Kuusi astetta plussaa aamulla kello kuusi. Ja lokakuu. Nyt on kukkasipulit kuitenkin ostettu ja odottavat istuttajaa. Päivä alkoi hieronnalla. Huh, huh! En tajunnutkaan, miten kireät ja kipeät lihakseni ovat, ennen kuin niitä alettiin virutella. Tosin kellokin oli vasta kahdeksan. Varmasti sillä on oma vaikutuksensa. Luulen että päivän mittaan lihakset vertyvät, kun vain sitkeästi liikkuu.
Monenlaiset asiat mietityttävät: läheisten elämänmuutokset, syntymäpäivälahjat, mahdollinen matka ym. Minä elän kuitenkin vain päivän kerrallaan, kuten kai itse asiassa jokainen. Tarkkailen ympäristön muutoksia. Syksyinen maisema muuttuu nopeasti, tuulet riisuvat kultaiset vaahterat ja verenpunaiset pihlajat. Lehtikasoihin saattaa kompastuakin.
Lapsuusmuistelot ovat edelleen pinnalla, kun äidillä tuntuu olevan todella hauskaa niistä muistutellessani. Hesan serkkukin kyselee, muistanko minä sellaista ja sellaista asiaa. Ja omalla kirjoittamiskurssillani aiheet jtenkin kummasti sivuavat lapsuutta. Ja vielä lukioaikaiset koulukaveritkin muistelevat. Tuppaa menemään pelkäksi muistelemiseksi. Olisi aiheellista elää tässä ja nyt l. carpe diem.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi sinäkin!