2. helmikuuta 2010

Katson peiliin

Jos opettaja alkaa haukotuttaa omalla oppitunnilla, saattaa olla aika ns. katsoa peiliin. Itselläni on viime aikoina ollut hankaluuksia motivoitua kirjoittamaan yhtään mitään tänne blogiin. Siitä kai voi suoraan päätellä, ettei minulle tapahdu mitään. Mutta ketä kiinnostaa, että kävin esimerkiksi tänään ties kuinka monennen kerran purentafysiologilla tarkistuttamassa purentani? Ja että menomatkalla vein ison pinon reseptejä apteekkiin, jossa tuttu proviisori selvitti reseptikasasta, että tiettyä verenpainelääkettä pitäisi vielä löytyä kotoa. Lunta oli satanut reilusti ja aurauskalusto oli liikkeellä. Naapuritaloyhtiössä näkyy alkaneen ikkunoiden vaihto. Keskellä kylmintä talvea. Tiet olivat polanteisia ja lämpötila, kolme miinusastetta, varoitti liukkaudesta. Olimme aamulla etsineet sitä lääkepakkausta. Löysin sen heti, kun pääsin kotiin. Olin tosin liukastua astuessani matottomalle eteisen lattialle, koska mieheni oli adrenaliinipuuskassaan kantanut matot ulos. Ei onneksi käynyt kuinkaan. Sitten söimme valmisruokaa, koska kaupunkireissu sattui hankalasti lounasajaksi. Mies kuvitteli ostaneensa kirjolohikiusausta, mutta kinkkukiusausta me joka tapauksessa söimme. Sitten merkitsin kalenteriin kaksi uutta hammaslääkäriaikaa. Samalla vilkaisin sähköpostin ja näin, että mustaa ja valkoista-haastekuvaan oli tullut muutama kommentti. Olin päättänyt olla laittamatta sinne enää kuvaa, mutta mihin vanha koira karvoistaan pääsee. Sellaista eestaas vuohkoomista. Kirjoitan, en kirjoita, kirjoitan, en kirjoita. Tuo kuva, ei tämä voisi olla parempi. Molemmissa kynnys kasvaa, päivitystahti harvenee. Lukijat pitkästyvät ja itse kirjoittaja ikävystyy. Aikoo deletoida koko bloginsa, mutta jokin jarruttaa ja kirjoittaja käy lukemassa jonkin kauan kauan sitten kirjoittamansa tekstin eikä oikein usko, miten se olikin niin mielenkiintoinen ja tärkeä hänelle itselleen. Kuin nyrkki silmään osuu sitten monen klikkauksen jälkeen täällä seittiverkossa copybloggeriin ja huomaa, että täällähän tämä(kin) kaikki on jo sanottu. Ja niin paljon paremmin.

Conversation in social media is supposed to be “open source,” right?

We’re supposed to gain energy and excitement from being open to the entire internet, to ideas that come to us from literally every corner of the globe.

But too often “social media” turns into a predictably closed circuit of the same people having the same conversation.

Finding your own tribe can be a wonderful thing. It can also make your blog unbearably boring.

The move from “wonderful” to “boring” happens when we fall into a pattern of always interacting with the same people, always talking about the same topics, and always reinforcing existing networks. There’s no growth, only stagnation.

I’ve seen this happen often with myself. I think that I’m growing and cultivating, but all I’m doing is reinforcing what’s already there. (Jonathan Mead in copyblogger)

16 kommenttia:

  1. Heh:) Onneksi on nuo seurantalistat niin harvemmatkin bloggaukset osuvat silmiin. Kun osaisi tämänkin kanssa olla, että tekee vain just silloin, kun tuntuu hyvältä ja voisi muutoin unohtaa, mutta ei vaan osaa. Opetellaan:) Ja mielenkiinnolla luin tapahtumasi8)

    VastaaPoista
  2. Liisa, tuohan oli ihan mielenkiinoista luettavaa ;)

    Koita nyt vain jaksaa blogin pitoa, jotain yhteyttä sinne Kuopioonkin.
    Tämä on oikeastaan ainoita blogeja joiden jutustelua luen. Sinä, kun olet melkein tuttu, sen verran kauan blogiyhteyttä on olut.
    Kyllä sinun tulee kuitenkin kuviakin otettua joten pistä vain niitäkin joskus.

    Minullakin oli tässä pitemmän aikaa syksyllä vaikeuksia blogin päivittämisessä, muuta nyt on lumen ja valon pikkuhiljaa lisääntyessä taas tullut latailtua kuvia lähes joka päivä. Hiljaiseloa on blogillani ollut muutama kommentti silloin ja tällöin vakiystäviltä.
    Kävijälskurin mukaan kurkkaajia käy useita kymmeniä joka päivä, mutta enempi sellaista hiljaista väkeä.

    VastaaPoista
  3. No tuotahan se on elämä, ei sen kummempaa. ei minullekaan mitään tapahdu koskaa. Jatketaan vaan kuitenkin kun kuitenkin vierailijoita käy. Minäkin käyn täällä aina kun on jotain luettavaa.

    VastaaPoista
  4. Inkivääri,
    Noh, tällaista tämä on. Muka "eläkeläisen kiireitä". Tärkeintä on päästä eteenpäin hetki kerrallaan. Kiitos kannustuksesta, mutta oppimisen kanssa on niin ja näin. :)

    KooTee,
    Sinä se jaksat tsempata. Kiitos! Kyllä minäkin olen kierrellyt kuvia katsomassa, mutta kommenttien antaminen on sitten jo hankalampaa. Oikeastaan olen ns. haasteloukussa tuolla kuvapuolella. Pitäisi osata rajata osallistumisiaan.

    Amalia,
    Sattuu ja tapahtuu kaikenlaista koomistakin välillä, vaan kun ei sitten muista. Tänäänkin kun menin fysioterapeutille pitkästä aikaa hakemaan apua niska-hartia-selkäjumitukseen, hän kysyi ensin sotun ja sitten tämän hetkisen tilanteen ja miten tähän on tultu. Luettelin vuodesta 90 alkaen kaikki muistamani operaatiot. Kaksi ainakin unohtui, mutta siitä huolimatta hän tuumasi, ettei monella olekaan tarjota tuollaista määrää. Minulle on määrätty kirjoittamisresepti jo kauan sitten. Pitäisiköhän käydä uusimassa se? :)

    VastaaPoista
  5. Kaikki on jo sanottu ja aina jossain paljon paremmin. Niin se vaan on, ja loukku on sekin jos sitä jää ajattelemaan. Olen tätä tuuminut itsekin kun blogin aiheet aina välillä on hakusessa ja postaukset tuntuu itsestäkin naurettavalta. Mutta: karkeasti sanoen itsellehän bloggauksella enemmän mielihyvää tuotetaankin, muut ovat lukijoina ylläpitämässä omaa mielihyvän tunnetta, vastavuoroisesti minä heidän. Siinä sivussa voi oppiakin jotain. Rasitteeksi se muodostuu siinä vaiheessa kun ei enää tuota itselle tyydytystä.
    Ohos, tulipas itsekeskeinen analyysi.. mutta eiköhän se useimmiten näin mene.

    VastaaPoista
  6. On kuin menttäisi ystävän, kun blogin pitäjä päättää sen lopettaa. Elämässä on niin paljon luopumista, että blogiystävistä ei haluaisi luopua. Soisi kirjoittajan ottavan tarvitsemansa loman ja jatkavan taas. Kun tuttua blogia vilkaistessaan löytää edes muutaman lauseen, se ilahduttaa lukijaa. Sinun luontohavaintosi ja valokuvasi ja kaikki tekstisi ovat mielenkiintoisia. Aurinkoa ja hyvää vointia Sinulle. t.Laila

    VastaaPoista
  7. Sirokko,
    Hyvin analysoit. Omaksi iloksi, ajankuluksi, aivojen aktivoimiseksi kaltaiseni bloggaaja kirjoittaa. Ja paljon olen blogeista oppinut. Siis sekin on totta.

    Sitä vain toivoisi kehittyvänsä vielä jotenkin eikä kiertävänsä samaa kehää vuodesta toiseen. Mutta sellaista tämä elämä on.

    Laila,
    Luontotarkkailija olenkin. Ja seuraan muutoksia ympäristössä. Ehkä yritän liikaa tässä blogiasiassa. Kiitos kannustuksestasi ja hyvää vointia myös sinulle!

    VastaaPoista
  8. odotan jo lumen ikääntymistä. Helmikuu on sentään lyhyt kuukausi, mutta mitä maailmassa teemme vielä maaliskuullakin?

    VastaaPoista
  9. a-kh,
    Vanha sanonta: Maaliskuu maata näyttää. Toteutunee, koska ainakin täällä lumi on kuin kohonnutta voitaikinaa.

    VastaaPoista
  10. Kait se on blogitauon paikka silloin, kun ei huvita. Onneksi tämä ei ole pakollista. Kiva oli kuitenkin, että kirjoitit ja kiva myös, että kävit kommentoimassa mun blogissa.
    Tuo kuva on jotenkin ovela. Näen siinä peilin sekä penkillä, että seinällä. Tai menikö se sinne päin.

    VastaaPoista
  11. Pantteri,
    Kiitos kommentista.
    Näit kuvan aivan oikein. :)

    Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
  12. Tuo lainaus oli mielenkiintoinen. Varmaan jokainen, joka bloggaa kauemmin, aina välillä näitä ajattelee.
    "Omaksi iloksi, ajankuluksi, aivojen aktivoimiseksi..." Yhä enemmän kallistun tuolle aktivointipuolelle. On hyvä todistaa itselleen, että edes välillä jotain jostain ajattelee eikä vain anna ajan kulua.
    Kommentit ja niihin vastaaminen ovat sitten jutun bonusta...

    VastaaPoista
  13. mm,
    Tuo aivojen aktivointi on minulla itsetarkoitus. Siis kirjoittaa keskittyäkseni johonkin ainaisesta kivun kuuntelemisesta. Joskus se toimiikin.

    Tämä on jo vanha blogi, pian tulee viisi vuotta täyteen.

    Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
  14. Olen täällä silloin tällöin poikkeillut jo kauan. Kun et ole blogilistalla, tulee käydyksi harvemmin.

    VastaaPoista
  15. mm,
    Minä en käytä blogilistaa lainkaan, vaan tilaan luettavani Google Readeriin. Siellä ne ovat kaikki kasassa ja päitykset näkyvät. Se on muuten tuo härpäke Luettavaa sivupalkissa.

    Tilaan sinne nyt tämän sinunkin blogisi. En muuten ymmärrä, miksi sinun kommenttisi ovat molemmilla kerroilla menneet moderoitaviksi. Olisikohan minulla jotkut asetukset väärin? Ja apuvoimat ovat kaukana...

    VastaaPoista
  16. Vuodatuksella oli noita ongelmia myös wordpressin kanssa jokin aika sitten, samoin bloggerilla. Nyt näyttää yleensä pelaavan...

    VastaaPoista

Kommentoi sinäkin!