Edellisen postauksen aloitin ihmettelemällä väsyttävää jatkuvaa muutosta. Vähän tiesin silloin jatkuvasta muutoksesta, tulevaisuuden epävarmuudesta, sopeutumisesta elämän yllätyksiin.
Olen siis toisten lailla puolipakollisessa kotikaranteenissa ikäni ja terveydentilani vuoksi. Korona puhuttaa ja pelottaa. Myönnän seuranneeni melko tarkkaan tilannetta jo ennen kuin tänä koronatauti määriteltiin pandemiaksi. Koska olen jo seniori-ikäinen ja olen kokenut influenssa-aaltoja eri vuosikymmenillä, osasin aavistaa että tämäkin saavuttaisi kotomaamme. Jokin minussa ei kuitenkaan halunnut uskoa sitä todeksi.
Jollakin tavalla on samanlainen epämääräinen olo kuin Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuuden paljastuttua. Näkymätön vihollinen. Tosin nykymedian online-uutisointi muutti tämän hetkessä näkyväksi. Päivästä saa helposti kulumaan puolet selaamalla nettiä ja kuuntelermalla uutisia. Nyt kahden viikon eristyksen jälkeen alkaa hiukan ahdistaa. Toisaalta on hetkiä, jolloin huomaan etten itse asiassa jaksa kantaa huolta tulevasta.
Kumpi vaihtoehto olisi parempi? Seurata uutisia vai olla seuraamatta?
Tärkeimmät ohjeet tulee tietää, koska valmiustila päällä.
Olet hyvässä turvassa siellä kotona.Älä pelkää!
VastaaPoistaUutisissa puhutaan niin paljon ja vähän tiedetään;Ei kannata niitä niin urakalla seurata.
Itse annan korinhan Jumalalle;tapahtukoon Hänen tahtonsa.
Niinkuin -marian filosofia- blogissa Maria sanoo että se on nyt Jumalan sotaa,Hän kutsuu ihmisiä puoleensa,antaa vielä mahdollisuuden.
Siunausta ja rauhaa sinulle,nauti elämästä ja päivistäsi!
Monenlaisia tunteita ja ajatuksia tämä koronataistelu on herättänyt. Viime päivien uutiset muunnosviruksiksista ovat taas jotenkin liikaa vetäneet taas uutisvirran seuraamiseen. Toinen merkillinen koukutus on se mitä tapahtuu suurvallan vallanvaihdon ympärillä. Ei oikein osaa sanoa, onko kyse uteliaisuudesta, pelosta, toivosta. Ehkä jonkinlaisessa varautuneisuudessa on kaikkea edellä mainittua ja vielä muutakin. Ja tämä valtaisa lumentulokin yhtäkkiä menneen lumettoman talven jälkeen. Tahtoisi ulos, mutta...
PoistaUutisia tulee täälläkin seurattua turhan tiheään, koska olen flunssaillut ja etenkin yskinyt itsekin eikä olotila ole ollut aina häävi. Uutisoinnit ehkä pahentavat ahdistusta, on suositeltu että pari kertaa voisi vilkaista tilanteen ja tehdä sitten jotakin muuta niin kuin ennenkin. Ensimmäisen kerran pitkään aikaan reuhkasin vanhan puolen pihalla ja kun tulin väsähtäneenä sisälle tuntui ihan hyvälle. Jos voi lukea, tehdä käsitöitä ja olla yhteydessä sukulaisiin ja ystäviin puhelin ja netin kautta niin sekin ehkä auttaa. Tilanne on vakava ei mikään ihme jos välillä hirvittää, mutta me ollaan samassa veneessä kaikki. Et ole yksin. Rauhaisaa iltaa ja yötä.
VastaaPoistaIrja,
VastaaPoistaKesän helpompi jakso vähensi riippuvuutta ajantasaisesta tiedosta sairastuneiden määristä. Toki rajoitukset piti tietää ja toimia niiden mukaan silloinkin. Välillä oli hetkiä, että pystyi unohtamaankin - melkein. Hetkeksi.
Itse asiassa jossakin vaiheessa olen ääneenkin ihmetellyt, miten rauhallinen olo on ollut pandemiasta huolimatta. Aluksi puhallettiin enemmän yhteen hiileen taistelussa. Ei pidä antaa liikaa tilaa omille ajatuksille. Lukeminen ja jopa elokuvien katseleminen, jota olen tehnyt enemmän kuin koskaan, suuntaa ajatukset muualle.
Kirjoittaminen tekisi saman, mutta siihen uudelleen ryhtyminen on tuntunut vaikealta. sentään luin nämä kommentit nyt ja vastasin aika myöhään. Hyvää tätä vuotta!