Viikonloppuna tuli leikiteltyä digikameran ominaisuuksien kanssa, tosin ilman ohjekirjaa. Kokeilin kuvien ottamista pimeässä. Olin myös vahingossa ottanut kaksi videonpätkää. Missähän se ohjekirja on? Aamuiselle lehdenhakureissulle otin siis avaimen lisäksi kameran mukaan. Aluksi avaimenkin ottaminen usein unohtui, meille nimittäin asennetttiin keväällä kulmakunnan komeimmat postilaatikot. Ovat niin isot, että kahdenkin viikon posti mahtuu sinne lukon taakse. On niillä hyvätkin puolensa siis, mutta nytpä ei voi enää hyvän hyvyyttään napata tutun naapurin lehteä mukaansa ja viedä ovelle.
Viikonloppu sujui nopsaan, vaikka vaari olikin matkoilla. S&S olivat käymässä. Juttelimme, katselimme kuvia varmasti kyllästymiseen asti, muistelimme osin menneitä ja yritimme ennakoida tulevaa. Sehän on tunnetusti mahdotonta, mutta niin ymmärrettävän inhimillistä. Asioilla on vain tapana järjestyä.
Päivänsankareille onnittelut! Isomummulla oli taas muistelunauha päällä, niitä löytyy toisaalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi sinäkin!