Mennäänkö alakertaan?

Pienet kesävieraat sipaisevat kengät jalasta, käväisevät kurkkaamassa yläkerran ja jo kohta saan kuulla tuon otsikon kysymyksen. Pitelisin niin mielelläni hetken uutta tulokasta, mutta kokemuksesta tiedän, missä järjestyksessä kannattaa toimia. Ja menen alakertaan, jossa on se leikkihuone vanhoine tuttuine tavaroineen, toistaiseksi. Leikit alkavat heti ja kotvan kuluttua saan luvan mennä yläkertaan.

Eilen illalla muovailimme tahmasormin terveellisiä syötäviä uudesta vahasta, eläintarhaa vanhasta. Onneksi en ollutkaan heittänyt sitä pois. "Mistäs meillä sitten olisi harmaata muovailuvahaa?" Tutkimme mummun kaikki aarrelaatikot, melkein. Aikaa on vain aina niin vähän, kun on nukuttavakin välillä. "Kerran häissä minä valvoin ihan koko yön." Aiemmin viikolla toinen reipas yökyläilijä entrasi ikivanhan (isänsä lapsuuden aikaisen) sähköjunaradan vaarin kanssa toimivaksi. Ja voitti minut 30-13 Lasten Alfabet-pelissä. Kahden pelin pisteet laskettiin yhteen.

Pienempi keskimmäisistä, joka muuten on puheliain sisaruksista, muisteli jouluista unipesäänsä eikä vaatinut päästä nyt yöksi. Hän innostui kovasti Heitä sikaa-pelistä, oikeastaan ei niinkään possujen heittelystä, vaan tuloslomakkeen täyttämisestä pikkunumeroin. Ykkönen tuli aina aivan oikein ja oma nimi, vaikka ikää on vajaa kolme vuotta. Suuremmitta kiistoitta selvisimme myös ongelmasta, miten kolme lasta voi ruokapöydässä istua mummun vieressä. Telkkaria ei ole tarvinnut katsoa, lehdet odottavat lukemista. Asioilla on tärkeysjärjestys.

Taloja kiertäessäni eilen ihmettelin voimakasta sirkutusta lähikorttelin kohdalla. Siellä männynkolopesässä ovat käpytikan poikaset ainakin säästyneet elolle. Emokin pyrähti "ovella" tuomassa ruokaa, mutta kamera oli säädetty muihin tarkoituksiin. Tänäänkin kävelin puun alle. Sama konsertti. En viitsinyt jäädä pitemmäksi aikaa, koska vasta siellä huomasin, että kameran muistikortti oli jäänyt kotiin.

Suomen Luonnonsuojeluliitto järjestää tänään Luonnonkukkien päivän. Täälläkin olisi ollut tarjolla retki luontoon. On vain selkä niin solmussa, ettei polkujen tallaamisesta kannata uneksia. Tai voi vain uneksia. Ilma on edelleen hiostavan kosteaa ja kuumaa, vaikka yöllä oli melkoinen ukkosmyrsky täälläkin. Heräsin jytinään ja muistin, että monet sähkölaitteet olivat kiinni pistorasioissa. En jaksanut nousta irrottelemaan niitä. Onneksi yökyläilijä ei herännyt. Olisi saattanut tulla isiä ikävä. Päivälläkin on sade ollut herkässä.