Retki

Kun satunnainen matkailija saa kuulla, että jossakin tutussa paikassa on nähty majava ja se on saanut aikaiseksi jopa tulvan, hän ei millään muotoa malta olla yrittämättä tutustua moiseen harvinaisuuteen lähemmin. Ei haittaa vaikka vettä ropsauttalee tuon tuostakin. Hän pukeutuu liiankin lämpimästi ja antautuu uteliaisuutensa vietäväksi.

Autolla pääsee melkein näköetäisyydelle, ellei olisi kuusitiheikköä ja korkeita kallioita ja siirtolohkareita edessä. Olisipa hienoa, jos saisi napatuksi kuvan majavasta. Sillä voisi sitten brassailla blogissaan. Valkoiseen sadeasuun pukeutunut matkailija parkkeeraa autonsa niin, ettei se jää tien tukoksi, sujauttaa kameran toiseen vetoketjulliseen taskuun ja kännykän ja auton avaimet toiseen. Vetoketju ei mene aivan loppuun asti kiinni. Suksisauvat kun vielä pitäisi saada mukaan. Lumikengistäkin olisi saattanut olla apua upottavalla suolla.

Hetikohta hän havaitsee sammaloituneessa ojassa ilmeisesti karhun jäljet. Muutenkin oja pysäyttää matkalaisen, koska sen ylittäminen on haastavaa. Pitää kiertää kuivempaa reittiä ja samalla tunnustella koko ajan, että avaimet ja kännykkä pysyvät mukana. Ja kuunnella ja katsella, näkyisikö sitä karhua. Tihkusateinen puoliusvainen suo ja lampi ovat aivan hiljaisia. Sitä hiljaisuutta hän imee itseensä ja samalla tallustaa hitaasti kohti  lampea ja puroa.

Pato on jo kerran purettu ja vedenpinta laskenut, mutta puiden rungoista näkee vielä, että vesi oli noussut ainakin kuusikymmentä senttiä. Puron varsi on niin tiheää kuusikkoa, että luontoihminen vetää sadeasun hupun tiukasti päähänsä ja puskee käsi kalliiden monitehosilmälasien suojana vasen kylki edellä oksiston läpi ja pääsee kuin pääseekin ottamaan kuvan majavan kaatamasta isosta haavasta. Vastarannalla jonkin matkan  päässä näkyy kaksi samanlaista. Mutta majavaa ei näy eikä kuulu.

Vaatetus ja liike irrottavat hien ja hiukan pettyneenä luontokuvaaja palaa autolle eri reittiä. Hänestä on rattoisaa ajatella liikuvansa samalla suolla karhun kanssa. Kävellessään hän ihailee katinliekojen ja rahkasammalen vihreyttä, pysähtyy poimimaan yhden ylikypsän lakan ja muutaman juolukan suuhunsa. Auton luo päästyään hän riisuu valkoisen sadeasunsa, joka naapurin mielestä muistuttaa lähinnä lumipukua.

Illalla hän saunan jälkeen alkaa tutkia kuvasaalistaan. Jostakin syystä hän ei näe oikein kunnolla. Hän huomaa silmälasien olevan likaiset ja pesee ne, mutta ei edelleenkään näe oikein hyvin. Onneksi näkö ei sentään jäänyt suolle, vaan hän putsasi vahingossa väärät lasit. Omat löytyivät kammarista. Monitehot molemmat ja aika samansorttiset.