Annoin aamulla vääränlaisen lumitiedotteen katsottuani ulos rantaan päin. Allasjumppaan ajellessa kävi selväksi, että vuoren vastakkaisella puolella olikin maa valkoisena ja pakkasta miinus kaksi astetta. Paluumatkalla poikkesin neuvolaan hakemaan influenssarokotetta. Käännyin oitis ovelta kotiin, koska jono oli uuvuttavan pitkä. Äsken käydessäni jouduin jonottamaan tunnin verran. Nyt se onnistui, kun vatsa oli täysi ja kahvit juotu.
Ruokailun jälkeen aloin metsästää tästä kaupungista karstamyllyä. Löysin yhden viidennen puhelinsoiton jälkeen. Useimmissa paikoissa eivät tienneet, mikä vempain se olisi. Nyt on vain pestävä nuo villat hissunkissun ja sitten saanen lainata tai mennä paikan päälle pyörittämään ko. konetta. Käsikarstaus ei minulta suju kunnolla, pitäisi olla terve olkapää. Itse huovuttaminen ei vaadi paljon voimia. Sen verran olen jo kokeillut.
Äiti soitteli ja kysyin, pesikö hän koskaan villoja. Ei ollut pessyt, vaan ne oli lähetetty kehräämöön. Minä taidan tehdä tätä hommaa aataminaikuisella tavalla. Mutta ei yhtä muovikassillista viitsi mihinkään lähettääkään. Ehkä paikkoja olisi, jos kyselisi. Mukavan kikkaraista ja ihvistä tuo villa on. Eri asia on, syntyykö siitä mitään asiallista tuotetta, esinettä tai vaikka koristetta. Time will tell.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi sinäkin!