16. heinäkuuta 2022

Koronasta vielä

On ollut kyllä tarkoitus kirjata muistiin jotakin kroronatalvesta 2022 jo aimemmin, mutta jotenkin ei ole osannut enää tarttua siihen aiheeseen. On tullut muut seurattavat uutisaiheet. Korona siirtyi sivuun uusine variantteineen. Taas on tulossa uusia. Koronarokotteita on saatu jo neljä kappaletta. Toki viimesíen saamiseksi tarvittiin rohkeus mennä jonottamaan rokotuspisteelle ilman ajanvarausta kysymään, riittävätkö diagnoosit, koska ikä ei ihan vielä riittänyt perusteluksi. Silti tartunta pelottaa, koska taudin vakavuus on kovin yksilöllinen. Ei vielkään tohdi oikein mennä ilmisjoukkoihin. Toki pienemmissä tilaisuuksissa ja juhlissa on jo käyty.

Talven toki muistaa hyvin  valtavasta lumimäärästä. Ensimmäinen luimipyry tammikuussa vielä ilahdutti kaltaistani hiihdon harrastajaa. Lumityöt ovatkin jo ihan toinen juttu kuin Kuopion vuosina. Jo ensimmäisen polun kolaaminen edes postilaatikoille tuntui olevan liikaa. Meni lapioimiseksi, koska lunta tuli kerralla kymmeniä senttejä. Lumen kasaaminen on hankalaa pieneillä tonteilla.  Korona vähensi osaltaan talkootyövoimaa, mutta pihat oli putsattava aina jollakin porukalla. Jos pyryjen toistuessa tuli toipilaana lunta kolaamaan, seuraukset olivat ikäviä. Pahin pyrylumi muuttui äkkiä loskalumeksi ja se vasta painavaa siirreltävää oli. Yritin olla rikkana rokassa l. auttamassa minkä kykenin. Oikea ranne vain napsahti ja tuli lääkärireissu. Jänteen paraneminen kesti n. kolme viikkoa, Seuraavana talvena saatan muistaa olla varovaisempi. Tai sitten en.

Uutiset täytti Ukrainan sota ja korona ikään kuin väistyi. Sota tuntuu jatkuvan ties kuinka pitkään. Suomi asemoituu uudella tavalla maailmassa.  On pitänyt sopeutua yhä enemmän epävarmuuteen ja arvaamattomuuteen tulevaisuudesta. Korona olisi riittänyt.  Tavallinen arki kotona on toki parasta enkä ole paljon matkustanut aiemminkaan.  Nyt olemme todella uuden edessä. 

On onneksi jotakin tuttua ja turvallista. Metsät ja suot. Korona-aikan on tullut käveltyä enstistä enemmän. Ja talvella hiihdettyä aina kun mahdollista. Ei mitään pitkiä taipaleita enää. Nyt elämme marjastusaikaa. Luonto ottaa syliinsä ja hoitaa. Luonto antaa paitsi mielenrauhaa myös antimiaan. Mustikkamättäät sinertävät. Suolle on suomalaisen mieli. Mieluiten jo pitkospuille.  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoi sinäkin!