Paljon on tähän väliin mahtunut. Lauantaina kävimme Marian ja äidin luona. Puin tukiliivin aamulla päälle ja laitoimme pöydän penkkeineen peräkonttiin. Ja menoksi. Kävimme Sokkarilla ja M. haki kiinalaista ruokaa. Ostin äidille pitkät alkkarit. Ne on helpommat pukea kuin sukkahousut.
Äidin luona sitten joimme kahvit, katselimme matkakuvia ja lastenlasten lauluvideopätkiä. Se kävi kätevästi tietokoneen näytöltä. Minä kaihdan kameraa. Otan itse mieluummin kuvia toisista. Selkä on niin mäsänä, että kampaajakäynnit ovat todella vaikeita. Pari tuntia kului nopeasti. Koen itseni äitiä hauraammaksi. Sitä kuitenkin yrittää olla parempikuntoisen oloinen kuin on. Eikä ikävistä asioista puhuta - vieläkään.
Takaisin tulimme Viherlandian kautta. Päivä oli melkein kivuton, mutta seuraavana aamuna olin kaatua kylppärissä. Tukiliiviä ei kai saisi pitää niin montaa tuntia päivässä.
Äitienpäiväkahvit keitin itse. Kaikki lapset muistivat. Lastenlapset omakätisin piirustuksin. Miikaelin porukka kävi kylässä. Tosin silloin meitä jo väsytti. Oli ilta.
Maanantaina otettiin verikokeet ja tänä aamuna oli kipupolikäynti. Tyhjän saa pyytämättäkin. Itse on jollakin tavalla endorfiinikipuhormoninsa jostakin kehitettävä. Sieltä en apua tunnu saavan. Olisiko lähdettävä sittenkin yksityispuolelle? Nyt on Kiinanmatkalaisen vuoro syödä antibioottikuurinsa. Tauti kehittyi kuumeeksi asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi sinäkin!