perjantai, marraskuu 20, 2009

Valosaastetta

Olkoon päivä tai yö, valoisaa tai pimeää, mainostajien uudet valotaulut hyökkäävät silmille muutamassa paikassa kaupungissamme. Ainakin ennen kuin autoilijat tottuvat niihin, ts. oppivat väistämään katseellaan ne samalla tavalla kuin lukemattomat liikennemerkit, ne häiritsevät liikennettä. Valot ovat neonräikeitä ja tekstit liikkuvat kuin videoleikkeissä ikään.

Kaupalliset tiedotteet vaihtuvat niin nopeasti, että tuskin ehtii lukea edellisen, kun uutta kuvaa jo tungetaan ohikulkijan tajuntaan. Ainakin ensikertalainen kuvan risteykseen ajava vilkuilee varmasti valotaulun suuntaan uteliaana. Ehkä tarkemmin kuin liikennevaloihin. En ole tosin vielä kuullut yhdestäkään näiden aiheuttamasta onnettomuudesta. Ihminenhän on utelias olento.

Viime viikolla ensilumi satoi märkänä ja tarttui katukilpiin ja liikennemerkkeihin. Kyseiset uudet valotaulut pysyivät lumettomina ja loistivat entistä räikeämpänä valosaasteena pehmeässä lumimaisemassa. Pienessä mielessäni heräsi ajatus, että ne varmaankin luovuttavat lämpöenergiaa. Turhuuksien turhuus. Sekin vielä.

On tosin korkea aika viritellä valoja pimeille pihoille jo lehdenjakajiakin ajatellen. Pienet lempeän sävyiset tuikut riittävät ainakin minun mielestäni. Tai sitten silmäni eivät kerkeä enää nykymainosten vauhtiin. Muutenkin hehkulamppujen ja energialamppujen ja led-valojen maailma on mennyt niin mutkikkaaksi, että pitäisi käydä jokin kurssi osatakseen valita sopivat. Meillä ainakin valitsemamme energiansäästölamput ovat varsinaisia säästäjiä. Niiden valossa ei näe. Piti ostaa otsalamppu lisäksi. Kai vanhat hehkulamput saa käyttää loppuun vai onko se luvatonta? Kuuluvat jo hamstraavan niitäkin.

PS. Bloggerin kuviin näkyy palanneen kaksoisklikkaustoiminto. Vasta toisen klikkauksen jälkeen kuva aukeaa täyteen kokoonsa. Tänään vasta hoksasin.

sunnuntai, marraskuu 15, 2009

Den glider in

Työaikana oli velvoite pitää päivänavauksia tuon tuostakin. Se kuului työhön. Seurakunnasta kävivät perjantaisin, muut viikonpäivät oli sitten jaettu opettajille, joskus oppilaillekin. Itselleni sattui päivänavausvuoro Suomen voitettua sen ainokaisen jääkiekko-MM-kultansa. Päivänavauksen valmistamiseen meni enemmän aikaa kuin tavallisen tunnin suunnittelemiseen, koska se ei ollut omaa alaa. Piti olla sopivat tekstit ja musiikit.

Oli kyllä julkaisuja, joista sai valita tekstejä, mutta aika harvoin ne olivat sellaisia, että olisin tuntenut ne omakseni, siis minunlaiseksi. Jotenkin en osannut sivuuttaa tuota(kaan) työtehtävää lonkalta. Kyselin myös mieluisaa musiikkia lapsiltani, kun olin saanut vihjailevaa palautetta omista valinnoistani. Ja löytyihän meiltä monenlaista musiikkia C-kaseteilta. Minun mielestäni päivänavaukseen kuului ehdottomasti myös musiikki. Joskus nauhoitin koko jutun valmiiksi ja vein sen vahtimestarille. Joskus taas istua törötin siellä lasikopissa mikrofonin edessä ja "saarnani" lopuksi toivotin ne "hyvätkoulupäivät".

Em. päivänavausmusa oli radiosta nauhoittamani Den glider in. Se oli muuten ainoa kerta, kun joku pyysi minulta saada kopsata itselleen sen musiikin. Tulikohan tuossa rikottua jotakin Teosto-sääntöä?

Tämä muisto putkahti pintaan, kun eilen vietin reilun tunnin seuraamassa eskarilais-Oskarin joukkueen ensimmäistä peliä. Siinä sitä oli menoa ja meininkiä, kun summeri soitti kahden minuutin välein vaihdot ja vaahtosammuttimen kokoiset mestarit-in spe liikkuivat kiekon perässä ihmeen taitavasti ja kaikkensa antaen. Ei näkynyt tönimistä eikä korkeita mailoja. Peli oli siistiä ja reilua. Suoranaista liikunnan iloa. Sen valokuvaaminen oli kyllä tosi vaikeaa. Parhaani yritin.

keskiviikko, marraskuu 11, 2009

Paluu arkeen

Eilen kävin fysioterapiassa ensimmäisen kerran sitten kesän. Siinä tuli testatuksi kuntoa jonkin verran. Olivat hankkineet uuden kuntopyörän lämmittelylaitteeksi. Siitä näki sykkeenkin. Ihminen on kyllä tottumustensa orja. Oli todella omituista, että ko. laite oli äänetön.

Puhumista kyllä riitti. Ensiksi piti tietenkin päivittää, mitä tämän neljän kuukauden aikana on tapahtunut. Miten olen kuntoani hoitanut? Millaista hyötyä leikkauksesta oli, vai oliko? Kaikki tämä tapahtui siinä venytysten ja liikkeiden aikana.

Sikainfluenssaa puheenaiheena ei kai voi tällä hetkellä ohittaa missään. Paitsi, että vanhaan malliin veikkasin järven jäätymispäivän ja sain kutsun osallistua vasta-avattuihin runoviikkoihin, sain vahvistusta ajatukselle ottaa se H1N1-rokote. Riskiryhmäläisellekään se ei tietenkään ole pakollinen. Tänään sitten kävin piikitettävänä.

Viime viikosta, jolloin jäin siitä paitsi, käytäntö oli muuttunut sen verran, että nyt rokotteen ottajalle annettiin moniste, johon päivämäärän lisäksi on lueteltu pitkä lista rokotteen tavanomaisia sivuvaikutuksia. Tällä tavalla todennäköisesti saadaan kyselypuhelujen määrää vähennettyä.

Yöllä satoi varsinaisen ensilumen. Koko päivän on ollut myteröinen keli, aurauskalusto näkyy ja kuuluu. Suolattu tie kiiltelee. Ihan pienen hetkisen aurinko pääsi pilkahtamaan pilvimassojen takaa. Tuulen suojassa puut ja pensaat ovat ainakin vielä lumihunnussa. Rantamaisema on karun harmaa. Marraskuinen.

tiistai, marraskuu 10, 2009

Kantarellimuhennos

Oheinen helppo ja herkullinen kantarellimuhennos on tarkoitettu liitettäväksi Lastun Bloggaajien herkut-keittokirjaan. Aikoinaan poimimme paljonkin sieniä: karvalaukkuja ja rouskuja ja lampaankääpiä.

Koska suolan syöntiä on pitänyt rajoittaa, viime vuosina olemme sienistä syöneet oikeastaan vain kantarelleja. Munakkaissa ja muhennoksena. Ja myös sinänsä. Tämä ohje kuuluu sarjaan "Helepolla hyvvää" tai "Kuopijolaista kurmeeta". Lisukkeet voi valita mielensä mukaan. Lindströmin tai vaikka Holopaisen jauhelihapihvit sopivat hyvin.

Kantarellimuhennos

1 l kantarelleja
1 sipuli
2 rkl voita
2 rkl vehnäjauhoja
1 dl ruokakermaa
2 dl vettä
hippunen suolaa, pippurisekoitusta myllystä

Hauduta paloitellut sienet omassa liemessään rasvan ja sipulisilpun kanssa, kunnes neste häviää ja seos ruskistuu kevyesti. Lisää vehnäjauhot, sekoita nopeasti, jotta ne eivät ruskistu. Lisää lopuksi ruokakerma ja vesi. Sekoita huolella, ettei muhennokseen jää paakkuja. Anna muhennoksen kiehahtaa ja hauduta sitä vielä noin kymmenisen minuuttia.

PS. Kuvan sienet eivät ole kantarellejä. Mitä lie syksyisiä kantosieniä Pienvalkeisen rannalta.