Kantarellimuhennos

Oheinen helppo ja herkullinen kantarellimuhennos on tarkoitettu liitettäväksi Lastun Bloggaajien herkut-keittokirjaan. Aikoinaan poimimme paljonkin sieniä: karvalaukkuja ja rouskuja ja lampaankääpiä.

Koska suolan syöntiä on pitänyt rajoittaa, viime vuosina olemme sienistä syöneet oikeastaan vain kantarelleja. Munakkaissa ja muhennoksena. Ja myös sinänsä. Tämä ohje kuuluu sarjaan "Helepolla hyvvää" tai "Kuopijolaista kurmeeta". Lisukkeet voi valita mielensä mukaan. Lindströmin tai vaikka Holopaisen jauhelihapihvit sopivat hyvin.

Kantarellimuhennos

1 l kantarelleja
1 sipuli
2 rkl voita
2 rkl vehnäjauhoja
1 dl ruokakermaa
2 dl vettä
hippunen suolaa, pippurisekoitusta myllystä

Hauduta paloitellut sienet omassa liemessään rasvan ja sipulisilpun kanssa, kunnes neste häviää ja seos ruskistuu kevyesti. Lisää vehnäjauhot, sekoita nopeasti, jotta ne eivät ruskistu. Lisää lopuksi ruokakerma ja vesi. Sekoita huolella, ettei muhennokseen jää paakkuja. Anna muhennoksen kiehahtaa ja hauduta sitä vielä noin kymmenisen minuuttia.

PS. Kuvan sienet eivät ole kantarellejä. Mitä lie syksyisiä kantosieniä Pienvalkeisen rannalta.

Riski ja riski

Piti olla mukana Kela-kortti. Ellei siinä ollut riskiryhmää osoittavaa koodia, oli otettava mukaan mahdolliset reseptit tai peräti epikriisi(t).

Kahdelle päivälle sukunimen etukirjaimen mukaan jaettu riskiryhmäläisten joukko yllätti rokottajat suuruudellaan. Oli varmaankin tarkoin mietitty ja suunniteltu, miten homma hoituisi sutjakimmin. Ei kai kukaan tahallaan seisota, jonotuta, perussairaita ihmisiä ulkona marrasviimassa kaksikin tuntia.

Omassa murteessani riski tarkoitti hyvässä kunnossa olevaa ihmistä. Tuli mieleen, että sellaisille riskiryhmäläisille moinen jonotus ei olisi ollut ollenkaan vaikeaa.

Olisi siis pitänyt olla mukana jakkara, termarissa lämmintä juotavaa ja useita vaatekertoja. Jono kiemurteli pitkin katuja. TK:n ilmastointikin lakkasi toimimasta, kun sisään päästettiin liikaa ihmisiä kerrallaan. Lopulta tunteja jonottaneille jouduttiin kertomaan, että rokote olikin siltä päivältä loppunut. Ensi viikolle järjestetään uusi aika. Kilpajuoksu epidemian kanssa jatkuu.

PS. Ehkä olisi kannattanut hajauttaa rokottajat eri kaupunginosiin. Jälkiviisaus on tietenkin helppoa. Parhaansa yrittävät.

Pyhäinpäivänä 2009

Jäi eilen askarruttamaan tuo edellinen postaus. Se nyt on vain kuvilla leikkimistä, ajankulua. Mieskin kävi kysymässä, mikä se on. Eikö siinä olekaan enempää kuvia? Mitä se hämäröinti on?

Sehän voi olla vaikka mitä. Vaikka sitä, että saa käytetyksi heikompilaatuisetkin otoksensa. Ei se mitään hämäräperäisiä puuhia tarkoita. Tai kuutamokeikkoja. Tai saattaa se jollekin niinkin mieltyä. Itse asiassa ajattelin tihkuharmaita syyspäiviä, jolloin keinovaloa kaipaa päivälläkin. Ja toisaalta niitä pikkupuuhia, jotka eivät olisi mitään isoja juttuja, kun vain jaksaisi aloittaa.

Pyhiksi kävimme ostoksilla lähimmässä marketissa. Apteekkiasiat hoituivat samalla. Tiimarista antoivat 50% alennuskupongin yhteen tuotteeseen. Sen voi käyttää vain huomenna. Lottosin viidellä eurolla. Aamukirpeässä pakkasessa, tuulettomassa, kävimme kävelemässä. Vaikka on pyhä, tai ehkä juuri sen vuoksi, on pihansiivoustalkoita menossa. Monta venettä on ollut vielä liikkeellä. Saarimökkejä laitettaneen talvikuntoon. Rannoilla on jo riitettä. Ja iltaisin hämärä tulee aikaisemmin ja aikaisemmin. Kynttilöitä ja lyhtyjä sytytetään. Marraskuun iloja etsittiin aamulla jossakin radio-ohjelmassa.

Jokainen pimenevä päivä on lähempänä ensi kesää kuin mikään muu päivä tänä vuonna. Valoa kohti koko ajan. Kukin tavallaan. Moni tänään muistellen.

Hämäröimistä

Mi