Olen kuunnellut pari kasettia Mazzarellan romaania Täti ja krokotiili. Tuntuu vaikealta kuunnella sitä, koska se sisältää niin paljon kirjallisuusviitteitä. Kun tekstiä ei näe, ei hevin pysty palaamaan kuultuun. Nauhan kelailu pilaa koko kuuntelemisen ilon. Olen sen aikaisemmin lukenut ja pidin siitä silloin. Jätän kuuntelun kesken. Odotan enemmän tältä Mazzarellan teokselta, jota en ole ennen lukenut. Elämänkuvio-ajatus oli kiehtova. Usein miellämme polkumme täällä sulkeutuvaksi ympyräksi tai suoraksi viivaksi. Omasta aikakäsityksestämme riippuu, näemmekö tulevaisuuden edessämme vai takanamme, suorassa vai viistossa. Vaikuttaako oikea- tai vasenkätisyys siihe? Minä ajattelen aikaa spiraalina ylöspäin, koska olen niin monesti pudonnut. Pudonnut, en siis kompastunut, mitä nyt pahiten pelkään, koska olen taas täällä alhaalla.
Koin myös epämääräistä haikeutta ja ikävää kirjailijan patistaessa kirjoittamaan muistonsa ja tarinansa jälkipolville. Lapsuusmuisto on hänen mukaansa kirjoittamisen arvoinen ja aito, kun sen muistaa pakottomasti. Pakotetut muistot eivät ole totta. Tuon kuullessani mieleeni tuli nuorimman veljeni ristiäiset. Sen voisin kirjoittaa. Olin silloin hiukan alle viisi. Se saattaa olla varhaisin lapsuusmuistoni. Samalla mieleen kuitenkin vyöryvät ne ikävät. Tämä ei ole niiden paikka.
Olen lukenut bloggausbuumin laantumisesta. Toisaalta puhutaan netin hopeisesta hyökyaallosta, johon katson itse kuuluvani harmaantuneine hiuksineni. Nyt tuntuu siltä, että se aalto tuli ja meni kohdallani. Näin viime yönä unta toisesta vakikampaajastani. Toinen on jäämässä eläkkeelle.
____
PS. Jättipalsamit kukoistavat vielä. On se aika, jolloin niitä kannattaa varoa ohi kulkiessa. Siemenet sinkoilevat. Laitoin tuon kuvan tuohon, koska jättipalsami on shaktimaton ohella yleisin hakusana, jolla tähän blogiin tullaan.
PS2. Tämä postaus on kirjoitettu kokeeksi uudella tekstieditorilla, joten lopputulos voi olla mitä vain.
Taidan siirtyä takaisin vanhaan tuttuun editoriin. :) Oli tämä semmoista soppaa.
VastaaPoistaTaas hieno kuva!
VastaaPoistaOnkohan blogiväsymystä ilmassa? Minullakin on joskus sellaista, mutta nyt olen taas innostunut uudelleen. Perustin tuon eläkebloginkin, kun haluan kuulostella tuntojani ennen eläkkeelle jääntiä... kiitos kommentista sinne.
En ole itse koskaan kuunnellut kirjoja, mutta olen kuullut, että se on varsin miellyttävä kokemus. Tuo on varmaan hankala puoli, ettei tekstissä pääse kivuttomasti palaamaan taaksepäin.
Annan lapsuusmuistojen tipahdella kuin sadepisaroiden, luonnostaan, tai auringonsäteen, jälleen luonnostaan, aina kun mieleeni juolahtaa jotain hyvin pientä. Teen niin kuin hiiri joka ompeli kissalle takkia: kun ei tule suurta eikä valmista, syntyy pientä ja... niin, en tiedä millaista.
VastaaPoistaKirjoittaminen on salaisuus, seikkailu. Kun aloittaa, ei tiedä jatkoa saati maalia.
***
Merete Mazzarella olisi voinut ratkaista kirjallisuusviitteet lukijaystävällisemmin. Kirjallisuuden asiantuntijan on näköjään vaikea päästä irti ammatillisesta roolistaan.
Harmaapantteri,
VastaaPoistaKiitos!
Minulla on tätä kirjoittamista ollut jo niin pitkään, että tauko kai tekisi hyvää. Eikä ole hyvä olla paikallaan selkäleikattuna, pitäisi liikkua enemmän.
Kirjoja on niin monenlaisia. Toiset sopivat paremmin kuunneltaviksi kuin toiset.
Lastu,
Juuri noin luonnostaan sen pitääkin tapahtua. Tämän blogikirjoittamisen alussa ei ollut aavistustakaan, mihin tämä vie. Pulpahtelee kaikenlaista. Pitää jarrutella.
Kirjallisuusviitteitä Mazzarellalla on todella runsaasti. Luettaessa ne toimivat paremmin kuin kuunneltuna.
Tämä Mazzarella on kuulemani mukaan kirjoittanut kirjan myös isovanhemmuudesta. Se on nostattanut joissakuissa ärtymystä ja suuttumusta. Onko tuttu? Lukisin, mutta Mazzarellat ovat muidenkin mieleen ja aina lainassa. Älkää nyt vaan lopettako kirjoittamista kokonaan, pitäkää vain pikku lomanen, jos väsyttää. t. Laila
VastaaPoistaLaila,
VastaaPoistaOn tuttu. Olen lukenut. Minusta se oli hyvä kirja. Aika kauan sitä piti jonottaa kirjastosta.
Blogiväsymys ei koske vain minua, vaan on yleinen ilmiö. Erään aikauslehden sivustolla käytävässä keskustelussa näitä ei juuri arvosteta.
Hyvää viikonloppua!
Liisa, kamera käteen ja ulos jos lääkäri on käskenyt liikkua.
VastaaPoistaToivo, että selkäleikkauksesta oli sinulle apua.
Blogiväsymystä olen ollut huomaavinani, ovat vissiin siirtynee"naamakirjaa", Se ei ole ainakaan minun juttuni.
Kuvablogini pitää minua pystyssä, toivotaan ettei siihen iske väsy.
Kaikkea hyvää sinulle.
KooTee,
VastaaPoistaKiitos vaan kannustamisesta. Saan kävellä maks. kaksi kilometriä, mikä on toistaiseksi liikaa. Leikkauksen todellisen hyödyn näyttää vasta aika.
Mitä blogiväsymykseen tulee, minun blogitilauslistani blogit ovat harventaneet kirjoituksiaan, osa lopettanut ja aivan oikein sanot, että ne jotka ovat menneet Naamakirjaan, ilmeisesti seurustelevat siellä.
Minulla on kaksi ei-lääkkeellistä reseptiä, liikkuminen sallituissa rajoissa ja kirjoittaminen. Kun em. on rajattu, ei juuri tapahdu mitään eikä näe mitään. Mielikuvituskin voi näköjään mennä juntturaan kuten lihakset.
On minulla paljon vanhoja kuvia, mutta en ole oikein viitsinyt julkaista, koska en jaksa vierailla toisten blogeissa yhtä paljon kuin aiemmin.
Hyvää jatkoa myös sinulle! Täällä paistaa aina vaan aurinko ja lämmintä näkyy olevan 12 astetta.
Kommentointi on harventunut minukin blogillani ihan hurjasti. Ilmeiseti kuvani eivät ole jaksaneet kiinnostaa niin paljon. Kyllä siellä tuntuu hiljaisia kävijöitä riittävän.
VastaaPoistaPahaksi onneksi on vielä tulossa talvi ja likkaat kelit. Sisällä liikkuminen saattaa olla turvallisinta.
Mihin aikaan kesästä kävit Jokelassa? Oliko paikat muuttuneet?
Jos liikut vielä joskus täällä niin ilmoittele, olisi todella hauska tavata.
Kohta on 12 kuvaa kuvan aika ;)