14. tammikuuta 2009

Yöllisiä, vaikeita

Pakkaslumen lapsuudesta niin tuttu narske kenkien ja sauvojen alla on vaihtunut hiekoitushiekan ropinaan. Hiekoitushiekka tarttuu tiukkaan kengänpohjan uurteisiin ja kulkeutuu sisälle asti. Puut on menettäneet pehmeän lumiturkkinsa mäen lakea myöten.

Hävittäjät halkovat harmaata taivasta ja jään päälle noussut vesi toistaa tummanpuhuvaa maisemaa. Kaksinkertaistaa harmauden. Viimeisestä kävelyretkestä taitaa olla jo kaksi viikkoa. Nyt olen tallustanut vain autolle ja autolta. Väsymys valtaa mielen. Katson tuulilasin läpi elämää kuin filminauhalta. Epätodellinen tuntu. Samoissa ajatuksissa istuin kirjaston parkkipaikalla yhdensäntoista vuotta sitten:"Voiko tämä olla totta?" Etsin turvakahvaa. "Tuolla minäkin menin ja viiletin kuin viimeistä päivää. Ihan helposti ja jaksaen. En arvannut tulevaa äkkipysähdystä." Kipuilen vastaan, vaikka pitäisi päästää irti.

Käveleminen on jäänyt vähälle, koska se ei suju. Sen sijaan olen pari-kolme kertaa polkenut kuntopyörää, askeltanut lämpimässä vedessä, kai liikaa molempia. Yöt ovat hankalampia kuin päivät. Kipu kiristää otettaan nukkuessani. Nyt ovat keksineet, että huono nukkuminen aiheuttaisi selkäkipua. Ei kai se stenooseja ja luupiikkejä kasvata ja nikamia liu´uta? Vastustan.

Herään kuin nakutettuna jo kolmelta. Siitä se delfiinimäinen yöpyöriminen alkaa. Kolmekin tuntia venytän niskalihaksia, hengitän rauhallisesti sisään ja puhallan ulos rauhaa ja rentoutusta, luen omia mantrojani, hieron ohimoita, päälakea, jalkojen lihaksia ja jänteitä. Puoliso nukkuu tietämättä aktiivisesta yöelämästäni yhtään mitään.

Kun kuulen aamujunan kolistavan nostosillan yli, tiedän, että siinä ne tämänkertaiset unet olivat. Mikään ei ole niin pitkä ja tuskainen kuin kivun kanssa jaakobinpainittu yö. Nyt laitan kaikki kiittimet ristiin, otan kipulääkkeet ja hilaudun mikrossa lämmitetyn kaurakissan kanssa petiin. Huomenna olisi pitkän joulutauon jälkeen odtettu Pilates-tunti. Ei pidä toivoa liikoja. Optimistinen pitäisi olla. Saattaa tulla tauko tähän bloggailuun. Sanatkin sammuvat.

10 kommenttia:

  1. SANASI EIVÄT SAMMU, vaikka tauko tulisikin. Seuraamme "voimallamme" mukana, you know what I mean.
    Sinulla kuitenkin enemmän voimaa kuin meillä kellään!

    VastaaPoista
  2. Huonompaa selkävointia seuraa parempi, varmasti! Hyvä, että pilates taas alkaa.

    Oletko muuten kokeillut pallopilatesta? - Olin yksityisellä kuntoklubilla tutustumiskäynnillä, oli sitten hauskaa! Mutta en ole "kiinnostunut" maksamaan 20 e /krt enkä myöskään liittymään väh. vuodeksi (myös paljon maksavaksi) jäseneksi... Joitain liikkeitä jäi kuitenkin korvan taakse, joita kokeilen kotona itsekseni. Toki olisi hyvä kun olisi ohjaaja korjaamassa asentoa jne... Mutta ohjattu "peruspilates" auttaa varmasti siinäkin.

    Toivottavasti kipu muuttuu pian kipinöiksi. Valostuvaa ja voimistuvaa!

    VastaaPoista
  3. Utukka,
    I know you are there - for me. Kiitos!
    Olikin heti hiukan parempi yö. kun sain tuon (mitä kirjoitin) sanotuksi. Katsoin kelloon vasta viideltä.

    VastaaPoista
  4. Haavetar,
    Vuoristorataa mennään. Nyt on alhon paikka. Vuosien kokemuksesta minun tulisi se muistaa. Ja uskoa parempaaan.

    Palloa minulla ei ole. Kannattaisi ehkä kokeilla. Otan asian puheeksi fyssärin kanssa tänään. Ellei sitten mene Voice Massage-hieronnaksi tällä kertaa, kun kiristys vie melkein äänenkin mennessään.

    Valoisampi päivä jo. Pakkasta!

    VastaaPoista
  5. Minun, joka täällä kaukana ikävöin noihin maisemiin, nostosillan yli kulkevan junan klonksutuksen kuvailusi hivelee korvia, mutta livenä liikenteen melu ei ole parhainta musiikkia. Ei ainakaan kivussa.


    Toivon, että helpottaisi. Ajattelen myötä.

    PS
    Onko blogisi blogilistalla? En löytänyt. Päivityksiäsi olisi kiva seurata.

    VastaaPoista
  6. Lastu,
    Kiitos myötÄajattelustasi. Klonksuttelu kuuluu selvästi poikki lumettoman jään.

    Poistin blogini Blogilistalta sen muutosten myllerryksissä. Itse seuraan päivityksiä sellaisen kommervenkin kuin Google Readerin kautta. Ja nyt näkyy Bloggeriinkin ilmaantuneen tuo Seuraan näitä blogeja-ominaisuus.

    VastaaPoista
  7. Liisa, myötähuokaan yöelämällesi. Väliin sitä on täälläkin. Sain alkuun ortopedin määräämän fysioterapian. Tekee sietämättömän kipeää. Yritetään katsoa tästä hetkestä jonnekin, missä on helpompaa. Aina on. Joskus on hyvä antaa periksi ja suostua lääkkeen armahtavaan himmeyteen, että jaksaa siitä nousta...

    VastaaPoista
  8. Ellinoora,
    Kiitos myötähuokauksistasi. Pilates muuttui Voice Massage-käsittelyksi, koska kurkunpäänkohottajalihakset ovat kireimmät. Siksi ääni reistaa.

    Seuraavalla kerralla alaselkää jne. Pientä kävelyä olen harrastanut parina päivänä. Ja niitä lääkkeitä... Ajatusten ankkurointi hyviin hetkiin olisikin parasta, mutta minun täytyy tunnustaa, etten oikein osaa sitä.

    VastaaPoista
  9. A challenge for you is waiting in my blog.

    VastaaPoista
  10. SusuPetal,
    Thank you. I think I need challenges to keep going... :)

    VastaaPoista

Kommentoi sinäkin!