10. elokuuta 2011

Retki

Kun satunnainen matkailija saa kuulla, että jossakin tutussa paikassa on nähty majava ja se on saanut aikaiseksi jopa tulvan, hän ei millään muotoa malta olla yrittämättä tutustua moiseen harvinaisuuteen lähemmin. Ei haittaa vaikka vettä ropsauttalee tuon tuostakin. Hän pukeutuu liiankin lämpimästi ja antautuu uteliaisuutensa vietäväksi.

Autolla pääsee melkein näköetäisyydelle, ellei olisi kuusitiheikköä ja korkeita kallioita ja siirtolohkareita edessä. Olisipa hienoa, jos saisi napatuksi kuvan majavasta. Sillä voisi sitten brassailla blogissaan. Valkoiseen sadeasuun pukeutunut matkailija parkkeeraa autonsa niin, ettei se jää tien tukoksi, sujauttaa kameran toiseen vetoketjulliseen taskuun ja kännykän ja auton avaimet toiseen. Vetoketju ei mene aivan loppuun asti kiinni. Suksisauvat kun vielä pitäisi saada mukaan. Lumikengistäkin olisi saattanut olla apua upottavalla suolla.
Hetikohta hän havaitsee sammaloituneessa ojassa ilmeisesti karhun jäljet. Muutenkin oja pysäyttää matkalaisen, koska sen ylittäminen on haastavaa. Pitää kiertää kuivempaa reittiä ja samalla tunnustella koko ajan, että avaimet ja kännykkä pysyvät mukana. Ja kuunnella ja katsella, näkyisikö sitä karhua. Tihkusateinen puoliusvainen suo ja lampi ovat aivan hiljaisia. Sitä hiljaisuutta hän imee itseensä ja samalla tallustaa hitaasti kohti  lampea ja puroa.

Pato on jo kerran purettu ja vedenpinta laskenut, mutta puiden rungoista näkee vielä, että vesi oli noussut ainakin kuusikymmentä senttiä. Puron varsi on niin tiheää kuusikkoa, että luontoihminen vetää sadeasun hupun tiukasti päähänsä ja puskee käsi kalliiden monitehosilmälasien suojana vasen kylki edellä oksiston läpi ja pääsee kuin pääseekin ottamaan kuvan majavan kaatamasta isosta haavasta. Vastarannalla jonkin matkan  päässä näkyy kaksi samanlaista. Mutta majavaa ei näy eikä kuulu.

Vaatetus ja liike irrottavat hien ja hiukan pettyneenä luontokuvaaja palaa autolle eri reittiä. Hänestä on rattoisaa ajatella liikuvansa samalla suolla karhun kanssa. Kävellessään hän ihailee katinliekojen ja rahkasammalen vihreyttä, pysähtyy poimimaan yhden ylikypsän lakan ja muutaman juolukan suuhunsa. Auton luo päästyään hän riisuu valkoisen sadeasunsa, joka naapurin mielestä muistuttaa lähinnä lumipukua.

Illalla hän saunan jälkeen alkaa tutkia kuvasaalistaan. Jostakin syystä hän ei näe oikein kunnolla. Hän huomaa silmälasien olevan likaiset ja pesee ne, mutta ei edelleenkään näe oikein hyvin. Onneksi näkö ei sentään jäänyt suolle, vaan hän putsasi vahingossa väärät lasit. Omat löytyivät kammarista. Monitehot molemmat ja aika samansorttiset.

7 kommenttia:

  1. Kyllä,kyllä! Kuvastasi päätellen majava on ollut asialla. Olen nähnyt majavien kaatamia puita Tukholman liepeillä ja jäljet olivat samannäköiset. Majavia en nähnyt.

    Satunnaisen matkailijan luontokuvat ovat kauniit.

    VastaaPoista
  2. Kas hassumpaa. Voin aistia suolammen ympäristön tuoksun.

    VastaaPoista
  3. Olivia,
    Mahtava voima pitää majavien purukalustossa olla, että syntyy tuollaista jälkeä. Haavat olivat läpimitaltaan ainakin 30-senttisiä, jollei isompiakin. Satunnainen matkailija ei ole ennen nähnyt näin isoja puita nurin majavien jäljilä, puolta pienempiä kyllä. Eikä koskaan sitä majavaa.

    Oli sen verran jännittävää seikkailla puron varressa, että en tarkistanut lainkaan paikan päällä, miten kuvat mahtoivat onnistua.

    VastaaPoista
  4. a-kh,
    Oli tyyntä ja pilvistä, mutta hiostavan kosteaa. Kuusten oksilla kasvoi naavaa, kallioilla jäkälää ja suopursuja. Ja paljon muuta. Sieniä, yhden kannon vieressä oli kaivettu ampiaispesä (?) esiin. Tien varren horsmat olivat jo syysvärissä, ilmeisesti tukehtuivat tulvan aikana. Syksyn läheisyys tuntui ja tuoksui putoilevissa lehdissä.

    VastaaPoista
  5. Mukavia kuvia ja jännittävä kertomus. Karhun jäljet olisivat minut saaneet kiireesti kääntämään kulkuni tulosuuntaan! Tuo alimmainen kuvasi voisi olla meidän mökkijärveltämme. Siellä elelee majava myös. Eläintä itseään emme ole nähneet, mutta jälkiä kyllä. Se on kiertänyt järvä ja järsinyt monta suurta ja pientä haapaa poikki. Haapa on sen mielikohde ilmeisesti puun pehmeyden takia, mutta hätätilassa sille kuulemma koivukin kelpaa. Suojasin toissa kesänä rannassamme verkolla pari komeaa haapaa. Ne ovat saaneet olla rauhassa.

    VastaaPoista
  6. Delilah,
    Onko mökkijärvenne niin iso, ettei majavien rakennelmat ole aiheuttaneet teitä katkovia tulvia? Hyvä idea suojata omat puut, jos kerran lähistöllä haavat saavat kyytiä.

    VastaaPoista
  7. Liisa,en ole kuullut sellaisesta haitasta. Mökkijärvemme on kolme kilometriä pitkä ja muutaman sata metriä leveä metsien saartama erämaajärvi. Sen keskivaiheilla on salmi, joka johtaa järven toiseen, leveämpään osaan. Järveen laskevaa koskea majava on yrittänyt padota, mutta ei ole saanut työtään koskaan riittävän tiiviiksi ja valmiiksi. Jonkinlainen pieni patolammikko on syntynyt, mutta sitten on ihminen puuttunut asiaan ja perannut puita pois. Koskea pitkin kulkee järvemme kautta isompiin järviin melontareitti, ja melojia patorakennelma on varmasti haitannut. Liisa, terveisiä Lailalta

    VastaaPoista

Kommentoi sinäkin!