8. syyskuuta 2014

Poikkeuksellisen normaalia


Aika näkyy hupenevan entistä rivakammin enkä tunnu saavan enää juuri mitään aikaan. Aikoinaan kirjoitin olevani "a human doing" mieluummin kuin "a human being". Nyt alkaa olo taipua jälkimmäiseen, siksi että liikkuminen sattuu joka askeleella kiireestä kantapäähän. Mitä sitä kieltämään.

Toivo liikuntakyvyn säilymisestä pakottaa aamuisin ylös ja liikkeelle, tosin kaikki sujuu kuin hidastetussa filmissä. Unissanikaan en enää juokse. Aika on tehnyt tehtävänsä. Syksyn haikeus täyttää mielen, vaikka sään suhteen  tällä erää voisi puhua melkein intiaanikesästä. On kansalaisopistoa ja kaikenlaisia mahdollisuuksia. Oman paikan löytäminen liikelääketarjonnasta on vaikeaa.

Pienimmästäkin ponnistuksesta, siis myös jokaisesta aamukävelylenkistä tulee hiki pintaan. Rantaviivalta pakenevan veden lämpötilasta minulla ei ole mitään muuta käsitystä kuin että kylmää on. Sinne astelen puunjuuria ja liukastumista varoen aina kävelyn jälkeen. Kylmä karkottaa kivun aistimuksen tyystin. Hetkeksi.

Radio pitää ajan tasalla aamuisin. Tarvitsen nykyisin jo erikoisen pontimen, joka saa minut lähtemään kameran kanssa liikkeelle. Eilisaamun usvasta siihen ei ollut. Tänä aamuna kuulin, että vuosia seuraamani siltatyömaa on päättymässä. Uuden kevyemmän liikenteen väylän varrella paljastetaan johonkin aikaantänään vanhojen läppäsiltojen muistomerkki. Kävin katsomassa vielä pressun alla olevaa taideteosta.

Monta mielenkiintoista kohtaamista liittyy tämän työmaan muutosten seuraamiseen, koska en tietenkään ole ollut ainoa kameran kanssa kulkeva.




5 kommenttia:

  1. Aikamoinen hirvitys tuo sininen penkki, joka nuorison jäljiltä muuttuu toisenlaiseksi hirvitykseksi, mutta minkähänlainen hirvitys tuon pressun alta paljastuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kalevi,
      Tuolla ei juuri nuorta porukkaa ole näkynyt. On liian avara ja tuulelle altis paikka. SS:ssa oli sivun verran sillan historiaa. Ainakin kahdella bussilla näkyi patsaanpaljastajia paikalla olleen. En ole vielä saanut selvää, olisiko muistomerkki se vanhan nostosillan usein jumiutunut rattaisto.

      Poista
    2. Niinpä näkyy olevan, vanhan läppäsillan rattaisto. Kuvassa herrat kättelevät toisiaan. Työmiehet ovat palkkansa ansainneena muualla.

      Poista
    3. Torin nurkallakin oli eilen samanlainen, mutta pienempi avattava paketti, oikeastaan Kauppakadulla H-talon edessä. Oksapoika paljastettiin käsittääkseni eilen.

      Poista
    4. Rumalta oksapoika silmissäni näyyttää, ainakin kuvassa, mutta eihän taiteen tarvitse olla kaunista; riittää kun se esimerkiksi kuvaa savolaista perusolemusta, kuten muka tässä tapauksessa. Saa nähdä, säilyykö teoksen nimi vai nimeävätkö kaupunkilaiset sen uudestaa. En edes muista, mikä on jäätyneitten kalsareitten oikea nimi. Kuopiossa ei ymmärretty keskustorin arkkitehtonista olemusta, vaan alettiin koristaa sitä kaikenlaisilla pömpeleillä. Veljmies sopii paikalleen ja melko hyvin myös partisaanityttö.

      Poista

Kommentoi sinäkin!