24. kesäkuuta 2011

Tuoksumuistoista juhannusta

Olen sen seitsemän kertaa laskeutunut alas 210-metriseltä mäeltä aapasuolle kielojen päihdyttävässä tuoksussa ja tietenkin saanut nousta saman polun myös takaisin. Ja yhden ainoan kerran osuin ensimmäisessä suomaiseisessa hirvenjälkien peittämässä  (meillä oli niiden kanssa yhteinen polku) notkelmassa paikalle valkolehdokin kukkiessa. Se ei ollut se juhannus, jolloin lämpömittari näytti vain neljää plusastetta, eikä minulla ollut silloin vielä kameraa aina matkassani.

Tuo elävä tuoksumuisto aktivoitui tänä aamuna, kun luin Olli Seppälän artikkelin Enkelin tuoksu (Kotimaa 22.6.2011) . Olin edellisaamuna, päivän vasta alkaessa nuuhkinut juhannusaikaisia tuoksuja pihan verbenoista ja orvokeista rantapuiston koiranputkiin ja juhannusruusuihin. Suorastaan hullaantunut niistä. Ehkä tuulen tuima tuiverrus vain lisäsi aisti-iloani. Heiluvaiset ketokukat, kesäheinät ja kukissa pörräävät hyönteiset olivat vaikeita kuvauskohteita.
"Kun maailma oli luotu mallilleen, alkoivat enkelit pistäytyä katsomassa, miltä Jumalan kädenjälki näytti. Jumala sanoi enkeleille:
  - Ette ehkä ole huomanneet, mutta teidän käynnesitänne jää jälkiä.
  - Emme me mitään jälkiä jätä, liikumme näkymättöminä ja huomaamattomasti.
  - Teistä jää tuoksu, kukkien tuoksu, sanoi Jumala.
  - Mikä tuoksu muka. Emme tietääksemme tuoksu miltään, enkelit hämmästelivät.
  - Teidän vierailuistanne maan päällä jää tuoksu, jonka hyvällä hajuaistilla varustetut ihmiset pystyvät tuntemaan.

Ja Jumala näytti enkeleille kaikki maailman valkolehdokit ja sanoi, että ne ovat merkkejä siitä, missä enkeli on käynyt, kuin nuppineuloja kartalla."

Kuva on kahden vuoden takaa ja otettu vesisateessa Sysmässä. Sielläkö enkeleitä enemmän? Turvallista juhannusaikaa teille jokaiselle, missä olettekin: kaupungissa, maalla, merellä, saaressa, mökillä...

14 kommenttia:

  1. Kyllä sen 'tuoksun' voi aivan aistia kuvaasi katsellessa.
    Valitettavasti näillä korkeuksilla se Valkolehdokki ei esiinny. En ole tavannut.
    Nohh.. Tuolla koivikossa tuoksui kaikenlaiset muut kasvit joita en paljon joutanut 'nuuskimaan'.
    Itikka parvi iski kaikin voimin sateen välissä.
    Sain 'kaapattua' muutaman Juhannuskoivun jotka asensimme ulos portaitten pieliin.
    Sitten se Juhannus meillä voi alkaa.

    Hyvää Juhannusta...!

    VastaaPoista
  2. Löytyy valkolehdokkeja Savostakin. Viimeksi olen tainnut nähdä niitä Hiidenlahdessa.

    VastaaPoista
  3. Leppoisaa juhannuksen aikaa sinne myös.

    VastaaPoista
  4. Minun ikkunani alla on kasvanut muutama valkolehdokki jo vuosikymmeniä . En tiennytkään , että niiden tuoksu on enkelin tuoksu . Hyvää juhannusta !

    VastaaPoista
  5. Meidän mökilläkin siis tuoksuu enkeleiltä, sepä kiva vertaus!
    Oikein mukavaa juhannuksen jälkeistä, toivottavasti aurinkokin alkaa näyttäytyä.

    VastaaPoista
  6. Kaunis tarina.
    Valkolehdokin tuoksua en ole päässyt haistelemaan, enkä kyllä täällä päin nähnytkään koko kukkaa.

    Mukavaa juhannupäivää myös sinulle!

    VastaaPoista
  7. Olen myöskin ihastunut lehdokin enkelimäiseen tuoksuun....

    VastaaPoista
  8. Upean valkolehdokkiryhmän olet Sysmässä tallentanut kamerallasi! Noin ihania vesisateellakin! Enkelin jättämiä jälkiä. Olen joinain kesinä nähnyt yhden yksittäisen kukan, en koskaan tuollaista ryhmää.

    VastaaPoista
  9. Eko,
    Koivun tuoksu, varsinkin juhannussaunassa, juhannuksen varsinaisesti kai tekee. Ainakin nyt täällä, koska pihlajan kukinta meni ohi.
    Maaton tyytyy puiston "juhannuskoivuihin". Sää vaihteli. Hyvää sydänsuvea sinne!

    a-kh,
    Kyllä niitä varmaankin on. Paljon liikkuva näkee. Muistan, miten aikoinaan tivasimme sinulta kissakäpäläkuvaa. Nyt näin edellisviikolla itse, miten paljon niitä pientareilla kasvaa.

    Asiasta toiseen: Kun kuulin uutisen ensimmäisestä kyläpöllönenbongauksesta Suomessa, luulin sitä pilaksi. Äkkiä tietoa alkoi löytyä kuitenkin löytyä verkosta, että sellainenkin laji on olemassa.

    VastaaPoista
  10. Arleena,
    Kiitos. Kaupunkijuhannus on ollut hyvin rauhallinen ja sää sopivan vaihteleva. Ehkä hiljaisuutta on lisännyt tuossa tieliikennetyömaalla oleva rautatiesillan siirto uuteen paikkaan. Junat eivät kulje.

    Kyllimarjaana,
    Kuten kirjoitinkin, minä olen tavannut valkolehdokkeja vain kaksi kertaa elämässäni. Siksi se on niin merkittävä kukka. Hyvää kesää!

    VastaaPoista
  11. Sirokko,
    Sinullakin? Onkohan se rauhoitettu kukka, en ole varma. Valkolehdokki ilmoitetaan yleiseksi, mutta minun poluillani se on ollut harvinaisuus.

    Lämmintä on nyt vajaa kaksikymmentä ja lämpenevää luvassa. Kyllä juhannuspäivänäkin aamusta tarkeni kävellä Väinölänniemellä.

    Mk,
    Tarinan alkuperää en tiedä. Luin lehdestä ja jotenkin se sopi hyvin juhannukseen. Seuraavaksi tuoksutellaan valkoapilaa ja mesiangervoa. :)

    VastaaPoista
  12. Marjamatilda,
    Mukavaa, jos sinullakin on oma valkolehdokkipaikka...

    Laila,
    Tämä populaatio on eräältä mökiltä. Siellä niitä oli melko paljon, ehkä muillakin tonteilla. Piti laittaa tuo kuva koko ryppäästä, koska se on epätarkka.

    VastaaPoista
  13. Yksinäinen valkolehdokki ilmestyi uusmaalaiselle metsäniitylle 100 m kotinurkiltani 50-luvulla. Se kukki joka vuosi kunnes naapuri kaatoi puita sen kasvupaikan lähellä. Sen jälkeen en enää löytänyt sitä. Tämä yksilö seisoi kuin pieni siro enkeli keskellä metsää. Valkolehdokkien (nattviol) "bongaaminen" oli muinoin nuorten suosima harrastus, mutta kukkia ei saanut poimia.

    Toinen valkolehdokkiin liittyvä muisto on Pohjois-Hämeestä, missä iso määrä valkolehdokkeja kukki sukulaisten mailla. Serkkuni hämmästelivät voimakasta tuoksua, joka oli heille uusi elämys.

    Kommentissa mainittu kyläpöllö (uusi käsite minulle) on kai ruotsiksi "dvärguv", jos kuulin oikein radiosta.

    Kukka-aiheeseen liittyen totean, että nuoret tytöt tänäkin juhannusaattona poimivat 7 kukkaa tyynynsä alle. Näin sen omin silmin maalla. Eläköön romantiikka!

    VastaaPoista
  14. Olivia,
    Mukavia muistoja ja mukava saada nämä ruotsinkieliset nimet tässä samalla. Kiitos! Onpa ollut hyvä harrastus tuo valkolehdokkien bongaus.

    Minulta on jäänyt kaikki juhannustaiat tekemättä. Siksikin en ole vieläkään keksinyt sopivaa kuvaa viime torstain valokuvahaasteeseen juhannustaioista. Ei ollut nuoria tyttöjä tässä lähellä juhannuksena, joten en päässyt näkemään, harrastetaanko samaa myös täällä päin. Helposti tuosta rantapuistosta seitsemän kukkaa olisi löytynyt.

    VastaaPoista

Kommentoi sinäkin!