Tuoksumuistoista juhannusta

Olen sen seitsemän kertaa laskeutunut alas 210-metriseltä mäeltä aapasuolle kielojen päihdyttävässä tuoksussa ja tietenkin saanut nousta saman polun myös takaisin. Ja yhden ainoan kerran osuin ensimmäisessä suomaiseisessa hirvenjälkien peittämässä  (meillä oli niiden kanssa yhteinen polku) notkelmassa paikalle valkolehdokin kukkiessa. Se ei ollut se juhannus, jolloin lämpömittari näytti vain neljää plusastetta, eikä minulla ollut silloin vielä kameraa aina matkassani.

Tuo elävä tuoksumuisto aktivoitui tänä aamuna, kun luin Olli Seppälän artikkelin Enkelin tuoksu (Kotimaa 22.6.2011) . Olin edellisaamuna, päivän vasta alkaessa nuuhkinut juhannusaikaisia tuoksuja pihan verbenoista ja orvokeista rantapuiston koiranputkiin ja juhannusruusuihin. Suorastaan hullaantunut niistä. Ehkä tuulen tuima tuiverrus vain lisäsi aisti-iloani. Heiluvaiset ketokukat, kesäheinät ja kukissa pörräävät hyönteiset olivat vaikeita kuvauskohteita.

"Kun maailma oli luotu mallilleen, alkoivat enkelit pistäytyä katsomassa, miltä Jumalan kädenjälki näytti. Jumala sanoi enkeleille:

  - Ette ehkä ole huomanneet, mutta teidän käynnesitänne jää jälkiä.

  - Emme me mitään jälkiä jätä, liikumme näkymättöminä ja huomaamattomasti.

  - Teistä jää tuoksu, kukkien tuoksu, sanoi Jumala.

  - Mikä tuoksu muka. Emme tietääksemme tuoksu miltään, enkelit hämmästelivät.

  - Teidän vierailuistanne maan päällä jää tuoksu, jonka hyvällä hajuaistilla varustetut ihmiset pystyvät tuntemaan.

Ja Jumala näytti enkeleille kaikki maailman valkolehdokit ja sanoi, että ne ovat merkkejä siitä, missä enkeli on käynyt, kuin nuppineuloja kartalla."

Kuva on kahden vuoden takaa ja otettu vesisateessa Sysmässä. Sielläkö enkeleitä enemmän? Turvallista juhannusaikaa teille jokaiselle, missä olettekin: kaupungissa, maalla, merellä, saaressa, mökillä...