Ikää karttuu koko ajan. Toimintakyky ja palautuminen vaativat aikaisempaa enemmän ponnistelua. valitettavasti mikään ei ole ennustettavissa. Liika varominen saattaa kostautua. Näin ajattelen itselleni käyneen liukastuessani. Olin varustaunut kaikilla mahdollisilla varusteilla. Huomiokyky otti vain hetken loman.
Nilkkavamman vuoksi olen joutunut tekemään kolme reissua läheiselle murtumaklinikalle. Viimeisellä käynnillä sain kuulla suorasanaisesti, ettäö yli 65-vuotiailla nilkkavammoja ei tutkita rtg-kuvaa tarkemmin. Omaehtoisen kuntouttamisen pitää riittää. Kaikki on kiinni asiakkaasta, siis minusta. On kuluttava kuukausia, ehkä vuosia ennen kuin voidaan sanoa oikeastaan mitään tarkempaa. Voi siellä olla pieni murtuma, nivelsiteet ja jänteet ovat rikki, mutta ei niitä muu paranna kuin aika.
Joskus vain on niin, että aiakkaille sanotaan "olisi pitänyt tulla aikaisemmin" tms. Kukaan ei puhu puolestani, sen olen havainnut. Välillä jaksaa paremmin, välillä huonommin. Liikelääke on tauolla. Se on ikävää, koska se on oikeasti ollut SE ainoa lääke. Netflix, kirjat, musiikki ovat myös, mutta ei samalla tavalla.
En ole ollut ainoa päivystyksessä aikaansa kuluttanut. Eikä se ole kenenkään syy. Olen siis ollut täysin riippuvainen koronakävelyistäni. Nyt olen todennut, että jos aloittaa jonkin televisiosarjan katselemisen, siihenkin näkyy äkkiä koukkuuntuvan. Viimeksi Ivaloon. Ei se edes ollut miellyttävintä katsottavaa minun makuuni, mutta piti kuitenkin katsoa kaikki jaksot muutamassa päivässä Areenasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi sinäkin!