4. elokuuta 2011

Saunahattu

Jääkaapin alimmassa lokerossa on muovipussissa vanhaa hoitoturvetta. Olen vuosia sitten ollut oikeaoppisessa turvesaunahoidossa. Kokemus oli sen verran miellyttävä, että turve luomuhoitoaineena "myytiin" minulle. Mutta tavaksi turpeen käyttö ei ole tullut. Nyt ehkä taas jaksaisin kokeilla, vaikka turpeen kanssa läträäminen tavallisessa saunassa on melko suttaista ja työlästä. Lopputulos ja -tuntuma iholla ja hiuksissa on kyllä hyvä, mutta saunan ja pesuhuoneen pesemisessä on suuri työ. Turvesotkua löytyy seiniltä ja lattialta vielä seuraavanakin päivänä, vaikka kuinka yrittää suojata paikat ja välttää turpeen kuivumisen. Ei nyt viitsi ihan muoviakaan asetella lattialle liukastumisvaaran vuoksi.

Turvesauna ei kuitenkaan ole erikoisin saunamuistoni. Se on saunominen muovisaunassa. Saunahan ei ole oikeastaan muuta kuin katettu kivikasa. Kuumien lähteiden alueilla riittää pelkkä kate. Ko. muovisauna sijaitsi tiettömän taipaleen päässä suolammen rannalla. Rakennelma oli pysyvä ja kesäkäyttöön tarkoitettu. Ko. kokemuksesta on kulunut yli kolmekymmentä vuotta. Se oli varsinaista muovin aikakautta.

Itse telttasaunaidea on varmaankin yhtä vanha kuin koko saunomistraditio eikä se ole mikään suomalaisten keksintö, vaikka ´sauna´ onkin ehkä laajimmin eri kieliin lainattu suomenkielinen sana. Mieheni on tuonut minulle tuliaisena huovasta ommellun saunahatun. Sekin on vielä testaamatta, koska kipuileva kroppa oikeastaan pitää joko kylmähoidosta tai sitten kuivasta lämmöstä. Sauna ei ole kumpaakaan.

Onko suolampien vedessä mahdollisesti samoja terveysvaikutuksia kuin syvältä suosta nostetulla turpeella, en osaa sanoa. Minä en pidä hetteisistä upottavista rannoista enkä siitä, että jalkani uppoaa mutaiseen rantaan. Tarvitsen tukevan laiturin porraspuineen. Onneksi kuvassa näkyvä irronnut alin porras on jo korjattu.

Erikoinen saunamuisto on myös tämä. Onko sinulla erikoisia saunamuistoja?

15 kommenttia:

  1. Näin TV:stä kuinka venäläisillä oli karvahatut löylyssä.

    VastaaPoista
  2. Sananjalka,
    Pää pitää siis suojata sekä kylmältä että kuumalta. Muistan nähneeni jossakin lahjatavarakaupoissa Suomessakin sauhahattuja. Ehkä ne tulevat muotiin paljujen myötä. Itse jääkylmään veteen mennessä laitan mieluusti pipon päähäni.

    VastaaPoista
  3. Terveisiä vain turvekylvystä, tulin juuri rantasaunasta ja tämä pikkujärvi jonka rannalla kesääni aina vietän on kovin humuspitoinen ( tänä kesänä kylläkin vähemmän, jostain syystä) vesi on puhdasta, mutta siitä jää pintaan helposti sellainen humuskerros. Sanotaan, että jotkut maksavat siitä ihan erikseen, meillä se kuuluu hintaan =DD

    Jatkoa ensi viikolla Jokelasta.

    t. Kale

    VastaaPoista
  4. Paras saunamuistoni on tädin savusaunasta Keiteleellä 1960-luvulla. Yleensä vältän saunomista, koska en voi hyvin saunassa.

    Kauan sitten tapasin kielikurssilla turvetutkijan Geologian tutkimuslaitokselta. Googlesta löysin hänen nimellään (Riitta Korhonen) aiheeseen liittyvää tekstiä. Muistan, että hän kertoi kurssilla turpeen terveysvaikutuksista, joihin hän oli tutustunut Saksassa.

    VastaaPoista
  5. Jäjistä päätellen vedestä nousseella ei ole latuskajalat.

    VastaaPoista
  6. Pieni sauna nökötti omenapuiden ja viinimarjapensaiden saartamana. Se oli hirsistä rakennettu, mutta vuorattu myöhemmin laudoilla. Isä oi maalannut seinät punaisiksi ja nurkkalaudat valkoisiksi. Sisältä seinät olivat pikimustat. Piti varoa hipaisemasta niitä, muutoin tuli mustaksi itsekin. Katonrajassa toimi venttiilinä pieni reikä, johon oli työnnetty tukkeeksi kangasrätti. Lauteiden vieressä kohosi kiuas, jonka isä lauantaisin taidolla lämmitti. Kisua ei saanut jäädä, siitä tuli pää kipeäksi. Pieni neliruutuinen ikkuna kurkisteli ujosti ulos puutarhaan. Pimeän aikaan ikkunanlaudalla saunomista valaisi myrskylyhty tai kynttilä saunojien valinnasta riippuen. Miesväki halusi valoa enemmän, me siskon kanssa pidimme kynttilänvalosta. Luulen, että äitikin olisi valinnut kynttilän valaisemaan. Kuumavesi lämmitettiin sisällä ja kannettiin ämpäreillä saunaan. Talviaikaan, kun kaivovesi oli vähissä, vesi sulatettiin lumesta. Koska saunassa ei siihen aikaan ollut varsinaista pukuhuonetta, vaatteet riisuttiin jo tuvassa niin vähiin kuin mahdollista ja puolialasti kipitettiin kapeaa kinttupolkua saunan lämpimään. Lapsena oli talvisin lunta melkein kainaloihin ja piti varoa liukastumasta hankeen. Aikanaan sähkövalo tuli ja korvasi saunan kynttilät ja myrskylyhdyn, savusauna muutettiin tavalliseksi ja saunamökin toiseen päähän tehtiin takka ja pukuhuone.

    VastaaPoista
  7. Mieleen ovat jääneet lapsuuden saunomiset. Ensimmäiset muistot ovat isänäidistä, joka pesi hellin käsin meitä pienokaisia sylissään saunaloitsuja lukien … ” suutelukset, silmäykset, pahain akkain panetukset. Pois meijän lapsesta, pois”.
    Istuimme hämärässä lauteilla hänen vierellään kuunnellen kiehtovia tarinoita saunatontuista ja – keijuista. Varmaan näimmekin ne kiukaan varjoissa.
    Talvisin kipitimme saunasta tähtitaivaan alle lumihankeen pyörimään ja hangesta takaisin saunan lämpöön.

    VastaaPoista
  8. KooTee,
    Tätä juuri tarkoitinkin. Annostus on vain erilainen turvehoitokylpyihin verrattuna.
    Syysmuutto taitaa alkaa Jokelaan paluustanne, ellei ole uusia reissuja suunnitteilla tälle kesälle.

    VastaaPoista
  9. Olivia,
    Olet havainnut, että saunoja on todella monenlaisia. Toisissa ei tahdo ilma riittää, toisissa on taas aivan helppo hengittää. Savusaunamuistot ovat niitä lempeimpiä.

    Känpä tutustumassa Korhosen tekstiä. Kiitos vinkistä.

    VastaaPoista
  10. a-kh,
    Ei niin. Lokit ovat vartioineet monena aurinkoisena aamuna laituria. Nyt on sateista ja äkkiseltään tuntuu, että on jo syksy.

    VastaaPoista
  11. Laila,
    Savusaunamuisto räppänöineen tuli sinullekin mieleen. Mukavia muistoja, Itsekin muistan lapsena juosseeni lumista polkua saunaan ja sen, että pienimmät kannettiin sisälle. Sauna oli tavallinen ja samassa rakennuksessa oli talli, joten hevosen hörinä kuului aina saunareissulla.

    VastaaPoista
  12. Simpukka,
    Saunaloitsut ja kaikki mummon hyvässä hoidossa. Tuollaista ei varmaankaan unohda koskaan.

    Tuo karaistushoito lumihangessa ei kuulu minun lapsuussaunomismuistoihini. Ehkä aikuiset harrastivat sitä. Vasta mummona olen uskaltautunut edes kylmään veteen.

    VastaaPoista
  13. Kooteen humusannostelu kuuluu homeopatian alaan. Määrä ei tapa eikä paranna.

    VastaaPoista
  14. Minun ekassa saunamuistossani tarvottiin kaulaa myöden (olin 3v) lumihangessa naapurin savusaunaan, kun oma sauna ei vielä ollut valmis.
    Omituisin sauna on ollut suomalainen sauna algerialaisessa kauneushoitolassa. Näytti aidolta sähkösaunalta,mutta löylyä ei saanut heittää, lämpöä oli vähemmän kuin kesällä ulkona.

    VastaaPoista
  15. a-kh,
    Lumevaikutus on usein yhtä hoitava kuin lääkekin. Hän vaikuttaa tyytyväiseltä, varsinkin kun ei hintakaan päätä huimaa.

    Sirokko,
    Ilmeisesti naapuriin ei voinut olla kovin pitkä matka, jos sinne jalkapelissä pystyi saunareissun tekemään. Savusaunat ovat tulleet takaisin, monet ovat rakentaneet mökeilleen savusaunan kakkossaunaksi.

    Löylytön sauna ei oikein vaikuta saunalta eikä toisaalta nämä varsinaiset höyrysaunatkaan kylpylöissä. Niissä on koko ajan niin sakea höyry, ettei edes vieruskaveriaan näe.

    VastaaPoista

Kommentoi sinäkin!