29. lokakuuta 2010

Riittääkö


Meneillään ja tulossa olevia oikeusjuttuja seuratessa ihmetyttää käsiteltävien ja tietenkin hallittavien aineistojen valtavat sivumäärät. Onneksi minun ei ole koskaan tarvinnut perehtyä yhdenkään riita- tai rikosasian esitutkintamateriaaleihin, mutta perimmäisen totuuden paljastumiseksi olettaisin, että tarkkaa työtä niissä tehdään ja on tehtävä. Onko kirjoitettu sana sanottua painavampi?

Kuihtuuko, kutistuuko kieli? Arkiavautumisen sanoitus sosiaalisessa mediassa muistuttaa melkein puhetta. Ajatusvirtaa. Ei sitä innostuksissaan aina muista, että sanottu sana on kuin ammuttu nuoli. Sitä ei saa takaisin, aiheuttaa se sitten tunnereaktioiden lumivyöryefektin tai on se kuuluisa perhosen hento siivenisku. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Muistan miten keskikoulussa jollakin suolaustunnilla leikittiin juorua vai oliko se huhua. Opettaja kuiskasi ensimmäiselle oppilaalle jonkin lauseen tai virkkeen. Hänen piti kuiskata sama lause seuraavalle ja tämän sitten taas seuraavalle. Viimeinen oppilas sai sanoa ääneen kuulemansa. Ei siinä yleensä ollut jäljellä enää yhtään sanaa alkuperäisestä. Ja sehän sitten nauratti kovasti, mikä sinänsä oli terveellistä, suorastaan kustannustehokasta mielialahoitoa. Näin ollen vastaavia harjoituksia olisi kannattanut tehdä pitkin lukukautta eikä vasta viimeisillä tunneilla, jolloin nauruhepuli oli kai jo muutenkin herkässä.

Eikö muuten yhtä virkettä muista ja pysty toistamaan samanlaisena vai onko joukossa aina velmuja, jotka tahallaan muuttavat viestin sanoja ja sitä kautta sen sisällön? Olkoon kuinka päin vain, kirjoitettu sana on siis painavampi. m.o.t.

Kuva on toissa-aamuinen. Otettu auringonnousun aikaan. Eilinen tuuli ehkä sulatti tuon rannan riitteen.

11 kommenttia:

  1. Samaa kuiskausleikkia leikimme myos jo ihan kakaroina.

    VastaaPoista
  2. Kiitos tärkeästä aiheesta. Oikeudenkäyntijutuissa syntyy paljon tekstiä, samoin hallinnossa. Olen itse kokenut nämä tektstimäärät ammatissani.

    Sosiaalisissa medioissa näkee kaikenlaista. Monella kirjoittajalla ei ole "suodatinta" sormenpäissä. Toisaalta moni kirjoittaa provosoidakseen.

    Kuiskausleikki on tuttu lapsuuden ajoilta. Sillä oli erikoinen nimi ruotsiksi, mutta en saa sitä mieleeni juuri nyt. Ehkä myöhemmin ... Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
  3. HPY,
    Siitä mukava leikki, ettei tiennyt koskaan mihin se päättyy.

    Olivia,
    Suodatin sormenpäissä. Hauskasti sanottu. Netissä on ehkä helpompi provosoida kuin tosielämässä kasvokkain. Kone ei ainakaan käy käsiksi. Ei pidä provosoitua, sanoi muistaakseni presidentti Koivisto.

    Hyvää viikonloppua myös sinulle!

    VastaaPoista
  4. Kuulossa ei liene vikaa, vaan ihminen käsittelee kuulemansa hieman eri tavoin. Näin se selittyy kai.
    Niin ne juorutkin muuttuvat kulkiessaan eteenpäin tai oikeastaan kukin puhuja saattaa kisätä omia näkemyksiään mukaan ja siinä se sitten on alkuperäisestä poikkeavana.

    VastaaPoista
  5. Suuren osan elämästäni ansaitsin leipäni ja riisini sanoilla. Niin ovat tehneet myös omat opettajavanhempani ja Mies. Kyllä usein ajattelin sanan valtaa ja sitä, että sanojaan ei saa takaisin. Vastuu on suuri.

    Nyt minäkin katson nettiä ja ihmettelen. Niin paljon pahoja sanoja niin monelta näppäimistöltä. Osa niistä sanoista jää vielä leijumaan nettiavaruuteen pitkäksi aikaa.

    Ja niin paljon tahallistakin väärinymmärrystä. Mitä sillä voittaa...

    VastaaPoista
  6. Arleena,
    Niin se kai menee, koska puhe on sanoja,(tosin Tuija Piepponen parhaillaan selittää elekielen osuutta viestinnässä), jotka jokainen ymmärrämme tavallamme.

    Juoruilunn ja "sopivan" vuorovaikutuksen raja kai menee siinä, ettei esim. työyhteisössä puhu sellaista mitä ai voisi sanoa kaikkien kuullen.

    VastaaPoista
  7. mm,

    Vakava paikka.Sananvapauden nimissä sanotaan niin paljon, myös turhaa.


    Joskus annoin palautetta jonkin uutisen kommnettiosastossa kysyen, miksi mielestäni järjettömät ja asiaan kuulumattomat kommentit pääsevät läpi. (Tuo kysymykseni ei muuten päässyt läpi.)

    Sitä vain toivoo, että omien sormien suodattimet olisivat kohdallaan... ja silloin joidenkin mielestä ei sanokaan mitään.

    Kultainen keskitie siis - kai?

    VastaaPoista
  8. Sinäpä sen sanot:"... sanottu sana on kuin ammuttu nuoli. Sitä ei saa takaisin"
    Valmistusvirhe ihmisluonnossa, kun paha sana leviää helpommin kuin hyvä.
    Myös virheellinen tieto leviää kuin voikukka nurmikoille, eikä sitä ole helppo kitkeä kylvämällä tilalle oikeaa laatua.
    (Ajankohtaista minulle nyt, kun yritän kitkeä sitkeää rikkaruohoa kulttuurihistoriasta. Varamussalossa kerron siitä.)

    VastaaPoista
  9. Marjattah,
    Hyvä kello kauas kuuluu, paha vielä kauemmaksi. Sananlaskuissa on paljon viisautta.

    VastaaPoista
  10. a-kh,
    Pien-Valkeisen veti kokonaan riitteeseen. Ja nämä matalimmat kaislikkorannat.

    VastaaPoista

Kommentoi sinäkin!