Kaksi päivää sitten tunsin ensi kertaa tämän kevään lämmön, kun kosketin peltistä postilaatikkoamme kämmenselällä. Tuli kesäinen olo. Kävelin tuossa jäällä. Mies oli pilkillä sen aikaa. Pilkkiminen ei ole minua koskaan kiehtonut. Aurinkoihottuman pelossa olin suojautunut pankkirosvoa muistuttavaksi. Oli tyyntä, vihdoin yksi päivä.
Moottoritieltä kuului jatkuva liikenteen melu. Suuntasin niemen nokkaa kohti, peräti sen taakse kuullakseni kunnolla jään ääntelyn. Jääkentän kutsun vai vaikerruksen? Raikasta ilmaa etsin.
Siellä täällä kelkkojen ja latujen ja jalanjälkien korkeammalle nousseiden alueiden välissä jään pinta on luistelijan unelma. Tai potkukelkkailijan. Sauvoista oli tukea huonosta tukirangasta kärsivälle. En tosin ollut varautunut railoihin. Jouduin punnertamaan välillä luvattomista kohdin vieraille tonteille. Selitys valmiina, tietenkin.
Tolppasaaresta löytyi ehjiä kaisloja. Rannan kaislat olivat murtuneet jään liikkeistä. Juuri muita ei tällä kohtaa enää liikkunut jäällä. Pidin itseäni oikeastaan rohkelikkona.
Tänään oli se auringonpimennys. Minulla kävi sikäli huono tuuri, että istuin TK:n odotusaulassa ja kuuntelin sen radiosta. Säästyivätpä kevätkirkkauden kipeyttänyt silmäni. Olimme toki aamulla suunnitelleet vipstaakia, millä seurata ja ehkä myös kuvata sitä. Lääkärin päivystysaikaa ei voi valita.
Kumppani sai kuvatuksi neulanreiästä heijastuksena jonkinlaisen otoksen. Tämä päivä palautti mieleeni edellisen vastaavan ilmiön. Vanhempani olivat käymässä meillä. Se oli se kesä, joka käänsi kertaheitolla tavallisen entisen elämäni päälaelleen. Luulin menehtyväni muutamassa kuukaudessa. Uskomatonta, että olen vielä täällä.
Edit 21.3.
Joku lukija on saattanut havaita, tämä postaus oli vasta luonnos. Se on niin tätä, siis nämä hipaisunäytöt. Ja kun minulla ei ole niitä sormenjälkiäkään.
En tiedä, minkä kesän auringonpimennystä tarkoitit. Meille kesän 1990 auringonpimennys oli samanlainen käännekohta. Se koettiin lomalla Suomessa. Sen jälkeen kierrettiin kaukomaat ja tultiin pikapikaa takaisin Suomeen, Mies ensin leikkaukseen ja me muut sitten perässä. Hengissä selviäminen ei todella ollut itsestäänselvyys.
VastaaPoistaMaija,
PoistaJuuri se vuosi se oli. Tuntuu vain niin uskomattomalta, että siitä on jo niin kauan. Aika kuluu vinhaa vauhtia. Tuon kokemuksen jälkeen mikään ei ole ollut itsestään selvää. On paljon ns. triggerisanoja, jotka nostavat vanhat asiat pintaan. Tällä kertaa se oli tuo auringonpimennys sanan varsinnaisessa merkityksessä, jos ymmärrät, mitä tarkoitan.
Muistan oikein hyvin 1990 kesän auringonpimennyksen. Minun piti tutustua googlettamalla triggerisanoihin. Oli ennestään vierasta minulle.
VastaaPoistaSinä olet jo hieman aistinut kevään tuulia. Täällä ei vielä, nytkin yöpakkasta -25, mutta niinhän maaliskuu pitääkin yöpakkasia.
Rohkeasti vielä liikut jäillä. Tosin siellä jään pinnalla ei ole niin paljon lunta, vaan näkee kutakuinkin jään. Itse alan olla varovainen, sillä lumi peittää jään ja tiedän kairatessani jo viimeksi, miten jääkerrokset ovat ohuita ja hauraita.
Turvallisia jäällä liikkumisretkiä.
Aimarii,
PoistaTäällä on talvikalastuksen MM-kisatkin vielä tänä viikonloppuna, vaikka rannat ovat paikoin sulia, kuten tuolla taisin mainita. Tässä välissä sartoi reilusti räntää ja se kuorrutti tuota jäätä helpommaksi kävellä. Eilen kävin viimeksi, koska kahtena yönä oli yli kymmenen asteen yöpakkaset. Ja tuo huikea auringonpaiste.
Se 1990 auringonpimennys oli aamuvarhaisella, nyt keskellä päivää. Ihmeeellinen on tänä solaarinen systeemi. Ei paljon siitä ymmärrä. mutta ei kai tarvitsekaan. Hyvää viikonloppua!
Niin on elomme täällä... Upeita kuvia.
VastaaPoistaKalevi,
PoistaVaellus on vaivaista, mutta silti jaksan toivoa...
Kiitos kuvakehuista! Aurinkolasit päässä otettuina summamutikassa joskus jotakin sattuu kohdilleen kuvissa. KKK
Kauniita kuvia. Alimmainen varsinkin miellytti, tuo valo ja keväinen usva.
VastaaPoistaSimpukka,
PoistaKiitos kehuista myös sinulle! Alimman kuva valosta pidän itsekin, mutta usvalta näyttävä on savua. Polttivat tuoretta puuta isona roihuna niemen nokassa. Rantapuiston raivaus on menossa. En kyllä tiedä, onko tuollainen savustaminen oikein sallittua kaupunkialueella.
Liisa, hyvää pääsiäistä! Toivon Sinulle mahdollisimman hyvää vointia ja monia mukavia kuvausretkiä, joista pääsemme blogisi kautta osalliseksi. Kevät saisi lämmetä ja herätellä luonnon uudelleen, vuokot, leskenlehdet. Olisi myös ihanaa, jos voisi nyt elää uudestaan kaikki ne tavalliset arkiset päivät, joiden arvoa en ole aina ymmärtänyt.
VastaaPoistaDelilah,
PoistaAurinkoista pääsiäistä myös sinulle! Olo on kuin jyrän alle jääneellä ja ääni poissa. Onneksi ei tarvitse lähteä mihinkään. Ehkä täällä voisi jossakin lämpimässä paikassa löytää leskenlehden. Kohta puhkeaa mustikka kukkaan maljakossa. Ja herneenversot ovat minun rairuohoni. Vanukat kävivät maalaamassa kauniit pääsiäismunat.
Arki on parasta. Lapsena ei juhlia pidetty, joten en osaa sitä vieläkään.