Tässä ei ole mitään järkeä

Nimittäin lähteä aamulla kello neljä aamutakkisillaan pikkupakkaseen pipo päässä, kynsikkäät kädessä, villasukat ja kumisaappaat jalassa. Ja tietenkin kamera taskussa. Entuudestaan jo tiedän, että lumoava aamukajo tyynessä vedenpinnassa ehtii kadota ennen kuin olen puolimatkassakaan.

On niin hiljaista. Linnutkaan eivät juuri viserrä. Pakkanen nöyryyttää valkovuokkoja. Laituri on jäämässä vedenpinnan alle. Aallot ovat kasanneet kaislat röykkiöksi osin laiturille, osin sen viereen. Pakkasen puremina ne ovat liukkaitakin. Penkki on nostettu pystyyn vasten kaidetta. Yksikään lintu ei liiku. Ainoa ääni kuuluu moottoritieltä.

Hetken mietin, ollako vai eikö olla. Vedenhän tulisi tuntua sitä lämpimämmältä mitä kylmempi on ilma. Siis kastaudun tumman sinen hyiseen syliin hitaasti. Samalla näen veden pinnan peilissä lentävän linnun. Heijastuksesta ei osaa päätellä (enkä kyllä kylmän kourissa paljon mietikään), mikä lentäjä se oli. Lokki arvattavasti. Sorsat ovat kai vielä lämmittämässä toisiaan pesissään kuten suurin osa ihmisistä. Näin aamulla ennen kukonlaulua.

Kierrän etuoven kautta ja matka pitenee melkein puolella. Kynsikkäistä huolimatta sormia alkaa ihan oikeasti paleltaa. Mittaan lämmön juotuani lasillisen kuumaa mustaherukkamehua. Alle 35 astetta. Juon lisää lämmintä ja vähitellen lämpö nousee normaalilukemiin. Tulee mieleen, miten äkkiä hypotermia iskee. Toisaalta kihelmöivä kylmyys poistaa hartiakipuani joksikin aikaa. Valitsin näin. Vaikka ei tässä kyllä ole mitään järkeä. Kohmeisin sormin otetut kuvat saavat olla muistikortilla. Oheinen kuva on otettu 10.5. Silloin ei ehkä ollut sentään pakkasta.

Herkkää vihreää

Koleaksi ja tuuliseksi vaahtopäitä kasaavaksi kääntynyt toukosää yllätti piharakentajat. Ulkoilijatkin. On yskää ja kipeiksi kiristyneitä niskajumituksia. Onneksi ei vielä tässä huushollissa. Olen ajanut asioilla eri reittejä. Lähtenyt liikkeelle räntäkuurossa, palannut päivänpaisteisten kaunissävyisten vehreiden maisemien kautta kevätkeltaisia tulppaaneita ja vuohenjuuria lykkäävään kotipihaan.

Eilen esimerkiksi vajaan viiden kilometrin matkan aikana lämpötila laski kolme ja puoli astetta. Kilahdus havahdutti. Kevyttoppavaatteet ovat edelleen käytössä. Vapunseutu houkutti monet puutarhatöihin. Eräällä siirtolapuutarhapalstalla näin jo parikymmensenttisiset sipulinvarret. Ja yöpakkasta on ollut ja lisää luvassa, ei mitään hallaa siis. Ymmärränhän minä. Viherpeukalo itselläkin edelleen. Kunpa koivujen isot hiirenkorvat saisivat säilyttää viehkon vihreän värinsä.

Tänään oli kaksi lääkärikäyntiä aamupäivällä. Taas se tapahtui mistä olen niin monta kertaa maininnutkin. TK:n tietokone sanoi EI! Olisin pitänyt kantaa mappi mukanaan kotoa. En ottanut, koska koneellahan kaikki tiedot ovat. Tunnin yritin palautella mieleeni mitä kahteen vuoteen on sillä saralla tapahtunut. Eikä se ole vähän. Omalääkäri tuumasi, että mielenkiintoista on. Ei tiedä yhtään kuka potilas on tulossa seuraavaksi. Nämä koneet ja ne koneet! Voisi vastata Erkan suosittamaan kyselyyn. Ja ne ohjelmat!

Sairaalan puolella taas reumahoitajan tulostin oli kieltäytynyt toimimasta koko aamun. Kynällä ja paperilla oli taas käyttöä. Kun vihdoin pääsin puolilta päivin kotiin päin, pysähdyin kuvaamaan tuon etelänruttojuuriesiintymän. Muistuttavat vuorenkilpiä äkkiseltään katsottuna.

Olen poistanut kaikki blogini blogilistalta luettuani (via Haavetar), mitä Viides rooli kirjoittaa postauksessaan Kuka omistaa blogisi? Sain sen lopulta onnistumaan.

Ensimmäinen ukkoskuuro

Nukuin eilistä pidempään. Aamu-uintihinku oli tiessään, vaikka säässä ei ollut moittimista. Yllätyksellinen päivä. Normaalin aamiaisen haluan syödä pöydän ääressä tukevalla tuolilla. Sängyn laidallakin istuminen on liian kiikkerää.

Etälapsenlapset olivat laittaneet äitienpäiväpiirroksensa ja -korttinsa sekä niitä selostavat tarinansa ajoissa. Ajattelevaista varmistaa, että mummu ymmärtää piirrokset täsmälleen oikein. Vuohenjuurenkeltainen aurinko oli varsinainen kotitekoinen kortti. Hauska idea sormisäteineen!

Aamupuuroa popsiessa vaarin kännykkään tuli numerolaput rinnassa juoksukilpailujen lähtöviivalla poseeraava poppoo onnittelukuvana. Minulla on niin erikoinen käsipuhelin, että sillä voi vain soittaa ja lähettää tekstiviestejä. Kai niitä on vielä muillakin? Lähempänä asuvat lapsenlapset tulivat livenä iltapäivällä. Tuolloin paistoi vielä päivä ja harakanpesä pystyttiin tarkistamaan. Kiikarointirytäkässä löytyivät kadoksissa olleet uimakengätkin. Olivat olleet parvekkeella kylmälaukussa koko talven!

Kuopus soitteli lounasaikaan. Väsyneenä mutta onnellisena. On mukavaa olla äiti ja isoäiti. Ilma alkoi tuntua hiostavalta, mutta en kyllä yhtään osannut odottaa tätä räväkkää ukkoskuuroa ihan kohdalle. Kaivattu tätä sadetta on ja äitienpäivä on mitä sopivin luonnonpesupäivä. Siitepölyt kaihertavat sekä isompien että pienten silmiä. Sade rummuttaa reippaasti peltikattoa. Pitäisi kai sulkea koko kone turvallisuussyistä.

Kuvassa on keväinen rikkakasvi, joka makrona yllätti minut kauneudellaan. Tunnistatteko? Sain minä ruusunkin. :)

Aamulla varkain

Puolipilvisyys armahti silmiäni varttia vaille kuusi, siis viisi auringon aikaa. Maisemasilhuetti on sama tuttu, mutta tyvenen vedenpinnan toistamat taivaan pilvien rusot ovat aina uniikin tuntuisia. Vasta vuoden vanhan laiturin pylväs on kallistunut hiukan oikealle ja sen myötä koko laituri. Vesi hipoo jalkapohjia (niitä uimatossuja ei ole löytynyt vieläkään) laiturin poikkilautojen lomista ja tuulisäällä korkealla oleva vesi pyyhkii reippaasti yli koko rakennelman. Irtokaislat ovat kasautuneet laiturin vasemmalle puolelle, osa laiturillekin. Nopeasti veteen ja hytisevänä takaisin. Palelu loppuu jo ennen kuin saan vaatteet päälle.

Olen pitänyt pari päivää taukoa aamukastautumisista. Etten kehittäisi uutta riippuvuutta tai stressiä. Jokin uni herätti minut viiden maissa ja hipihiljaa hiivin ylös ja hitaasti ulos ja alas rantaan. Valkovuokot nukkuivat, harakanpesän seutuvilla oli aivan hiljaista. Herra harakka oli kyllä jo liikkeellä viereisessä puussa. Minut on kai todettu vaarattomaksi pesän alittajaksi. Muutama lokki lenteli edestakaisin ja kirkui, vaan eivät ne sattuneet kuvissani utuun verhoutuneen auringonkehrän kohdalle. Sellainen kuva olisi haaveissa joskus saada napatuksi.

Mies havahtui paluuseeni. Sanoin hakeneeni lehden laatikosta - ja kohta lisäsin (omatunto kolkuttaen) käyneeni myös jo aamu-uinnilla. Radiossa luetaan äitienpäivätervehdyksiä ja soitetaan perinteisiä huomiseen sopivia lauluja. Huomenna on taas kaksoisjuhlapäivä. Äitienpäivä ja helluntai. Lipaston päällä odottaa tukevaa tukevammin teipattu postilähetys Liisa-mummulle. Korttikaupassa poiketessa ohitin äitienpäiväkorttitelineen nopeasti. KYSissä käydessäni ostin eilen laktoosittomaan pullataikinapohjaan leivotun persikkapiirakan vierasvaraksi. Kalliitahan ne myyjäisissä ovat, mutta olkoon. En ole äkkimakean ystävä. Se johtuu kai lääkkeistä ja tästä iästä. Tumma suklaa on oikeastaan ainoa naminami.