Olen hellin käsin selannut ja hiukan lueskellut ajan haprastamia sanomalehtiä viime vuosisadan alkupuoliskolta. Ehkä eniten hätkähdin, kun luin Kuluttajain lehdestä (33/1941) artikkelin, jossa neuvottiin sokeripulassa säilömään marjat A.I.V.-säilömisliuoksella. Mieleeni palautuivat suuret AIV-liuospullot, varoitukset kyseisen nesteen syövyttävästä luonteesta ja pistävästä tuoksusta. Muistan kyllä tuorerehunvalmistuksen tuoksinassa reikiintyneet vaatteetkin. Noinkohan on kyse ihan samasta aineesta? Tuli jotenkin huono olo. Käpsä näyttää törmänneen samaan aihepiiriin.
***
Kuvassa on käsittääkseni melkein jokaisen vanhan aitan hirsissä olevat reiät, joihin tapein kiinnitettyä paininpuuta on tarvittu luokkien ja reenjalasten valmistamiseen. Pienviljelijän Pääsiäisnumerossa (1937) Lauri Saarinen neuvoo, miten valmistetaan luokki eli vempele. Konstit on monet.
Luokkien valmistaminen.
Olen valmistanut itselleni luokkia kotona hyvällä menestyksellä. Siinä olen käyttänyt valmistusmenetelmää, jota voin suositella toisillekin ammattitovereille.
Olen hautonut luokkipuut ennen painamista uloslämpiävän saunan savupiipussa, jossa ne tulevat niin pehmeiksi, että painaminen käy erinomaisesti ja saadaan eheä luokka huonommastakin puusta.
Ensin lämmitetään sauna kohtalaisen lämpimäksi. Sitten viedään luokkipuut savupiippuun ja ja peitetään savupiipun pää mahdollisimman tiiviisti. Sitten täytetään jokin vuotava astia vedellä ja pannaan se saunan kiukaalle, jotta veden siitä hiljalleen valuessa lämmin höyry jatkuvasti tunkeutuu savupiippuun. Suljemme sitten kiukaasta saunaan johtavan luukun ja jätämme luokkipuut savutorveen. Parin tunnin kuluttua ne ovat valmiit painettavaksi.
Tämä menetelmä on osoittautunut erinomaisen hyväksi.
En aiemmin tiennytkään mitä sana ´vemmel´ tarkoittaa. L-loppuisia sanoja ei kai ole kovinkaan paljon. Miten Jänis Vemmelsääri liittyy joukkoon, onkin jo eri juttu.
Tuo on minulekin uusi sana. Kun otetaan tuo vemmel mukaan on sanoja 8
VastaaPoistaSammal, ommel, taival, sävel, ommel, kyynel, ja se yks sana ei tuu mieleen, ei millään, mut jos keksit sen niin kerro.
Kannel!
VastaaPoistaVempele on näemmä myös Abloy-lukkojen avaamiseen käytettävä tiirikka.
VastaaPoistaAmalia,
VastaaPoistaMikko tuossa jo muisti sen. Tiirikka-merkitys oli minulle uusi. Olen ajatellut vempelettä yleensä laitteena, kuten eräs tietokonetarvikkeita myyvä firmakin näyttää ajattelevan.
Mikko,
Vedetäänkö teillä nuottaa vempeleestä, saadaanko kaloja saarenpäästä...?
Meillä suojataan omenapuunrunkoja vemmelsääriltä.
VastaaPoistaKaisa,
VastaaPoistaVemmelsääret eivät mokomat ymmärrä, että omenapuunne eivät ole niitä varten.
Muistan kyllä Atamonin..tiedä sitten millä muulla on tullut itseään säilöneeksi.
VastaaPoistaPiti oikien googlata, miltä näyttää paininpuu, luokin olenkin nähnyt.. olipa yksinkertainen vekotin, itse luokin tekeminen ei kuulostanutkaan yhtä yksinkertaiselta.
Vemmel-sanalla on rinnakkaismuoto vempele nominatiivissa, samoin: ommel tai ompele
VastaaPoistakannel tai kantele
kyynel tai kyynele
taival tai taipale
petkel tai petkele.
Sammaleella ei kai ole rinnakkaismuotoa, mutta se ei ole el- vaan al-loppuinen. Tarkistin rinnakkaismuodot Suomen kielen perussanakirjasta.
Nyt tuli pieni "moka". Sammal on kyllä al-loppuinen, mutta niin on myös taival, joten rinnakkaismuoto ei voi johtua vokaalista.
VastaaPoistaSirokko,
VastaaPoistaMinäkin muistan tuon Atamonin nähneeni. Mehunkeitosta tulee mielikuva ylösalaisin käännetystä jakkarasta, jonka jalkoihin oli solmittu pellavapyyhe. Sen läpi keitettyjen marjojen mehu valui. Kumitulppia ei ollut, vaan tavalliset korkit sinetöitiin.
Olivia,
Samoja sanapareja itsekin ajattelin ja sitten tuli mieleeni vielä ihan tavallinen l-loppuinen sana: nivel.
Vanhat lehdet ovat tosi kiinnostavia. Ostin kirpputorilta oikein kansiin sidotun Kotiliesien vuosikerran vuodelta 1942. On maailma ollut silloin erilainen!
VastaaPoistaTuohon -el loppuisten sanojen joukkoon tuon korteni kekoon: ommel
Laila,
VastaaPoistaNiin ovat, varsinkin jos sattuu löytymään oman kotiseudun lehtiä. Kotiliesi tuli meillekin, mutta ei niitä juuri säilytetty. Olisivatko menneet paperikeräykseen? Oli ns. paperikelloja.
Oliko kovin kallis ostos?
Liisa, jos oikein muistan, taisin maksaa 16 euroa. Ostos kyllä on mielestäni sen väärtti. Saan tuntumaa sen ajan elämään, jolloin Suomi eli sota-aikaa, ja miehet olivat siellä jossakin. Piti pärjätä pienellä ja käyttää hoksottimia. Meidänkin perheessä oli jo silloin kolme pikkuista äidin helmoissa, ne vanhemmat. Äiti kehräsi lankoja ja hoiti lapsuuskotinsa huushollia isän ollessa poissa. Hän teki myös kauniita käsitöitä - varmaan iltapuhteella, kun lapset jo nukkuivat. Noissa Kotiliesissä olinkin näkevinäni jonkin tutun mallin.
VastaaPoistaLailalle,
VastaaPoistajos luet tämän kommentin:
Onko v. 1942 Kotiliesi-lehdissä Elsa Enäjärvi-Haavion kirjoituksia? Luin kesällä hänen ja hänen miehensä, Martti Haavion kirjeenvaihdon v. 1941-1942. Heidän tyttärensä Katarina Eskola on koonnut heidän kirjeensä paksuksi teokseksi. Elsa E-H mainitsi kirjeissään, että hän aikoi lähettää kirjoituksia Kotilieteen, aiheena väestöpolitiikka, mikäli oikein muistan.
Kotiliesi tuli pitkään minunkin kotiini, joten seurasin sitä alkaen Kieku ja Kaiku -sarjakuvasta.
Plarasin kirjan nopeasti läpi, mutta en huomannut Elsa Enäjärvi-Haavion kirjoituksia. Jos hitaammin edeten tulee vastaan, kerron Sinulle.
VastaaPoistaLaila, kiitos vaivannäöstä. Toivotan sinulle mielenkiintoisi lukuhetkiä Kotilieden merkeissä.
VastaaPoista