12. elokuuta 2014

Omat reitit


Vihdoin tänä aamuna sai herätä viikkoja kestäneen hellejakson jälkeen lempeään sateeseen. Helenanpäivän myrskyä ei kai tarvitse laskea, koska se saderyöpsäyksineen kesti vain sen avjaan viisi minuuttia. Tosin suurta tuhoa kylvi ja kaatoi, katkoi ja kieputti isojakin puita ihan vieressä.

Kuljen jaksamisen mukaan omia reittejä pitkin. Rantoja, siltoja, lampien luona ja Puijolla. Ihan jokainen niistä sai myrskystä osansa ja olen joutunut välillä palaamaan jälkiäni takaisin. koska esim. Puijon laella maisemaa avanneet myrskynkaadot odottivat pitkään metsureita. Linnut ovat jo väsähtäneet tai hukkuneet moottorisahojen äänten alle.


Olen kiinnittänyt huomiota enemmän tuoksuihin. On kuin kulkisi saunassa koko ajan. Myrsky kaatoi paljon koivuja ja niiden maahan jääneet tai jätetyt oksat lehtineen tuoksuvat käytetyltä saunavastalta. Imelä tuoksu.

Pirstoutuneiden mäntyjen ja kuusien  kohdalla muistan  lapsuuden lautataapelien tuoksun. Haapa ei tuoksu miltään.  Pihlajiakin meni ja salavia. Satoja runkoja puita, joku menetti omenapuunsa, viereisellä tontilla taas ei käynyt kuinkaan. Suurta sattumaa, joka asettaa ihmisen ihmisenkokoiselle paikalle luonnonvoimien edessä. Samalla tavalla arvotaan sairaudet elämän arpapelissä.
  

Eilen koulun pihaa putsattiin hiekasta. Luultavasti opettajien autot täyttivät parkkialueen. Tänään pihan täyttivät koululaisten äänet. Uusi lukuvuosi alkaa.  Innokkaat ekaluokkalaiset aloittavat koulupolkunsa. Arki saa rytmin. Hyvä niin.


Olen edelleen hiukan pihalla älypuhelimeni kanssa. Postauksen otsikko on erään käyttämäni sovelluksen nimi. Se kertoo miten kauan, korkealle ja millä vauhdilla (sic) kuljen vanhoja tuttuja reittejä. Se ilmoittaa myös kulutetut kalorit. Mielenkiintoisinta on mitata matkan pituus, sillä aikaahan minulla riittää.

8 kommenttia:

  1. Viime yönä satoi vettä täällä lounaskulmalla, mutta ei pahemmin tuullut. Ihme että nuo riukumännyt säästyivät. Haapalauta ei paljon tuoksu ja se on kauniin vaalea. Lahon haavan tuoksun tunnen vanhasta muistista. Hyvin kaunis on haapapuun okran värinen jäkälä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kalevi,
      Tuossa rinteessä on myös yksi iso haapa nurin. Siinä pääsi läheltä ihailemaan sen jäkälän komeaa väriä ja muotoja. Haavan kuori oli myös tehnyt kauppansa. Noin metrin matkalta oli kuori irroitettu ja otettu mukaan.

      Poista
  2. Tosi fiksuja ominaisuuksia puhelimessasi. Minun pitäisi mennä puhelinkauppaan vaihtamaan uudempaan nokialaiseni, joka on dinosaurusten ajalta. Pitäisin sen edelleen mielelläni, mutta siihen poloiseen ei nykyisin saa mistään enää akkua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Simpukka ,
      Kyllä minäkin kaipaan vanhaa nokialaista . Se oli kevyt ja pienikokoinen. Tein sen virheen, että halusin puhelinlaitteeseen hyvän kameran, ettei tarvitsisi kantaa kahta laitetta mukanaan. Nyt valitsisin toisin, mutta olen ns. Kahden vuoden loukussa liittymäni kanssa. Mainitsemani sovelluksen kaltaisia on tarjolla lukemattomia. Niitä ladataan sovelluskaupoista joko ilmaiseksi tai maksutta.

      Poista
  3. Elämää täynnä on postauksesi lempeine sateineen ja myrskyineen. Eilisestä sateesta minakin käytin tuollaista sanontaa. Lempeä ja lämmin. Kävelin pihalla paljain käsivarsin ja annoin sateen vilvoittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllimarjaana,
      Niin oli sade lempeää ja lämmintä. Ei haitannut lainkaan kävelyllä, jonka jälkeen menin vielä sateessa järveen. Yritin olla liukastumatta portaissa. Pääsinkin turvallisesti takaisin sisälle, jossa sitten matto luisti vasemman jalkani alla ja yksi varvas on nyt mustana.

      Eikö sitä sanota, että onnettomuudet tapahtuvat useimmiten kotona. Onneksi ei käynyt pahemmin.

      Poista
  4. Syksyä ilmassa, sen askeleet ovat välillä raskaat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yllättävän raskaat ovat, varsinkin kun säätyyppi vaihtui. Trooppisisten öiden lämmöstä hetkessä kymmenen asteen pudotus. Mutta tänä aamuna taas paistaa aurinko ja pihlajanmarjat punastelevat.

      Poista

Kommentoi sinäkin!