Sen verran on satanut lunta tännekin, etä eilen havaitsin jäniksen loikkineen etupihan poikki. Eläinten jälkien tunnistaminen on ammattilaiselle helppoa, kuten eilinen elokuva Hukkamies (YleAreena) osoitti. Susien kielenkin opetellut hukkamies Seppo Ronkainen vain mittasi lumihangesta suden tassunjäljen mitat ja osasi oitis yhdistää jäljet pannoittamiinsa ja nimeämiinsä susiin. Dokumenttia katsellessa omat tunteet ailahtelivat eri suuntiin. Kaikkea sitä metsistämme löytyy.
Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole kuitenkaan olla kannanotto susikeskusteluun, vaan ajatus näkyy hyppäävän asiasta suoraan kolmanteen. Jäniksen jäljistä tuli mieleeni jäniksenkäpälä. Sanovat jäniksenkäpälää, kuivattua tietenkin, käytetyn ennenvanhaan leivonta-alustan tai -pöydän tai leipälautojen puhdistamiseen jauhoista. En minä ainakaan sellaista muista. Äitini bruukasi käyttää 50-luvulla linnunsiipeä siihen tarkoitukseen. Kanansiipeä kai, koska se oli valkoinen.
Tänään on ensimmäinen ns. kunnon pakkasaamu. Mittarimme näytti aamuvarhaisella peräti kymmenen miinusastetta. Ennusteiden mukaan sää kylmenisi vasta loppuviikolla. Kuinkahan minun jääennusteeni kanssa käy? Toissa-aamuna oli tyyntä ja tämäkin ranta oli hetken riitteessä. Itse en ehtinyt sitä ihmettä edes nähdä, koska nousi tuuli ja tummat raskaat laineet puskevat koko ajan selältä kohti rantaa. Vesi on noussut huomattavasti eikä routaa vielä ole. Eino-myrskyn tuulenkaatojen korjuujäljet Puijolla eivät maisemaa kaunista. Kone on uponnut paikoin syvälle.
Oravat ovat harmaantuneet. Jänistä en ole päässyt vielä näkemään paitsi pihassa vieläkin säästyneet jälkensä.
PS.
Mitä enemmän katselee toisten ottamia kuvia, sitä vähemmän tekee mieli enää julkaista omiaan.
Ja jos menet korjuujäljille vaikka 30 vuoden kuluttua, niin yhä ovat siinä. Joskus valitin paikallisessa aviisissa likellä Puijon lakea olevista, veden täyttämistä metsäkoneen aiheuttamista painumista.
VastaaPoistaKalevi,
PoistaNiin ovat. Kesällä yritin ylittää hakkuualuetta huonolla menestyksellä. Kuopat olivat salakavalasti oksien peitossa. Piti kääntyä takaisin astellen juuri samoille jalansijoille.
Jauho luudasta en tiedä, varmasti toimiva tuo siipi.
VastaaPoistaTäällä on täysi talvi, 50cm on lunta. Kunnon
pakkaset eivät tänne yllä juuri koskaan. Alin mitattu
lukema tässä läänissä on -18, talvet menee yleensä +- 5.
Ari,
PoistaKyllä siipi toimi hyvin. Kastellulla luudalla putsattiin leivinuunista tuhkat.
Sitä kuvittelee, että siellä olisi enemmänkin pakkasta, mutta meressä on kai valtava lämpövarasto.
Muistan molempia käytetyn, mutta kanansiipi oli enemmän kait käytössä. Olisi todella upeaa olla niin liki luontoa, että tunnistaisi oikeasti itsensä osaksi sitä. Oppisi unohtamaan kiireet ja paineet.... Pitääkin katsoa tuo ohjelma Areenalta
VastaaPoistaTiitsa,
PoistaEhkä nykyajan leipojilla on erilaiset välineet.
Metsässä kannattaisi oleskella mahdollisimman paljon. Siellä saa hyvää rentoutushoitoa, ellei ole liikaa kremppoja. Luonto-ohjelmat ovat parhaimmasta päästä.
Tuollaisista leipomisvälineistä en ole kuullutkaan. Metsissäkin tunnen itseni vain turistiksi, olisi hienoa todella tuntea metsä ja sen asukkaat, nykyisin se on jo vähän pelottavakin.
VastaaPoistaOlen ajatellut vähän samaa omista kuvistani, mutta tullut siihen tulokseen, että toiset ottavat valokuvia, toiset muistoja, lasken itseni jälkimmäiseen kategoriaan.
Sirokko,
Poista50-luvulta muistan nähneeni ja ehkä käyttäneenikin sitä siipeä. Reikäleivänn reikä tehtiin pukinsarvella.
En minäkään enää yksin metsään mene. Jos menen, niin tuttuun paikkaan ja pidän huolen, että tiedän missä olen ilman navigaattoria, jota minulla ei tosin olekaan.
Kuulun samaan kategoriaan kanssasi. Selailin muutamana päivänä vanhoja kuvatiedostoja kuvakirjan tekeminen mielessäni. Siitä tuo ajatus tuli. Kuvia tuntui olevan aivan liikaa...
Liisa, on ihanaa katsella kuviasi ja samalla kaunista Suomen luontoa eri vuorokauden- ja vuodenaikoina ja erilaisessa säässä . Ei yhtään tarvitse ujostella niitä julkaista.
VastaaPoistaHukkamiehen "joikaamisesta" susien kanssa tuli mieleen oma isäni, joka osasi matkia sotareissulla kuulleittensa susien ääniä niin aidosti, että uljas kollikissamme Katti tuli ihan vauhkoksi ja suunnisti heti matalana vatsa maata viistäen sängyn alle perimmäiseen nurkkaan. Samalta kuullosti kuin Hukkamiehenkin ääntely. Liekö kissalla geeneissä tieto susien äänistä, eihän se itse kotiseudullaan sellaiseen ollut törmännyt? En ainakaan muista kuulleeni, että kylällämme sutta tai suden jälkiä olisi koskaan nähty.
Laila
Laila,
PoistaKiitos kehiusta. ;)
Tänään autoradiossa Puheella haastateltiin samaa miestä, josta tuo dokumentti oli. Aika paljon tulee nykyisin samoja juttuja samaan aikaan. Kissan reaktioista ei ollut puhetta, hevosen hän sanoi pelkäävän enemmän karhua, mutta koira saattaa "lajisukulaisuuttaan" vaikka lähteä etsimään ulvojaa. Koiran je suden on myös nähty todistettavasti leikkivän keskenään.
Meidän mökkimaisemissa liikkui susia, eräs naapuri menetti koiransa dokumentissa näytetyllä tavalla. Nykyisten pentaseurantalaitteiden avulla niin kuollut koira kuin susikin löydetään. Itse olen törmännyt hirvenraadon jäännöksiin. Ilmoitimme poliisille.
Valoisaa 1. adventtia! Tänne on tietämättämme tullut talvi takaisin.
Anteeksi kaikki kirotusvirheet!
PoistaJäniksenkäpälän käytöstä leivontapöydän pyyhkimiseen en ole kuullut. Sen sijaan olen kuullut tai lukenut, että sitä käytettiin ennen vanhaan koulun mustan (vihreän) taulun pyyhkimiseen. Sanasta muistan, miten koulussa välitunneilla vitsailimme puolittain saksaksi, puolittain ruotsiksi::Was ist das? Ein haratass! (Ruotsin haratass eli hartass = jäniksenkäpälä).
VastaaPoistaHyvää adventtisunnuntaita näin illan tullessa.
Olivia,
PoistaKiitos samoin! Jouluvalot ovat syttyneet ja adventtikalenterin ensimmäinen luukku löydetty ja avattu.
Tietenkin jäniksenkäpälä sopii mainitsemaasi käyttöön mainiosti. Tuolla loruttelumenetelmällä oppii hyvin. Suomessa on kissantassu yleisessä käytössä, mutta jäniksentassu-sanaa en ole koskaan kuullut.
Tulin tänne jälkiä pitkin, halusin peukuttaa; mitäs me kasvatetut itsestämme vähän luulemaan!
VastaaPoistaKiitos, Kuvittelija! Nyt jääkin selvät jäljet lumeen, ainakin tuokioksi. ;)
PoistaJäniksenkäpälä on minulle onnenmaskotti, mutta linnunsiivellä minut opetettiin leivinalustasta ja rieskoista jauhot pois pyyhkimään.
VastaaPoistaHarmittelen, että susikeskustelut ovat menneet minulta sivu suun.
Talvi tosiaan oikuttelee. Pohjoisempanakin pakkaset ja lauhat vuorottelevat, mutta lumi pysyy, sitä on sen verran paljon.
Aimarii,
PoistaOnnenmaskottina minäkin olen ajatellut käpälää. Linnunsiipi työvälineenä on ollut siis yleinen muuallakin kuin kotonani.
Kymmenen asteen heitot lämpötilassa puoleen ja toiseen vuorokauden sisällä ovat yllättäviä. Luultavasti täälläkin tämä lumi jää, vaikka ei sitä vielä paljoa ole. Ehkä noin 10 cm.