16. syyskuuta 2009

Helppoa kun osaa

En minä jaksanut kuunnella Jari Tervon Myyrää. Se on liian tiheää tekstiä. Se täytyy lukea, jotta voi heti palata, jos/kun putoaa kärryiltä. Nyt minua odottavat Merete Mazzarellan Täti ja krokotiili, kirja ystävyydestä, yksinäisyydestä, surusta, kuvista, muistista, kodista, esineistä, onnesta, keski-iästä ja matkoista, ja Kun kesä kääntyy Vanhenemisen taidosta. Edellisen olen joskus lukenutkin. Pitäisi vain asettautua.

Eilen odottelin virustorjunnan asentajaa. Nortonin aika oli menossa umpeen ja kone oli mielestäni hetken ilman mitään turvaa. Taitajalta uuden asentaminen vei vain 5-10 minuuttia. Ja sain vinkin, ettei hyvästä virusturvasta tarvitse maksaa. Myyjät vedättävät IT-avuttomia asiakkaita myymällä paljon turhaa. Administraattorin hommia ei tarvitse itse osata. Se on jäänne ajalta, jolloin tietokoneopetus aloitettiin ohjelmoinnilla. Käyttäjäystävällisyys oli siitä kaukana. Onneksi koulumme ATK-opettaja osasi tuolloin vääntää rautalangasta, mikä tämä internetti oikein on. Ei se ole itse asiassa mappia kummempi, kunhan tietää miltä välilehdeltä tarvittavan tiedon hakee. Se on sitten jo oma syy, jos eksyy hyppelehtimään linkiltä toiselle.

Ikävää on, että ihminen on roistomaisuudessaan sellainen, että joka paikkaan pitää mennä tekemään kiusaa. Hyvä asia kääntyy uhkaksi. Jokaisella on olemassa myötäsyntyisenä moraali, mutta missä etiikka. Miksi kiusata, tuottaa harmia? Tuo Skypekin mokoma avattuna sieppaa koko koneen ja muuntaa erinäiset postauksissa esiintyvät numerosarjat mukapuhelinnumeroiksi. Katsokaa vaikka. Kirjoitan tähän tämän päivämäärän numerosarjana ja kun julkaisen tekstin, se onkin olevinaan jokin puhelinnumero. (090916) Ei siis ihme, että kyseistä yhteydenpitovälinettä pidetään turvallisuusaukkona. Mietityttää jo laskujenkin maksaminen netitse.

Tämä syyskuu on niin elokuista, että menee kuukaudet sekaisin. Perhoset lentelevät. Ruskaa on vasta hiven. Ja minulla ikävä moneen paikkaan. Mutta tässä olen enkä muuta voi. Kuin pallo jalassa.

9 kommenttia:

  1. Lämmin kuiva syksy siis teilläkin. Meillä alkavat puut kuivua, se on paha se. "Pallo jalassa"? Minä en käy paljoa missään, mutta ehkä tieto siitä, että VOISIN, muuttaa tilanteen. Toivottavasti kuntosi kohenee.

    VastaaPoista
  2. Jospa sitten kun pääset menemään, se tuntuu paremmalle. Ihan kun killettyä omenaa haukkais :)

    VastaaPoista
  3. Mazzarella on yksi mielikirjailijoistani. Olisi kiva kuulla, mitä ajattelet kirjoistaan luettuasi uudelleen tai ensi kertaa nuo mainitsemasi. Tyyli on kevyt, vähän haihattelevakin, mutta ajatukset ravitsevat. Tämä yhdistelmä on niin ihanan lukijaystävällinen!

    VastaaPoista
  4. Utukka,
    Tänään on hiukan viilempää. Ei vieläkään sateita. Vesiraja kauempana kuin koskaan minun aikanani tässä. "Pallo jalassa" tarkoittaa paikkaan sidottuna olemista. Eiköhän se kunto kohene, kunhan maltan olla yrittämättä ja toivomatta liikoja.

    Amalia,
    Jokainen ulkoilu, pienikin, tuntuu hyvälle. Vähentynyt liikunta tuntuu koko kehossa. Hauska, että mainitsit tuon kielletyn omenan. Minulla on kolme muovikassillista omenoita "työn alla" juuri. :)

    Ellinoora,
    Minäkin pidän hänen kirjoistaan. Opiskelimme yhtäaikaa, istuimme samoilla luennoilla, teeiltoja British Councilissa. Sieltä hän Silvesterinsä löysi. Kirjoitan toki, miten nyt koin. Sama teos aukeaa eri tilaneissa eri tavalla.

    VastaaPoista
  5. Heippa, nyt olen taas ajantasaalla täälläkin.
    Kiva käydä välillä Kuopiossakin.

    VastaaPoista
  6. KooTee,
    Kiva kun pistäydyit. :) Ei ollut vieläkään hallaa viime yönä.

    VastaaPoista
  7. Minua kiinnosti sanontasi sama taksti aukeaa eri tavalla eri tilanteissa. Luulen, että ihan eri mielentilassa, eri tuulella, teksti saa eri sävyä. On siis todella mielestäni vaikeaa antaa kirjaraporttia esim. blogilla. Tunnen itseni hyvin "vastuulliseksi" siinä tilanteessa.
    Luin Kiikkerässä Mankelissa, että olit ollut kävelyllä, hienoa!

    VastaaPoista
  8. Kylläpä on kaunis ja rauhoittava kuva sinulla tuossa.

    VastaaPoista
  9. Utukka,
    Niin monta mieltä kuin miestä/naista kirjoista puhuttaessa. Blogissa voi vain kertoa, pitikö vai ei ja mahdollisesti miksi.

    Kävelemään tässä pitäisi taas lähteä. Kaksi kilometriä on maksimi toistaiseksi. En kanniskele kameraakaan mukana, etten unohda, mikä on tällä hetkellä tärkeintä. Laittelen vanhoja kuvia tänne.

    Harmaapantteri,
    Tämä kuva on tämänkesäinen. Poikkeus vahvistaa säännön. :)

    VastaaPoista

Kommentoi sinäkin!