29. heinäkuuta 2014

Huh hellettä!


Harvoin on tämä pohjoisrannan vesi ollut niin lämmintä kuin tämänvuotisen Jaakonpäivän jälkeen. Vaikka laituri onkin väsähtänyt vinksalleen vuosien myötä ja portaista puuttuu yksi astinlauta edelleen, olen aika monta kertaa hakenut viilennystä joko tyvenestä tai aaltoilevasta vedestä. Jos kesäkuussa lasten uimakoulut piti pitää pääsääntöisesti maalla, heinäkuun helteiden vuoksi lämmennyt vesi ei juuri virkistä. Palatessa jo puolivälissä polkua hiostaa niin, että voisi kääntyä takaisin, jos jaksaisi.

Lokit ovat ottaneet laiturin hallintaansa. Eilen sävähdin jonkun uimarin laiturille kiinni naulaamaa lelukäärmettä. Sen oli määrä karkottaa lokit. Jo neljältä aamulla ajattelin mennä katsomaan, olisiko laituri tällä kertaa vapaa. Eikä mitä! Lokinpoikanen se siinä torkkui edelleen eikä kumikäärmeestä ollut jälkeäkään. En oikein jaksa uskoa, että joku lintu olisi sen saanut irrotetuksi.


Eilen lähdin seuraksi mustikkaretkelle. Samasta paikasta on joskus löytynyt lakkojakin. Suo oli niin kuivaa, ettei kumisaappaita tarvinnut. Mustikoita löytyi jonkin verran, samoin juolukoita, lakkoja vain muutama. Vanhasta muistista kyykistelin liikaa, vaikka tiedän kyllä seuraukset. Onneksi ukkospilvet alkoivat nousta, niin tuli lähdetyksi ajoissa pois. Sitten sitä jyrinää ja lyhyitä ukkoskuuroja riitti useita tunteja. Mitäpä näistä säistä ja sateista kirjoittamaan, kun nykyään kaikilla on mahdollisuus tutkia vaikka minkä paikkakunnan täsmäsäät.

Viisi litraa mustikoita on aivan hyvä saalis ja ne muutamat lakat. Ainoa miinuspuoli retkessä oli, että kadotin vesipullon. Ei kannattaisi kanniskella kameraa joka paikkaan. Pullo oli toisessa kädessä ja kamera toisessa. Ja sitten otin jonkin kuvan...  En mitenkään löytänyt miltei väritöntä vesipulloa varvikosta, vaikka kuinka etsin. Piti jättää se sinne ja palata autolle, jossa tiesin olevan vettä.



Neljä vuotta sitten oli vielä helteisempää. Laitoin tuon linkin tuohon, koska kuvissa näkyy vielä vanha moottoriliikennettie. Nyt maisema on aivan toinen.

Ei lämmin luita riko, kunhan muistaa juoda tarpeeksi ja pitää huolen suolatasapainosta.

4 kommenttia:

  1. sanoi jänis pakkasta.

    Vieläkö muistat sadun?

    Ei kannata kantaa kameraa joka paikkaan, jos on vaarassa kadottaa veipullo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki muistan sadun. Minä olin mustikassa vain ulkoilumielessä, mutta vähäinenkin (reilu kilometri) suomaalla kävelyä oli kropallle liikaa. Ja sitä tulee otettua kuvia, ihan turhiakin, kun ei muuhun kykene.

      Mustikoita on paikoin, vaikka tänämpäiväinen SS toista väittää. Kuvan otin juolukoista ja täydessä kukassa olevasta kanervasta. Siinä syylliset vesipullon katoamiseen.

      Poista
  2. Ah hellettä. Tämä kesä muistetaan kauan, on se vaan ollut niin ihana ja erkoinen. Helteestä en juuri ole kärsinyt. Mökillä olen järvessä niin kauan että varmasti olen viilentynyt. Jätän märän uimapuvun päälleni, niin viileä ole jatkuu piiiitkään. Täällä kotona ei hätiä mitiä, sillä talomme on puiden siimeksessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllimarjaana,
      Mukava, että sinä voit nauttia helteestä. Meitä ihmisiä on niin monenlaisia, miten siedämme äärilämpötiloja. Eilinen hiostava kuumuus oli tyodella erkoista, mutta se toikin sitten juuri tälle kohtaa rajun ukkospuuskan, joka kaatoi paljon puita ja riepotteli kaikenlaista. Eilisillasta alkaen on ollut puusavotta seurattavana. Såhkömiehet tietenkin erikseen huolehtimassa turvallisuudesta sähkökaapeleiden päälle rojahtaneista rungoista. Koko myräkkä kesti vajaan kymmenen minuuttua sateineen, mutta korjaustyöt jatkuvat. Onneksi ei loukkaantunut ihmisiä.

      Kaikki tavalliset kävelyreitit olivat poikki kaatuneiden runkojen vuoksi vajaan kilometrin säteellä.

      Poista

Kommentoi sinäkin!