Kuuraiselle nurmelle olen tänä syksynä astunut vain kerran, mökillä joutsenmatkalla. Suon pintakin oli hiukan jäässä. Mutta kesä jatkuu: petuniat, orvokit, krassit, ahkeraliisat, lupiinit ja vuorenkilpikin kukkivat! Lupiinien toinen tuleminen saman kasvukauden aikana kertoo jotakin luonnon aikarytmin sekoamisesta. Liikaa lämpöä, koska valoahan ei enää pitkään ole. Tänään käväisimme Prisman hansikasalessa: tarvitsin uudet ja samalla etsiskelimme Iidalle mahdollisimman käteviä. Ostimme myös kanervat, koska kyllä se pakkanen sieltä vielä tulee ja halla vie kauneimmatkin kukkaset.
Mummulla oli taas paljon asioita, eilinen oli ollut täynnä tapahtumia päiväkeskuksessa. Jalat oli hoidettu, alakoululaiset olivat käyneet esiintymässä ja liikunnanohjaaja "liikuttamassa". Muistelimme myös Paavoa, minkä ikäisenä hän tuli meille ja Erkki-serkkua. Hyvin tuntui mummu olevan selvillä kaikkien menemisistä, matkoista ja minä valistin häntä hiukan lisää. Lastenlastenlasten sanomiset ja tekemiset tuntuvat olevan hilpeintä kuultavaa. Siis kannattaa kirjoitella parhaita kommenteja muistiin ihan isomummua ajatellen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi sinäkin!