Välipäivien vesihiihtokeli

Hupenevan lumen metsästys ei tuota tulosta. Vihmoo reippaasti silkkaa vettä. Maa on kuitenkin roudassa, sillä satunnainen öinen nollakeli näyttää jäädyttävän katukiveykset peileiksi. Ilman piikkipohjaisia kenkiä tai sauvoja ulos ei ole juuri menemistä, ellei lihaskorsetti ole kunnossa. Onkohan Ded Morozin puku vettähylkivä? Joulu pitkittyy turistien myötä. Valitettavasti ärsyttävä kaupallisuus on sitä tärkeintä joulua nykyään ja monet näyttävät suostuvan siihen mukaan.

Minusta kyllä tuntuu, että sielun sopukoissa ei kaiu Money, money, vaan hiljaisuuden ja rauhan ja levon kaipuu. Junat ja lentokoneet tuovat tuhansia turisteja etsimään talvea tai sitten vain alennusmyyntien parasta antia. Kylpylät ovat täynnä. Toki usea suomalainen on vastaavasti lähtenyt kesänetsintään etelän auringon alle. Vastavuoroisuus siis toimii. Joutsenet sentään viipyvät vielä Päijänteellä. Onko tämä pohjoinen maa niille niin rakas, että ne muuttavat vasta pakon edessä? Todennäköisesti ensi viikolla on jo liian kylmää näille luontokappaleille.

Aamukahdeksalta kaupunki oli vielä hiljainen ja ikkunat tummanpuhuvia. Torin kuusen kameleonttivärivalot näkyivät toimivan. Puijon rinteen tekolumi näytti taas sulaneen. Me suomalaiset tahdomme tehdä talven vaikka väkisin. Onneksi on edes muutama hiihtoputki, joihin halukkaat pääsevät testaamaan uusia välineitä. Retkiluistelijat kiitävät naskalit kaulassa sisäjärvien veden peittämillä jäillä. Isoille järvenselille ei ole vielä menemistä. Vuodenaikojen selkeään vaihteluun tottuneille nämä vihreät, mustat, siniset, vesisateiset yms. joulut tuntuvat vierailta. Jos olemme pilanneet ilmastomme lopullisesti, näihin on tottuminen. Säät säätyvät tavallaan ja me toimimme niiden ehdoilla.

Pieniä ja isompia rakkaita on onneksi auttamassa jääkaapin tyhjentämisessä. Jotakin raikasta ja kevyttä lisuketta jouluruokien lomaan mietin tässä samalla. Miten sitä aina erehtyykin varaamaan syötävää liikaa? Voisi ehkä hävittää astiakaapista isot kattilat. Epäilen ettei sekään auttaisi. Ja siinä joulun tekemisessä ja odottamisessa se suurin ilo ehkä onkin. Ja lasten sirkeissä silmissä.