Keväiset aamut ovat kovin erilaisia. Jos yö on ollut lämmin eikä sada, auringon noustessa puisto raikaa. Yhtenä aurinkoisena aamuna käpytikka hakkasi muurahaispesän vieressä olevaa kantoa niin kauan, että luulen sen saaneen jonkinlaisen krampin niskalihaksiinsa. Se jäi nimittäin useiksi minuuteiksi paikoilleen mitättömän kokoiseen pihlajanoksaan. Seurailen lintuja ikkunasta. Osasin odottaa nakuttajaa, koska edellisenä aamuna niitä oli liikkeellä kaksi.
Rastaatkin ovat saapuneet takapihan sammaloituneelle nurmelle tuijottamaan ikkunaani. Vahtivat, ettei vain säleverho välähdä, kun etsivät naposteltavaa myyrän töiden jäljiltä. Samoilla apajilla pyrähtelevät peipot ja tiaiset.
Vanha harakanpesä näyttää tyhjältä. Tänään kävin kuuntelemassa miten puro syöttää vettä laiturin viereen kohisten ja sulattaa hiljalleen paksua, tosin jo tummentunutta jäätä. Rantapolun varrella oli yksi varis, joka melko kömpelösti liikuskeli vanhan puun oksistossa. Samalla kun seurailin sen tasapainoilua, jäältä lehahti jokin lintupari lentoon ja laskeutui sillan alle sulaan. Sillan toisella puolella olen nähnyt valtavan määrän lokkeja, muutaman laulujoutsenen, uikkuja, telkkiä ja paljon sinisorsia. Ja erään homo sapiensin, joka kieltomerkeistä piittaamatta ylitti rautatien nostosillan.
Mutta rusakkoa en ole nähnyt. Jo toisena keväänä peräkkäin se on käynyt ahmimassa kuvan keltaiset krookukset. Nyt niistä on jäljellä ehkä neljäsosa. En ollut koskaan edes tullut ajatelleeksi, että krookuksetkin pitäisi suojata jollakin verkolla. Jälkiviisaus ei auta. Ehkä ne ovat rusakon lempiruokaa. Rusakon liikkumapaikoilla on näkynyt purjeveneen raakile, jota pienet koulupojat ovat käyneet katsomassa useana aamuna. Kaikki olisi kai valmista, kunhan jäät lähtisivät
Kevät teetättää kaikenlaista. Muuttolintujen vaellus tuntuu vuosi vuodelta ihmeellisemmiltä. Tahtoisin lentoon itsekin. Näkisipä vielä kottaraisiakin joskus. Tämä video ei sanoja kaipaa. Hyvää viikonloppua ja vappua kaikille lukijoille.
***
Kuvien lataaminen tänne Blogeriin on käynyt niin hitaaksi ja hankalaksi, että tekisi mieli lopettaa koko touhu. Nytkin kuukkeli nappasi kyllä kaikki kolme heti. Jätin keskimmäisen suosiolla pois ja linkitin alemman kuvan Picasasta. Onkohan toisilla bloggaajilla ollut vastaavia vaikeuksia?
Saattaapi se 'Kukkien-Syöjä' olla pitkäkorva Pupu.
VastaaPoistaMeillä se kävi ainakin napsaisemassa kukan-varren poikki vaikkei se sille maistunutkaan.
Vattupensaiden varret sille kyllä on talvella maistunut - kaikki ovat hävinneet. Katkaisukohdassa näkyy selvät taltta-hampaan jäljet.
Saapa sitten nähdä mitä Myyrät ovat saaneet aikaan.
Sipulikukista ne syövät aivan kaiken...!
Nohh... lumen alta se sitten paljastuu viikon-parin kuluttua...!
Eko,
PoistaPitkin pihakäytävää oli sinisiä krookuksen terälehtiä, mutta nämä keltaiset ovat kelvanneet kokonaan. Jos se ruuasta käy pupuille, niin hyvään tarkoitukseen ovat menneet. Täällä lumet hupenivat viikon aikana vesisateiden myötä. Paikoin on sentään vielä lunta ja yöpakkaset jatkuvat.
Muistan, miten aikoinaan kasvimaalla jänis aloitti tillistä, kun oli valinnanvaraa.
Ehkä joskus vielä selviää, kuka on syönyt krookuksesi. Kesäpaikassamme joku on talvella syönyt kaarnan omenapuun oksista. Tuskin jänis on päässyt niin korkealle. Viime vuonna joku oli syönyt ruusupensaiden latvat. Pihalla liikkuu hirviä, peuroja ja metsäkauriita, joten epäilen niitä. Käpytikka on säännöllinen vieras torpan lähettyvillä, niin myös tänä keväänä.
VastaaPoistaOlivia,
PoistaTulin ajatelleeksi, että liiketunnistimella varustettu riistakamerahan se ratkaisisi nämä arvoitukset. Hirvet kaluavat ainakin pihlajan kuorta. Ne ylttävät korkealle. Luultavasti ne ovat olleet asialla.
Käpytikkoja on hauska seurata, kun lastut vain lentelevät kantojen ympärillä. Ne ovat yleensä nopealiikkeisiä. Siksi ihmettelinkin, miten se yksi "väsähti" pitkäksi aikaa pihlajan oksaan.
Niin on meidänkin krokukset syöty, viime keväänä tapahtui sama. Iso rusakko on nähty itse teossa iltahämärissä. Paukutin parvekkeella käsiäni vastakkain, mutta eläin vain siirtyi pari askelta koivun viereen ja jäi siihen odottelemaan, että poistun häiritsemästä. Vasta auton ajaessa ohi, se loikki metsään. Ilmeisesti krokukset ovat jänisten erikoisherkkua, sillä kukat ehtivät hädin tuskin aueta, kun ne jo katoavat. Eräs pappa meidän talosta sanoi, ettei hän ole vihainen pupuille, on ne niin kivoja. Niin kai.... Taitavat mokomat luulla, että krokukset on niitä varten istutettu!
VastaaPoistaLaila,
PoistaAika rohkea rusakko siellä. Antaa rusakoiden nauttia. Koko asiaa kannattaa ajatella rusakon näkökannalta. Tuossa meidän kukkapenkin edessä on kiveys, ettei sisältä edes huomaa, kun rusakko käy siinä.
Rusakko söi meidänkin krookuksista suurimman osan, mokomakin pitkäkorva :( Oiskohan pupuillekin jotain karkotetta olemassa. Tuomen oksat kuulemma tepsivät mutta mistäs niitä nyt aikaisin keväällä keksii....
VastaaPoistaMarjamatilda,
PoistaTämä on näköjään hyvin yleistä. Tuomen oksaa tujumpaa karkotetta en laittaisi. En ole kuullutkaan, että se tepsisi. Aina sitä oppii uutta. Kiitos vinkistä!
Laakeripuuni (tai -pensaani) on talvi melkein tappanut. Lehdet ovat ruskeat, mutta tanaan huomasin etta uusia on tulossa. Valeanvihreita. Ehka siita viela tulee jotakin. Ja ehka krokuksesi ovat vain muuttaneet muualle.
VastaaPoistaHPY,
PoistaJuurissa on voimaa, kyllä se sieltä nousee. Täällä oli lunta pakkasaikaan niin paljon, että talvi ei tappanut mitään. Sinivuokon lehdet olivat aivan ruskeat, mutta kyllä se kukkii komeasti. Sen sijaan myyrät näkyvät syöneen syysleimun ainakin takapihalla.
Totta. Ainakin kaksi keltaista krookusta kukkii tien toisella puolella. Ovat siis äänestäneet jaloillaan. :)
Myyrät tykkäävät koristesahramin mukuloista.
VastaaPoistaKalevi,
PoistaNiin näkyvät tykkäävän ja mikäpä siinä. Joka kevät sitä ihmettelee, miten jokin sipulikukka nousee yllättävästä paikasta. Tai sitten ei nouse kerrassaan mitään.