villa on. Eri asia on, syntyykö siitä mitään asiallista tuotetta, esinettä tai vaikka koristetta. Time will tell.

Melko hyvin arvattu

Eilen illalla taivas sitten näytti ensilumensa, räntänä. Aamulla vain katoilla viipyi vähäinen lumi. Onneksi on talvirenkaat alla, vaikka ajomatkat ovat lyhyempiäkin. Lähiliikenteessä onnettomuudet usein sattuvat, tutuilla kulmilla. Vaarilla on ollut täysi viikonloppu töitä . Olen siis täyttänyt aikaani sen huovutushomman merkeissä. Aamukahvipöydässä tuli mieleeni rosvopaistin ohjeenmukainen huovutusohje: 1. Otetaan keritsimet ja keritään lammas. 2. Pestään villat. 3. Kuivataan ilmavassa paikassa. 4. Otetaan käsikarstat ja karstataan kuivattu villa hahtuviksi. 5. Mikäli halutaan värjätään hahtuvat. jne.jne.

Tuosta voisi kai kirjoittaa jutun sinne kirjoittamiskursille, jos jokin aihe antaisi myöten!
Nyt on siis sormenpäät hellät ja niskat kipeät. Ei ole helppoa hommaa. Saisikohan jostakin lainaksi karstamyllyn tai myllykarstan?

Noora juuri soitteli.Oli "tuhat" asiaa ja tulevat kohta käymään. Yritin jarrutella puhetulvaa sillä perusteella.Kerro sitten kun tulette. Ei ollut vaikutusta. Teet ja kahvit keitettiin ja vanhoja valokuvia katseltiin. Noora halusi katsella sellaisia kuvia, joissa isä ja hänen sisaruksensa ovat pieniä. Normaalit moottorisahailut, autoajelut ja eläinleikit. Valitettavasti ei nyt sattunut olemaan juuri samaa leipää kuin edellisellä kerralla. Vaarilla oli vientiä ala- ja yläkerran välillä.
Pakastaa. Kohta on varmaankin koko Suomi valkoisena, ainakin Vaasassa satoi tänään lunta.

Siivouspäivä aluillaan

Pyykinpesukone hyrisee omia aikojaan, lehdet odottavat lajittelua ja vuodevaatteet vaihtoa. Jostakin kumman syystä asunnossa on lämmintä 27 astetta. Lämmönjakohuoneessa on täytynyt tapahtua jokin muutos. Tällainen on uutta. Yleensä viluttaa. H:lla on ollut kurkkukipua jo muutaman päivän, lähti tarkistuttamaan, ettei vain ole angiinaa. Eipä onneksi ollut. Viikko on mennyt taas nopeasti tavallisissa arjen askareissa. Selkä vain muistuttaa koko ajan itsestään ja sen vuoksi on tarvinnut levätä entistä enemmän. Tosin olen jonkin verran enemmän voimistellutkin ja venytellyt. Lapsenkaitsijoita olisi tarvittu lauantaiksi, mutta vaari on valitettavasti taas työvuorossa enkä yksin pärjää pienokaisten kanssa pitkiä aikoja. Ikävää molemmin puolin. Nyt on lumi- tai räntäkuuroja luvassa jo tännekin asti. Lienee aika vaihtaa talvirenkaat alle. Tulee mieleen Onnin kanssa puuhailut viime viikolla: vaihdoimme leikisti renkaat ainakin viiteen hänen leikkikulkuvälineistään. Ennustin myös tuota lumen tuloa ensi viikon alkuun. Katsotaan, olenko sammakkoprofessorin veroinen meteorologi. Mummu on voinut mielestään paremmin, neulonut pieniä sukkiakin, aloittanut yhdet aikuistenkin.

Tuon kuvan otin tällä viikolla lehdenhakureissulla. :)

Tänään sitten vihdoin haetutin sen villakassin varastosta ja pesin pienen erän villoja. Onpa työlästä. Kunhan kuivuvat, pääsen karstaamaan ja kokeilemaan sitä huovutusta. On se ennen ollut täyttä työtä äidellä ja mummoilla, kun ovat lampaanvillasta aloittaneet villasukkien valmistamisen tai pellavista vaatteiden teon. Ei silloin palkkatöihin olisi aikaa ollutkaan.

Kelalle kasapäin paperia

Pieni pakkanen ei ole estänyt äitienpäiväruusun nuppujen avautumista pihassamme. Taitaa niitä kukkia olla peräti viisi vielä tulossa. Veimme Kelan vaatimat paperit henkilökohtaisesti perille, kirjeestä kun olisi tullut paketti! Samalla tuli kauppareissu tehtyä. Ruoka uuniin ja kävelylle. Palatessamme uusimman naapurin pieni tyttönen huusi peräämme, tuleeko se poika leikkimään. Vaari luuli hänen tarkoittavan itseään (sic). Vei hetken ennen kuin hoksasin, että Onniahan tämä tyttö kaipaili, vaikka aikaa on kulunut jo useampi viikko heidän lyhyestä tapaamisestaan leikkikentällä. Tekipä pikkumies lähtemättömän vaikutuksen, hurmasi hetkessä. Minun piti selittää tytölle, että tämä ihana pikkumies oli meillä vain käymässä silloin. Pienoinen pettymys häivähti hänen kasvoillaan. Kylla lapset ovat ihania, omat ja vieraat.

25-vuotisjuhlaa

Lauantaiaamu valkeni sateisena, mutta ruskan valaisemana. Eli mikään ei tietenkään estänyt taloyhtiön syystalkoiden pitämistä juhlan merkeissä. Lippu liehui, kiiltopaperit ja illalla tuikkulyhdyt koristivat ympäristöä. Kolme alkuasukaspariskuntaa sai kunniakirjat, me siinä joukossa. Neljännesvuosisata on vierähtänyt näissä koordinaateissa! Minä en osallistunut talkoisiin muuten kun hetken kameran kanssa ja H. oli työmatkalla. Mutta on noita talkoita aikanaan tehty tarpeeksi.
Marian viikonloppu taisi olla kiireisin: koti siirtyi länsirannikon tuntumaan. Aikamoinen muutos! Kaikki tavarat säilyivät ehjinä. Itse jouduin ottamaan levon kannalta. Olkapää ja koko oikea puoli pitivät huolen, ettei liikaa riehuttu. Eilisaamuinen kävelylenkki taisi olla liian rankka sekin. Järvessäkin kävin. Toistaiseksi ennätys minulle: pulahdus syyskoleaan veteen niinkin myöhään kuin 16.10. Eihän se vielä mitään ole, kun monet käyvät avannossa läpi talven. Tänä aamuna olikin jo pakkasaamu. H. teki talkoita jälkikäteen tänä aamuna l. kukkasipulit ovat maassa, mutta ahkeraliisat, orvokit ja valkoinen pelargonia kukkivat edelleen. Ainakaan viimeöinen pieni pakkanen ei tehnyt niille mitään. Ja juuri äsken sisälle tullessani havaitsin Arpiokummusta lähtöisin olevan harjaneilikan avanneen uuden kukkasen!

Rengasmatka

Melko kesäisissä tamineissa suuntasimme tiistaiaamuna auton kohti etelää. Ruskan värivaihtelua oli mielenkiintoista seurata. Selän vaatiman tauon pidimme Hartolassa, jossa matkan varrelle osui eräs tehtaanmyymälä. Saimme ostettua tarpeellista lämmintä vaatetta. Tankkaustauon lisäksi poikkesimme Järvenpäässä pitempään. Oli taas toista vuotta vierähtänyt edellisestä tapaamisesta. Varsinainen päämäärä oli enää n. 20 minuutin ajon päässä. Vastaanotto oli riemuisa, vaikka Onnin uniaika olikin lähellä. Eikä satukirjaa tarvinnut lukea kovin monta kertaa, kun uni lopulta tuli. Olihan tiedossa, että mummu olisi herättyäkin vielä paikalla. Ohjelmasta ei reissussa ollut puutetta, ei tarvinnut itse keksiä tekemistä. Rakennettiin "savusaunaa", vaihdeltiin talvirenkaita, ajeltiin koulubussilla, taidemuovailtiin jne. Ja pidettiin syntymäpäiväjuhlat, joita juhlisti Iidan ottamat muutamat askeleet. Kohta hänkin menee sellaista vauhtia, ettei perässä pysy.

Pikkuveli toi Esterin autoon talvirenkaatkin. Nyt saa talvi tulla.

Paluumatkalla poikkesimme Lahdessa mummin luona ja ajoimme Jyväskylälepotauon kautta kotiin. Monta kertaa teki mieli pysähtyä illan vaipuessa kasvavan kuun ja nousevan usvan sekoittamaan hämärään. Taivaan sävyt vaihtelivat vaaleansinisestä lilaan ja vielä värikkäät puut olivat lisänä paletissa. Mutta emme pysähtyneet, koska pimeänajossa on aina omat riskinsä.
Tänäinen arki on ollut "kiireinen" sovittuine menoineen ja puheluineen. Loppu hyvin, kaikki hyvin!
Huomenna olisi syystalkoot talon 25v.-juhlien merkeissä, mutta nyt sitten sataa. Ja koko syksy on ollut kuiva ja poikkeuksellisen lämmin!

Kauas pilvet karkaavat

Viikonloppuna tuli leikiteltyä digikameran ominaisuuksien kanssa, tosin ilman ohjekirjaa. Kokeilin kuvien ottamista pimeässä. Olin myös vahingossa ottanut kaksi videonpätkää. Missähän se ohjekirja on? Aamuiselle lehdenhakureissulle otin siis avaimen lisäksi kameran mukaan. Aluksi avaimenkin ottaminen usein unohtui, meille nimittäin asennetttiin keväällä kulmakunnan komeimmat postilaatikot. Ovat niin isot, että kahdenkin viikon posti mahtuu sinne lukon taakse. On niillä hyvätkin puolensa siis, mutta nytpä ei voi enää hyvän hyvyyttään napata tutun naapurin lehteä mukaansa ja viedä ovelle.

Viikonloppu sujui nopsaan, vaikka vaari olikin matkoilla. S&S olivat käymässä. Juttelimme, katselimme kuvia varmasti kyllästymiseen asti, muistelimme osin menneitä ja yritimme ennakoida tulevaa. Sehän on tunnetusti mahdotonta, mutta niin ymmärrettävän inhimillistä. Asioilla on vain tapana järjestyä.
Päivänsankareille onnittelut! Isomummulla oli taas muistelunauha päällä, niitä löytyy toisaalta.

Päiväunet - harmaa taivas

Osin kai matalapaineen vaikutuksesta oikeasti väsyttää. Tosin kaksi kertaa viikossa ollut allasjumpparyhmä on ollut melko raskas jaksettava. Tänään ei ollut kuin yksi kaupunkireissu. Viikonloppu tulossa ja H. lähdössä taas pitkälle pohjoiseen. Onneksi on vieraita tulossa seuraksi, ettei tarvitse koko ajan itse kehittää ns. kivuntorjuntatekemistä.
Ostin eilen hiivaa. Saattaa olla, että korvapuustit tms. tekisivät terää pitkästä aikaa. Edellisestä leipomiskerrasta alkaa jo olla aikaa. Laitan tässä myös onnenpotkut etelän lämpöön lentäville siskoilleni: "Tuuttehan työ takasii..." Itse olen käynyt kaksi kertaa samassa paikassa, joten on helppo olla hengessä mukana. Saattaisi minunkin kireille ja kivistäville lihaksilleni lämpö tehdä hyvää. Kokeilen nyt ensin kotimaan matkailua ensi viikolla. Isommat päätökset saavat odottaa.

Sää sen kun paranee

Kuuraiselle nurmelle olen tänä syksynä astunut vain kerran, mökillä joutsenmatkalla. Suon pintakin oli hiukan jäässä. Mutta kesä jatkuu: petuniat, orvokit, krassit, ahkeraliisat, lupiinit ja vuorenkilpikin kukkivat! Lupiinien toinen tuleminen saman kasvukauden aikana kertoo jotakin luonnon aikarytmin sekoamisesta. Liikaa lämpöä, koska valoahan ei enää pitkään ole. Tänään käväisimme Prisman hansikasalessa: tarvitsin uudet ja samalla etsiskelimme Iidalle mahdollisimman käteviä. Ostimme myös kanervat, koska kyllä se pakkanen sieltä vielä tulee ja halla vie kauneimmatkin kukkaset.

Mummulla oli taas paljon asioita, eilinen oli ollut täynnä tapahtumia päiväkeskuksessa. Jalat oli hoidettu, alakoululaiset olivat käyneet esiintymässä ja liikunnanohjaaja "liikuttamassa". Muistelimme myös Paavoa, minkä ikäisenä hän tuli meille ja Erkki-serkkua. Hyvin tuntui mummu olevan selvillä kaikkien menemisistä, matkoista ja minä valistin häntä hiukan lisää. Lastenlastenlasten sanomiset ja tekemiset tuntuvat olevan hilpeintä kuultavaa. Siis kannattaa kirjoitella parhaita kommenteja muistiin ihan isomummua ajatellen.

Edelleen lämmintä

Kuusi astetta plussaa aamulla kello kuusi. Ja lokakuu. Nyt on kukkasipulit kuitenkin ostettu ja odottavat istuttajaa. Päivä alkoi hieronnalla. Huh, huh! En tajunnutkaan, miten kireät ja kipeät lihakseni ovat, ennen kuin niitä alettiin virutella. Tosin kellokin oli vasta kahdeksan. Varmasti sillä on oma vaikutuksensa. Luulen että päivän mittaan lihakset vertyvät, kun vain sitkeästi liikkuu.

Monenlaiset asiat mietityttävät: läheisten elämänmuutokset, syntymäpäivälahjat, mahdollinen matka ym. Minä elän kuitenkin vain päivän kerrallaan, kuten kai itse asiassa jokainen. Tarkkailen ympäristön muutoksia. Syksyinen maisema muuttuu nopeasti, tuulet riisuvat kultaiset vaahterat ja verenpunaiset pihlajat. Lehtikasoihin saattaa kompastuakin.
Lapsuusmuistelot ovat edelleen pinnalla, kun äidillä tuntuu olevan todella hauskaa niistä muistutellessani. Hesan serkkukin kyselee, muistanko minä sellaista ja sellaista asiaa. Ja omalla kirjoittamiskurssillani aiheet jtenkin kummasti sivuavat lapsuutta. Ja vielä lukioaikaiset koulukaveritkin muistelevat. Tuppaa menemään pelkäksi muistelemiseksi. Olisi aiheellista elää tässä ja nyt l. carpe diem.

Toinen usvainen aamu

Eilinen ja tämä päivä alkoivat saman kaavan mukaan: aamupala, vilkaisu ulkolämpömittariin ja sopivat vetimet päälle. Tänään pistäydyin tuossa matalassa rantavedessäkin. Ei se ollut sen kylmempää kuin viime kerralla. Olihan syyskuu todella lämmin.
Telkkari on auki taustaäänenä, kun on niin hiljaista kuin huopatossutehtaassa muuten. Tämänkin päivän siis vietän itsekseni ja kirjoitan hiukan. Eilen tuli liikaa istuttua ja näppäiltyä. Sen tunsi illalla verenpaineessa ja aamulla käsien lihaksissa. Pienestä sitä rasittuu, kun puuttuu peruskestävyys.

Maisema ei ole enää yhtä räjähtävän värikäs kuin viikko sitten. Usva suodattaa osan väreistä vielä näin aamusta. Sade ja tuuli ovat ottaneet osansa. Useimmat pihat ovat vielä kuitenkin tulvillaan kesäkukkia. Vain muutamat ovat vaihtaneet kanerviin ja muihin talvivihreisiin. "Jokohan ensi viikolla tulisi ostettua ne kanervat", mietin maistellessani ystäviltä saatuja valkeita kuulaita. Ovatpa pehmeitä ja maukkaita.

Minusta on mukava ottaa ja laitella näitä "kuvia" mukaan blogiin, mutta koko homman voisi tehdä siis näinkin. Mielenkiintoista.