Lomittelua

Sää vuorottelee yöhalloista päivän aurinkopaikkojen mukamelkeinhelteeseen. Näyttää kesältä ja monesta tuntuukin siltä. Ilmeisesti kroppani hermot eivät pidä enää ollenkaan vedosta, jota ei siivotessa ja läpitalonhuoneistossa voi välttää. Kesäkukkia, lobelioita, pikkupetunioita, ahkeraliisoja, pelargoneja ja miljoonakelloja maksaessani ihmettelin shortseihin pukeutunutta myyjää. Kertoi juoksevansa paljon, joten verenkierto on niin hyvä, että tarkenee kymmenen asteen lämmössä aivan hyvin. Siinä se raja minullakin meni, kun hölkkäsin mäkeä ympäri. Nyt on sisälläkin villaista yllä.

Nyt ovat viimeisetkin kukat somasti lomittain laatikoissaan ja ruukuissaan, liisatkin ulkona. Ja yksi annansilmä. Siellä ovat myös rahapuu, yönkuningatar, anopinhampaat ja amppelitkin. Karaistumassa, voimistumassa. Jos menetän jonkun tuulelle tai kylmälle, kukkia riittää. Itse asiassa paikoista alkaa olla pula. Passiflorat kurkottavat kovin korkealle, joten alensin ne penkille, etteivät lomitu lopullisesti verhokappoihin kiinni.

Kampaajalla on käyty ja paavalinkukka ja piikkikruunu ovat hänen toivomuslistallaan. Jos hammaslääkärissä voisi puhua, ehkä sinnekin... Kukkaihmisiä löytyy. Noora-kuvataidekerholainen on ollut parina päivänä kanssamme ja taiteilimme yhdessä. Eilinen iltapäivä ja ilta oli mennä hepuliksi, kun Oskarikin, melkein 6v, oli. Kauppaleikki (siis kuvan Prisma miniminikoossa) sujui naurun raikuessa, kun asiakkaaksi ilmaantui milloin hoono-soomi-venakko, milloin vaivainen vähävarainen, kärttyisäkin, eläkemummu, milloin tyylikäs englantia puhuva pariskunta. Ehdimme onneksi suorittaa loppuunmyynnin tai -oston ennen kuin vanhemmat ehtivät paikalle. Leikin lomassa oli tietenkin syöty ja leivottukin se Katariinan piirakka. Taikinasta oli hyvä tehdä nuolijalla tikkareita. Eipä tarvinnut illalla unta houkutella. Ainakaan isovanhempien.