Tämän blogin olen aloittanut 22.5.2005 ex tempore. En aloittaessani tiennyt yhtään, mihin ryhdyin. En edes tiennyt, mitä koko sana ´blogi´ tarkoitti. En ollut kuullutkaan. Ehkä en olisi koskaan aloittanut koko harrastusta, jos olisin loppuun asti käsittänyt, että kaikki itse asiassa näkyy kaikille, vaikka luulin kirjoittavani vain itselleni ja niille, joille olin heti antanut blogiosoitteeni. Blogin nimi oli aluksi Liisan jutut, vaikka pikemmin sille olisi sopinut tämä myöhemmin vaihtamani Ihan pihalla.
Kuvailen alkuaikojen postauksissa mm. teknisiä ongelmia. Minulla oli onneksi jo tuolloin apu Skypen päässä. Näyn kirjoittaneen päiväkirjamaisia lyhyitä postauksia. Arjesta. Liian varhain työelämästä työkyvyttömyyseläkkeelle joutuneen ihmisen kamppailusta yrittää saada selvyyttä raastavaan kipuun. Toivosta. Pettymyksistä. Ja sitten niistä paremmista päivistä ja niistä pienistä ja suurista iloista.
Pysyttelin pitkään blogilistan ulkopuolella. Sinne liittyminen nosti huomattavasti kirjoittamiskynnystä, mutta samalla hiljalleen lisääntyvä palaute, siis verkottuminen, tavallaan myös koukutti. Moneen haasteblogiin on myös tullut osallistuttua. Runojakin rustattu, turistu tarinoita, julkaistu luomukuvia. Avattu sivublogeja, kokeiltu eri blogialustoja. Erottu blogilistalta. Moni alkuajan blogiystävistä on jo lopettanut bloggaamisen. Moni on silti vielä matkassa mukana. Kiitos teille kaikille!
Ja tässä se luvattu kymmenes kirjoitus:
tiistai, toukokuu 10, 2005
10.toukokuuta Ainon päivänä
Paljon on tähän väliin mahtunut. Lauantaina kävimme Marian ja äidin luona. Puin tukiliivin aamulla päälle ja laitoimme pöydän penkkeineen peräkonttiin. Ja menoksi. Kävimme Sokkarilla ja M. haki kiinalaista ruokaa. Ostin äidille pitkät alkkarit. Ne on helpommat pukea kuin sukkahousut.
Äidin luona sitten joimme kahvit, katselimme matkakuvia ja lastenlasten lauluvideopätkiä. Se kävi kätevästi tietokoneen näytöltä. Minä kaihdan kameraa. Otan itse mieluummin kuvia toisista. Selkä on niin mäsänä, että kampaajakäynnit ovat todella vaikeita. Pari tuntia kului nopeasti. Koen itseni äitiä hauraammaksi. Sitä kuitenkin yrittää olla parempikuntoisen oloinen kuin on. Eikä ikävistä asioista puhuta - vieläkään.
Takaisin tulimme Viherlandian kautta. Päivä oli melkein kivuton, mutta seuraavana aamuna olin kaatua kylppärissä. Tukiliiviä ei kai saisi pitää niin montaa tuntia päivässä.
Äitienpäiväkahvit keitin itse. Kaikki lapset muistivat. Lastenlapset omakätisin piirustuksin. Miikaelin porukka kävi kylässä. Tosin silloin meitä jo väsytti. Oli ilta.
Maanantaina otettiin verikokeet ja tänä aamuna oli kipupolikäynti. Tyhjän saa pyytämättäkin. Itse on jollakin tavalla endorfiinikipuhormoninsa jostakin kehitettävä. Sieltä en apua tunnu saavan. Olisiko lähdettävä sittenkin yksityispuolelle? Nyt on Kiinanmatkalaisen vuoro syödä antibioottikuurinsa. Tauti kehittyi kuumeeksi asti.
PS.
Tutkijankammion portailla-blogin sivuilta löytyvät linkit seuraaviin pdf-tiedostoihin. Ensimmäisessä olin materiaalia, jonka kaltaisten käyttäytymistä tutkija jälkimmäisessä artikkelissaan ihmettelee. Sitä tässä itsekin ihmettelen.
Östman, Sari: Avaudutaan arjesta. Suomalaisnaisten Internetelämäjulkaiseminen
ja maskuliinisuuden esittämisen keinot. Turun yliopisto, Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen
laitos, Kulttuuriperinnön tutkimus. Pro gradu. 2007.
Östman Sari, FM, Turun Yliopisto: Avaudutaan arjesta - Elämäjulkaisija kaltaisiaan ihmettelemässä. Ethnos-tiedote 2/2008
Koska noiden sulkuporttien eteen on puomi tullut? Alukset on hyvin paketoitu.
VastaaPoistaOlet tosi kokenut bloggaaja!
VastaaPoistaBlogissani kerron epämääräisessä järjestyksessä blogeista, jotka ovat vaikuttaneet minuun. Kutsun niitä katalyyteikseni. Olet katalyytti numero neljäkymmentäseitsemän. Ihastuin sanaasi sanahöperö ja se näkyy :)
Minä eksyin niin totaalisesti Tutkijakammioon että unohdin vallan tulla takaisin kommentoimaan.
VastaaPoistaSinähän olet oikein pitkän linjan bloggaaja! Liisan juttuja kävin jo lukemassa mutta en noin varhain, ei ollut internettiäkään meillä silloin.
Jännä seurata omassa blogissaankin miten tyyli ja sisältö muuttuu ajan kanssa. Sinä olet ehtinyt tehdä jo vähän kaikkea mitä blogeissa voi.
Kävin lukemassa joitakin alkuvuosien kirjoituksiasi arkistossasi, ihan mukavia luettavia.
VastaaPoistaPitkään oletkin viihtynyt bloggaajana.
Minulla on kirimistä - ja opettelua.:))
On ollut ilo "tuntea" Karoliina ja nyt Liisa.Kiitos! Kaikkea hyvää Sinulle ja blogillesi edelleen!
VastaaPoistaNostan näkymätöntä hattua sinulle. Olet liikkunut blogimaailmassa tosi pitkään. Oma yritykseni loppui lyhyeen kuin kanan lento, erinäisistä syistä.
VastaaPoistaJään odottamaan tulevia kirjoituksiasi. Aiheesi kiinnostavat minua. Minäkin kuulun sanahöperöiden joukkoon.
Olen innokas blogisi lukija. Ihastelen sekä sanallista että kuvallista lahjakkuuttasi. Ja sisältöä. Aina kun tulen tyhjän repun kanssa tänne lukusille ja katsomuksille, saan uusia ajatuksia - ja eläytymistä ihmisen osaan, joka on meillä kaikilla osin yhteinen.
VastaaPoistaMonipuolisuus on "valttisi" (ei bloggaaminen kuitenkaan suorittamista ole). Tajunnan laajentumista se on.
Uskon sanaan blogiystävyys. Se voi olla yhtä aitoa kuin kasvotuksin elämysten vaihto :). Usein luen hiljakseen, toisinaan kommentoin. Aina olen kiitollinen.
Kiitos kommenteistanne. Vastaan vasta nyt, koska olen ollut ns. tien päällä.
VastaaPoistaa-kh,
En osaa sanoa, koska en ollut käynyt koko paikassa moneen vuoteen. Ehkä vain kerran sen tulipalon jälkeen. Koska puomi oli auki, kävimme rannassa kääntymässä ja ihmettelemässä Sellun savuja siltä suunnalta.
mm,
Kiitos. Olen seurannut katalyyttipostauksiasi. Aika moni mainitsemistasi blogeista ovat tuttuja minullekin.
Minusta löytyy kyllä muutakin höperyyttä kuin sanahöperyyttä. :)
Sirokko,
Muistan miten alkuaikoina ihmettelin, kuinka Skypessä on toista miljoonaa "langoilla" samanaikaisesti. Nyt lukemat näyttävät sielläkin vilkaistessani 25 miljoonaa. Blogimaailma on räjähtänyt varmaankin vielä enemmän. Jos jalkani lakkaavat kantamasta, täytynee siirtyä mikrobloggaaksi. Jotakin näpertelyä aivot vaativat. Enkä saa lopettaa, ennen kuin keksin sen jotakin muuta... Otan vastaan vihjeitä. :)
Rosina,
Bloggaamalla oppii.
Tämä bloggaaminen on eräänlainen varaventtiili. Sitten tämä on merkillinen kivunhallintakeino. Löydän blogeista esim.vertaisuutta ja kun itse pähkäilee, mistä enää/nyt/taas/vielä kirjoittaisi, aika monta kertaa käy niin, että uppoutuu jonkin asian tutkimiseen niin, että huomaa seisoneensa koneen ääressä liian kauan. Ja se tarkoittaa, että kipu on jäänyt hetkiksi taka-alalle. (Minä kirjoitan seisten.)
Laila,
VastaaPoistaIlo on molemminpuolinen. Samana omana itsenäni sitä täällä olen kuitenkin koko ajan ollut.
Kaikella on aikansa. Aika näyttää, kuinka kauan tämä jatkuu.
Olivia,
Olet uusimpia lukijoitani ja olen saanut sinulta monenlaista mukavaa lisätietoa. Mukava, että meitä sanahöperöitä riittää. Tässä ihan viimeksi olen pohtinut, miksi piiloleikissä sanotaan "huhuu" ja sitten kun kasvot paljastetaan, sanotaan "säisäisäi". Kaikkea sitä tulee miettineeksi. :)
Kuten tuolla mainitsin, en ole enää blogilistalla, joten minusta on aina ihme, jos tänne etsiytyy uusi lukija. Google saattaa harhauttaa tänne aika usein, kun on niin paljon jo kaikenlaisia sanoja.
Lastu,
Kiitos samoin ajatuksin minäkin luen sinun blogiasi. Jotakin yhteisyyttä ja samuutta, sitä blogiystävyttä, siirtyy kummallisesti ruudulta ruudulle.
Tuolla matkatessa seurasin, miten koko ajan rakennetaan uusia linkkimastoja. Siellä nämäkin viestit (kai?) sinkoilevat mastosta toiseen.
Blogit ja netti ovat minulle ikkuna sellaisiin maailmoihin, joihin ei muulla tavoin enää ehkä ole pääsyä.