17. huhtikuuta 2015

Second Or Third Life or Whatever


Alla on kopio eräästä postauksestani blogipolkuni alkutaipaleelta. Julkaisen sen uudelleen itselleni muistutukseksi siitä, mikä on tärkeää, hetkellä, jolloin olen päättänyt sulkea tämän viikon kuluttua kymmenvuotiaaksi ehtivän vuodatukseni. Paljon on maailma muuttunut vuosikymmenessä. Vaalit ovat ovella ja tulevaisuus melko arvaamaton monella tapaa. Nyt elämme jo vlogien valta-aikaa ja bloggaaja on ammatti ammattien joukossa.
Aiemmin tuolla jo kerran pohdinkin, olenko oma itseni täällä virtuaalissa. Mitä koko virtuaali itse asiassa tarkoittaa? Olenko virtuaalissa, kun luen tai kirjoitan sähköpostia? Entä laskujen maksaminen verkkopalveluna? Skypellä soittaessani?

Omana reaalina itsenäni omin käsin näppäilen numeroita ja aakkosia ruudulle, painelen enteriä, leikkaan, liimaan, lisään kuvan ja otan pois. Julkaisen. Huomaan virheen. Korjaan. Etsin linkin. Päivitän. Kommentoin kirjoittamalla. Eihän tämä ole reaalia kummempaa. Helpompaa kuin tavallisella kirjoituskoneella kirjoittaminen. En tarvitse korjausteippiä tai -lakkaa. Vuorovaikutusta verkossa. Miljoonia mahdollisuuksia odottamassa löytäjäänsä. Hyvää ja huonoa ja kaikkea siltä väliltä. Piiri pieni pyörii.
Löytyy sopivaa mediakasvatusta lapsille, joiden tulisikin ensisijaisesti oppia tämän uuden sosiaalisen verkottumisvälineen turvallinen käyttö. Me aikuiset opimme siinä sivussa, mihin kannattaa mennä ja mistä pysyä kaukana. Paljon puhuttu Facebook kuuluu olevan kova koukuttaja. On ollut jo tarpeen perustaa vieroitusryhmiä. Blogiriippuvuus saattaa olla kohta oma syndroomansa. Ikäisilleni olisi tarjolla Faceliftbook, mutta ihania kasvojenkohottajia riittää tutuiksi tulleissa blogiystävissä.
En halua muovata itsestäni uutta avatarta, vaikka se tarjoaisi minulle koko maailman. Voisin stailata (vai tuunata) itseni unelmieni mukaiseksi. Voisin ostaa maata, rakentaa sen unelmieni kartanon, voisin lentää ja hetkessä käväistä maan äärissä. Ehkä eri planeetoillakin. Uuden selkärangan kyllä ottaisin, mutta sitähän Second Life ei anna, koska Liisa-avattaren takana olisin kuitenkin minä itse tällaisenani. Vastuullisena yksilönä omista tekemisistäni ja sanomisistani. Face of the Future-kokeilut olivat tikahduttaa minut nauruun. Monet Web 2.0 sisällöt tuntuvat turhanaikaisilta, mutta minulla onkin olematon mielikuvitus.
Mutta hohhoijaa! Minähän olen jo syvällä upoksissa täällä. Vastedes kurkistaessani uutta palvelua, harkitsen (ainakin lupaan yrittää) , onko se tarpeellista. Onko siitä todella hyötyä jollakin muulla tasolla kuin ajankuluna, mitä ei sovi tietenkään väheksyä. Monenmoista siis olisi tarjolla, mutta minä katselen maailmaa aika kapeasta näkövinkkelistä. Ja aidan takaa.(kirj.v.2007 otsikolla Vahoingossa verkottunut. Linkit poistettu, koska eivät enää toimineet.)

Kiitän teitä lukijoita jokaisesta kommentista. Teistä on tullut minulle blogiystäviä. Muutaman olen teistä tavannutkin. Kiitän myös sinua lukijani, joka olet eksynyt tänne jonkin hakukoneen kautta.  Bloggaamiseni alkaminen ei ollut harkittua eikä suunniteltua. Eikä koskaan tuloshakuista. Pikemmin terapeuttista. Arjesta avautumista ehkä jopa liikaa.

Kaiken hyvän olen saanut ilmaiseksi. Ystäviä eri puolella maata ja maailmaa. Tämä blogi on ollut pieni osanen gradututkielmaa, minulta on pyydetty muutaman kerran haastatteluja lehtiin. Tulin tyhmyyttäni suostuneeksi yhteen niistä.  Henkilöyden paljastuminen sitoi käteni. Kadun sitä.

Yhden valokuvan olen myynyt ammattilaisvalokuvaajien mielestä pilkkahinnalla. Ostaja toimi blogin ohjeistuksen mukaan. Kuva tuli kaupalliseen julkaisuun postimerkin kokoisena. Minulta on haluttu ostaa vanhoja puisia kirjainpalikoitakin. Kysytty vanhan vällyn kudontaohjetta jne. Monta monta hauskaakin tarinaa. Niitä on mukava muistella. Kiitos!

17 kommenttia:

  1. Kiitos itsellesi, olemme saman ikäisiä bloggaajia, tosin sanablogini tuntuu hiljentyneen kovasti, väsynyt sanoihin.

    Leppeää kesätuulta Sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susu,
      Kiitos sinulle! Olet ollut ja edelleen olet innoittajani aikoinaan perustamasi Kelvottomien kirjailijoiden seuran vuoksi. Iän karttuessa sanat hupenevat jonnekin. Toisaalta ne käyvät painaviksi.

      Jäiden lähtöä odottelen. Veikkasin vappua, mutta saattaavat ehtiä ennen.

      Poista
  2. Gratulis! Mites Liisan kuvat?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla kommentointi vähenee nyt n. 50 %. Kuvien foorumikin on liki vain KKK.

      Poista
    2. Kalevi,
      Ensinnäkin erityiskiitos itsellesi!

      Kuvablogi saattaa jäädä, kunhan toivun pitkittyneestä infektiokierteestä. Valokuvatorstai on ollut ainoa kimmoke pitkään aikaan. Muuten tuo KKK on ja oli parhautta. Seuraan kyllä blogeja edelleen lukijan kautta, mutta kommentoiminen on jäänyt vähäiseksi. Uusia blogeja en ole hakenut, ja moni muukin vanhasta aallosta on lopettanut. Omasta listastani linkin takaa saattaa löytyä mitä tahansa. Vanhat osoitteet on otettu käyttöön, vaikka luulisi uusia kombinaatioita löytyvän.



      Poista
  3. En muista, missä vaiheessa blogisi olen löytänyt, mutta siitä lähtien olen sitä seurannut. Hieman kauemmin olet joka tapauksessa näissä blogiympyröissä ollut, mitä minä, joka kirjoittelin Vuodatuksessa vuoden 2008 alkupuolelta.
    Sama on tapahtunut itsellenikin, että henkilöllisyys on paljastunut, vaikka ajattelin myös alkujaan pysytellä aimariina.
    Sinulle kaikkea hyvää elämääsi. Terveyttä ja iloa. Sitähän meidän ikäiset aina tarvitsevat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aimarii,
      Kiitos samoin Sinulle!

      Alussa tuli blogatuksi runsaasti. Olihan sitä silloin 10 vuotta nuorempi ja jaksoi enemmän. Innostui kaikenlaisista haasteista esim. Nyt on enemmän haastetta tavallisessa arjessa.

      Sinulla on hurmaava blogi, niin luonnonläheinen. En minäkään muista, minkä klikkauspolun päästä olen itse Sinut löytänyt.

      Poista
  4. Liisa,
    tuntuu hyvin surulliselta ajatella, että en kohta löydä Sinua ja tarinoitasi ja ajatuksiasi täältä. Säännöllinen blogin päivitys on varmasti työlästä ja aikaa viepää, eikä meikäläisellä ole oikeutta yrittää päätöstäsi pyörtää. Elämä on luopumista. Sinua ja blogiasi tulee ikävä.
    Lämmin kiitos kaikesta. Kaikkea hyvää, mummuilun hauskuutta, terveyttä ja valokuvauksen iloa Sinulle. t. Laila

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laila,
      Postauksia on yli 1200, joten on siinä ollut seuraamista. Tuntuu kivalta lukea, että saattaisi tulla ikävä. Kaikella on aikansa. Kiitos toivotuksistasi! Sinulle toivotan myös kaikkea parhautta tulevaan tässä vaalituloksen seuraamisen lomassa.

      Täällä oli ihan hyvä vaalisää, hiukan sataa ripsautti jossakin vaiheessa.

      Poista
  5. Mukava on ollut seurata tarinoitasi ja kuviasi sieltä Kuopion kupeesta, uusien upeiden Kallansiltojen rakantamista ja monta muuta aihetta. Kiitos sinulle niistä. Hyvää vointia ja kaikkea hyvää tuleviin päiviisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Simpukka,

      Tuo loppusuoralla oleva siltatyömaa oli aikanaan kimmoke lähteä lenkille kauemmaksi. Kuvablogin puolella on linkki myös niihin kuviin. Kuvia on blogin kautta Googlessa vaikka kuinka paljon. En aluksi ymmärtänyt, mihin ne päätyvät.

      Hyvää vointia myös itsellesi. Olen usein ajatellut, että itsekin olisin halunnut tehdä simpukat. ;)

      Jäät ovat jo hileellä, sirisee. Veikkasin, että ne lähtisivät vasta vapuksi, mutta tänä vuonna vesi vapautuu kyllä aiemmin.

      Poista
  6. En ole pitkään aikaan kommentoinut blogikirjoituksia vaikka seuraan tiettyjä blogeja säännöllisest. Jään kaipaamaan blogiasi ja mielenkiintoisia postauksiasi, mutta kymmenen vuotta blogimaailmassa on hieno saavutus. Kunnioitan päätöstäsi. Toivotan sinulle kaikkea hyvää, eli Allt gott! Mukavaa kesän odotusta! Olivia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olivia,
      Kiitos! Itselläkin on blogikommentointi jäänyt hyvin vähiin. Huomenna se kymmenen vuotta tulee täyteen. Itsekin ihmettelen, miten tässä näin kävi.
      Kevät tulee, vaikka on koleaa. Sinivuokot ja leskenlehdet kukkivat. Mahla virtaa.

      Kaikkea hyvää myös Sinulle!

      Poista
  7. Muistan, kun esittelit itsesi yhdessä vanhan liiton blogissa, joka on muuttunut sellaiseksi, etten kommentoisi siihen suurin surminkaan. On mukavaa, että olet säilyttänyt blogissasi lämpimän, siivollisen ihmisyyden. Blogiasi on ollut hyvä lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kalevi, ystävällisistä sanoistasi. On hiukan haikeutta ilmassa.
      Kiitos sinun tiedän mistä löydän valkovuokkolehdon ja monta muuta tämän kaupungin asiaa. Työaikana en ehtinyt lainkaa tutustua koko kaupunkiin.

      Maanantaina oli Kallavesi luonut jäänsä siellä, mistä se ilmoitetaan virallisesti. Tänään navakka tuuli puhalsi vihdoin jäät liikkeelle tästäkin kohtaa. Virtaukset ovat siirtyneet, joten olimme pari vuorokautta myöhässä.



      Poista
  8. Huomasinkin, vähän sattumalta, että olit tullut tänään tänne kirjoittamaan. En ole tätä blogiasi aikoihin katsonut, siirryin aikoinaan vain poikkeamaan silloin tällöin kuvissasi.

    Kommentoin tässä, kun muistutit mieleen ajan, jolloin minäkin sain Kelvottomisen Kirjailijoiden seuran jäsenyyden. Blogitoveruus on ollut mukava asia näinä vuosina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maija,
      Minulla on ollut syksyn edetessä selvää kirjoitusvajetta havaittavissa ;) Pitäisi siirtyä nauhoittamaan sanottavansa. Jospa se ei kävisi niin niskan ja selän turmioksi.

      Minulla on feedly, josta seuraan meitä "vanhoja" bloggaajia. Siellä olet sinäkin. Viime viikko oli vielä kirkasta, mutta nyt on pari päivää ollut varsinaista hämäränhyssyä koko päivän.

      Poista

Kommentoi sinäkin!